Joulutervehdys

Lämpöistä ja rauhallista joulun aikaa kaikille tutuillemme!! Meidän joulu vietetään ihan kotona, töiden merkeissä. 

Lunta täällä ei toki ole vaikka kuvassa sitä on, kuva on otettu mökillä joulukuun alussa. 

Kiitokset taas tämän vuoden treeneistä ja reissuista, ensi vuonna jatketaan taas!

Virallisia titteleitä

Humppa, minä ja Sari saimme tosi mukavaa postia Belgiasta.

Eli Humpan C.I.E., kansainvälisen näyttelyvalion arvo on vahvistettu. Ja se komeilee jo Koiranetissäkin. 

Vaikka koiranäyttelyt onkin niin pöhköä hommaa (tuli taas viikonloppuna messarissakin todettua, tosin ilman omia koiria), niin tuntuuhan se ihan kivalta että kaikki se nähty vaiva on noteerattu myös ulkomailla :D. Ja kun tuota komeutta joka päivä kotona ihailee, niin on kiva että joku muukin on samaa mieltä!

Tästä tittelistä kuuluu vielä kiitokset Sannille Viron reissusta ja Saanalle Humpan esittämisestä aiemmin (mm. eka cacib Kajaanissa 2009). Ja tietysti Sarille mahti kiitokset tästä komeasta ja ihanasta ukkelista!

Rallykisoissa

Humppa palasi setälajinsa rallytokon pariin tänään Veikkolassa partacollieitten kisoissa. Tuomarina oli Reeta Jokela ja rata tällainen:

Humppa oli taas ihan sekaisin heti kun halliin tultiin. Haisteli, sinkoili sinne tänne ja kerjäsi rapsutuksia... Maailman rasittavin elukka. Vielä kun oltiin radalle menossa se oli jossain ihan muissa maailmoissa, nuuski maata jne ja siihen nähden se kyllä sitten radalle rauhoittui ihan ok. Alku menikin ihan tyylikkäästi, Humpan lievästi sanottuna innokas seuraaminen on rallytokossa vaan plussaa ja onnistuttiin pujottelemaan oikeaan suuntaan ja olemaan kumoamatta yhtään kylttiä vaikka tehtävien välit oli pitkälle koiralle aika tiukat. 

Vaikka rata oli muuten aika helppo, tiesin että lopussa tulee ongelmia kun meidän vaikeat liikkeet "koira eteen oikealta sivulle" ja "koira eteen vasemmalta sivulle" oli lopussa viimeisinä liikkeinä. Humpalle tuo eteen istuminen on jotenkin todella kuumottavaa, ja vaikka sitä ollaan ihan jonkun verran treenattukin niin ei meinaa onnistua. Luulen että sillä on aika isoja henkisiä paineita istua mun edessä, ja tuossa koetilanteessa ilman palkkaa se vielä korostuu. 14. kyltillä kävi vain edessä seisomassa ja lähti takaisin sivulle, uusin ja sain sen valtavalla ohjauksella istumaan, tästä siis uusinta -3p ja epätarkasti suoritettu tehtävä -3p. 15.kyltillä samat ongelmat mutta sain istumaan ilman uusintaa, tästä -1p kontrollin puute (vähän kummallinen tulkinta kyllä...). Loppusuoralla ote herpaantui sen verran että Humppa lähti johonkin rynnimään ja siitä taluttimen kiristyminen -1p. 

Yhteensä siis miinusta tehtävistä -8p, ja kokonaisvaikutelmasta -1p, jäljelle jäi 91 pistettä ja hyväksytty tulos. Tuomarin kommenteissa: Ääntely aavistuksen häiritsi. Viimeisiä kylttejä lukuunottamatta tarkkaa tekemistä. Mukavaa että tuomaria ääntely häiritsi vain aavistuksen, itseäni se häiritsi aika paljon enemmän mutta olen tämän rallytokon kanssa ajatellut että piipatkoon jos piipityttää, tämän lajin idea on se ettei nipoteta kamalasti.

Tollerwichin Tiia oli myös kisaamassa (onnea voitosta :) ) ja kuvasi Humpan radan, kiitos!!

Repen kanssa jatketaan nykyään agilitytreenejä Savikon Sepon kurssilla Sporttikoirahallilla. Melko luksusta treenata hallissa 3 koiran ryhmässä (me + 2 borderterrieriä) :). Repeä vähän mieskouluttaja jänskättää mutta itse asiasta se on kyllä tosi innoissaan. Paljon opiskellaan tarjoamisen kautta ja panostetaan hyvään motivaatioon, mikä lienee Repen kannalta oikein hyvä juttu. 

Muuten meille ei kummia kuulu. Lenkkeilyä, tokotreenejä ja sisällä kynttilänvalossa makoilua!

Humppa 6,5v nautiskelee marraskuisesta auringosta

Tokokuvia ja silmävaivaa

Tokon hallikausi tosiaan pyörähti käyntiin, ja saatiin heti kuviakin.

Repellä on ollut hieman vaikeaa tämä halliin siirtyminen, hallin seinässä kun asuu se maailman komein bordercollie. Peilikuvaansa siis alkoi ihmetellä jo ekoissa treeneissä, lähti noutoon ja kapulalla huomasi peilin, lähti sitä kohti mutta tuli takaisin. Nyt toka kerralla jätettiin koirat ja kamat peilin viereen, ja Repe veti ihan kunnon kilareita peilikuvalleen. Ehkä hallissa haisee sen verran erilaiselle, että peilistä tosiaan katsoo paljon pelottavampi tyyppi kuin meidän eteisen peilistä kotona... Eikä muuten opi herkkis-pehmeä bc ihan yhdestä kerrasta, että peiliin kimpoilulla tulee nenä kipeäksi :).

No muuten Repellä alkaa olla toko ihan tokoilun näköistä. Seuraamisesta saadaan hyvää pätkää aina treenin alussa lelupalkalla, enkä oikein tiedä pitäisikö tehdä vain vähän ja onnistunutta treeniä vai vaatia enemmän... Mutta kun vire on hyvä, alkaa olla ihan hieno ilme ja paikkahan Repellä on ihan mainio.

Alokasluokasta Repellä on kasassa aikalailla kaikki muu paitsi tuo seuraaminen. Luoksetulossa mietin vielä, vaihtaisinko sen suoraan sivulle... Toisaalta sitä ei ole kamalasti treenattu, eli ehkä eteentulonkin voisi saada kuntoon kun vähän siihen panostaisi. Niin ja paikkamakuuta pitäisi vielä rivissä treenata varmemmaksi.

Myös avoimen liikkeet on ihan hyvällä mallilla, nouto tosin vielä palasina ja kaukoissa välimatka tosi lyhyt. Myös ruutua Repe treenaa, tällä hetkellä vaan namialustalle juoksemalla.

No entäs Humppa. Teemana tokon voittajaluokka ja rallytoko. 

Onhan se mainio. Seuraa sikana edessä, paikka on kyllä nyt varsin huono ja sitä jälleen kerran korjaillaan. Ei se hyväksi enää tule, mutta jos nyt jotain pisteitä voisi tärkeästä liikkeestä saada. 

Intoa enemmän kuin taitoa, tätähän se meillä tuppaa olemaan monessakin asiassa.

Pitkästä aikaa Humpalla on myös liike, josta se ei oikein tykkää, metallinouto. Tykkää sikana noudosta, mutta kun se metalli. 

Onneksi se on kiltti, tekee kyllä kun hiukan kannustaa ja nuhtelee tiputtamisesta. No okei, jos on kerran pakko. Luovutus ei vielä onnistu ihan tyylipuhtaasti metallin kanssa, mutta muut osiot on ok. Voittajan liikkeistä kovin kesken on vielä tunnari ja kaukot, ja niitä ollaan myös oltu aktiivisesti treenaamatta. On niin kivaa treenata vaan sitä mikä sujuu :).
Rallytokosta on olleet treenissä täyskäännökset ja istumisen ennakointi. Eipä siihen oikeastaan muuta sit tarvitakaan kuin ratatreeniä.

Humpan kotiinpaluun jälkeen alkoi Repellä rähmiä silmät. Sillä on suuret ja vähän ulkonevat silmät, ja niillä on taipumusta ärtyä aika helposti, ja ne vähän punoittaa ja rähmii milloin mistäkin (auton ilmastointi, roskat, risut...), mutta tähän asti on auttanut kotihoito keittosuolaliuoksella oikein hyvin (tähän siis on ollut tarvetta ehkä 2 kertaa Repen elämän aikana). Nyt ne kuitenkin rähmi koko naaman alueelta, punoitti ärhäkästi ja hallissa se kirkkaissa valoissa myös vähän siristeli etenkin vasenta silmää, joten Niko vei sen eilen lääkäriin kun itse olin talkoilemassa rotuyhdistyksen luonnetesteissä. Pieni tulehdushan sieltä löytyi, ei kuitenkaan mitään haavaumaa tai roskaa, hoidoksi 10 päivän antibioottigeeli suoraan silmiin. Humppa siis ilmeisesti toi tämän reissultaan tuliaiseksi, tätä ainakin epäillään kun oireet alkoi heti Humpan kotiuduttua. Mielestäni Humpalla on aina ollut todella hyvä vastustuskyky tällaisia kulkutauteja vastaan, sillä ei ole koskaan tulehtuneet korvat eikä silmät, eikä se oireile edes kennelyskää vaikka sitäkin on Repe kertaalleen ehtinyt köhiä eli pöpöjä on varmasti ollut tarjolla. Varmaan tämäkin tulehdus on siis Humpalla piilevänä ollut.

No tänään lähti Repe antibiootteineen Nikon kanssa mökille, lääke alkoi onneksi tehota jo kahden tiputuksen jälkeen. Humpan kanssa me siis vietämme kotona laatuaikaa tunnarin parissa!

Arkikuviot

Syksyssä mennään, ja paluu arkeen suoritettu.

Humppa vietti 6 viikkoa syyslomaillen vanhempieni kanssa Kokkolassa ja mökillä. Eilen käytiin kaveri hakemassa kotiin, ja kotiin palasi taas hoikistunut, vetreä, väsynyt ja hieman minulle ja Repelle mököttävä ukkeli <3.
Humppa on juossut, osallistunut laavun rakentamiseen, vahtinut mökkiä, paimentanut marjastajia, jahtaillut oravia, nukkunut sängyn alla, saanut rapsutuksia, leikkinyt palloleikkejä, syönyt marjoja suoraan mättäistä ja paljon muuta eli kaikkea sitä, mitä keski-ikäisen bc-herran luksuslomaan kuuluu. Varsin virkistäviä ovat nämä Humpan lomat kaikille osapuolille.
Lomansa aikana Humppis sai myös postia:

Eli Viron valionarvo tuli vahvistetuksi, ja nyt se komeilee jo Koiranetissäkin. CIE-hakemus on myös eteenpäin lähetetty, ja sen verran tuli FCI:ltä viestiä, että lähes vuoden takainen Tanskan vara-cacib on vihdoin Humpalle vahvistettu. Meillä ei nämä cacibien vahvistamiset mene ihan putkeen, Humpan ekasta Kajaanin cacibistahan ei vahvistusta saatu koskaan jokun näyttelyjärjestäjän osoitesekoilun vuoksi, ja tätäkään tuskin oltaisiin saatu ilman miljoonaa yhteydenottoa FCI:n. No eipä sen väliä kun kaunista koiraa voi onneksi ihailla kotona kuitenkin joka päivä.

Repelle reilu kuukausi ainokaisena teki taas ihan älyttömän hyvää. Se kun on niin nyhverö että jää vähän Humpan koiraksi, niin ilman Humppaa se oppi leikkimään ja tuomaan leluja, oli valtavan seurallinen ja aktiivinen (sekä istui paljon sohvalla). Alkuun se oli taas aika avuton kun ei kukaan kertonut mitä milloinkin pitäisi tehdä, mutta kyllä sieltä Repenkin päästä aivot ainakin hiukan kaivelemalla taitaa löytyä. 

Repe on viettänyt syksyä treenailemalla tokoa ja jälkeä. Jälkien kanssa palattiin pellolle ja jätettiin ilmaisut hetkeksi tauolle, back to basics jälleen kerran. Tätähän tämä meidän jälkiharrastus tuntuisi olevan, että keväällä aloitetaan suurella innolla, kesällä pilataan koiran jäljestys ja syksyllä palataan perusteisiin, vuodesta toiseen.

Tänään sitten korkattiin talvitreenikausi Showlinkin hallissa täällä Klaukkalassa. Siellä on tarkoitus talvi treenailla pienen bc- ja tolleriryhmän voimin. Todella hyvä halli; suuri matotettu lämmin tila jossa iso peili seinässä. 

Humppa jatkaa siitä mihin kesällä jäi, hyvin oli herralla muistissa asiat, mitä nyt seuraamisen paikka oli valahtanut eteenpäin entisestään. Ruudun muisti hienosti, hyppynouto on ok, kakeja ei osaa yhtään :). Tunnari ja kaket olkoon Humpan talven teemana.

Repellä alkaa alokasluokka olla hallinnassa. Seuraaminen sillä on väljää ja hieman se meinaa jätättää, mutta paranee kerta kerralta ainakin jätättämisen suhteen. Käännökset Repe osaa erikseen, muttei oikein hiffaa niitä pitemmässä kaaviossa. Jäävät alkaa olla hallussa, hyppy samoin. Luoksetulon paikka on jäänyt vähälle treenille ja on kovin epävarma. Myös paikallaoloja rivissä pitäisi vielä treenata paljon. Repen ilme paranee koko ajan ja sen ehdoilla mennään. Varsin hienoja hetkiä sen kanssa koetaan treeni treeniltä enemmän, ja on ilo treenata koiran kanssa, jonka hallinta on aivan omaa luokkaansa (noh, Humppaan verrattuna). En tiedä mitä tuli tehtyä oikein, mutta se kyllä keskittyy mainiosti eikä paljoa ota häiriötä muista koirista, ainakaan niin että se sen omaan tekemiseen vaikuttaisi.

Miehemme maailmalla

Humppa harrasti viime viikonloppuna omatoimimatkailua, kun muu porukka jäi kotiin häiden viettoon. Keltaiseen reissureppuun pakattiin näyttelytavarat, ja perjantaina Humppa suuntasi Sannin koirana Tallinnaan, jossa ohjelmassa kaksi KV-näyttelyä.

Lauantaina tuomarina Suomessakin tuomaroinut Eugeny Kuplyauskas Venäjältä, ja kehässä yhteensä 5 bordercollieta, joista 2 uroksia, molemmat valioluokassa.
Humpalle arvostelu: Corr. bite, v good type & size, long body, v good head, position ears not correct. Chest light for this strong bone, correct present. good movement & coat.
Tällä uroskehässä kakkossija, eli ERI SA PU2 va-CACIB. En tiedä onko Humpan korvat siirtyneet tai jotain, kyllä ne kaikkien muiden mielestä on ihan oikeassa paikassa olleet :). Toinen uros oli Venäjällä asuva, paljon maailmaa kiertänyt Jim Jam At Real Pearl, joka näytti sijoittuneen ryhmäkehässäkin saman tuomarin tuomaroimana. Tämän vara-cacibin olisi kenties saanut vahvistettua Humpalle tarvittaessa.

Sunnuntaina sitten uutta yritystä, nyt tuomarina Antonio Rojo Fajardo Espanjasta, ja kehässä taas samat kaksi urosta. Nyt sitten lykästi, eli Humpalle arvostelu: Worth of champion! Exc.movement. Tällä sitten koko kehän voittoon eli ERI SA PU1 SERT CACIB ROP !!! Hienosti siis Humpalle ensimmäinen ROP-voitto, Viron muotovalion arvo sekä tällä cacibilla myös C.I.E.
Ryhmäkehässäkin olivat Sannin kanssa pyörähtäneet, mutta kuuma ilma alkoi hyydyttää Humpan ja sieltä ei sijoitusta.

Humpan Viron tuliaiset

Sunnuntai-iltana oli sitten laiva reissulaisilla satamassa. Siitä Humppa lähti Kaisalle, mutta olikin päätynyt treenikaveri Marliinalle yökylään, ja siitä Jannen kyydissä Hyvinkäälle Onnenkoiraan, missä Repe jo oli odottamassa. Eilen haimme pojat kotiin, Humppa keltainen reppu täynnä tuliaisia :).

Suurkiitos Sanni Humpan hyvästä huolenpidosta ja upeasta esittämisestä, sekä muille asianosaisille hyvästä hoidosta! On mukavaa häämatkailla, kun tietää että koirista ei tarvitse huolehtia!

Tuuraaja tokoilemassa

Sirken tokojen kakkossettiin lähtikin Humppa, Repe kakisteli kurkkuaan kovasti päivällä, ja päätin että varamies pääseekin areenalle. Oli tosi hyvä valinta (mietin jo aiemmin koiran vaihtoa kun Humpan kanssa kaikenlaista probleemaa on), saatiin mainioita vinkkejä näihin meidän vaikeisiin uusiin liikkeisiin. Ja jotenkin niin mukavaa olla Humpan kanssa liikkeellä, onhan se vähän omanlainen mutta kuitenkin niin luottopeli <3.

Ekana tehtiin kakeja. Humpan tekniikka on nyt sellainen että se kelpaa mulle, mutta en ole itse kyennyt välimatkaa kasvattamaan yhtään, heti jos yritän vähänkään kauemmas Humppa liikkuu eteenpäin, eli on siis ihan liian kiinni mussa. Takapalkkaa Humpalla on käytetty lähes pelkästään. Nyt tehtiinkin niin että palkka taakse, suoraan välimatka 10 metriin, ensin pari kertaa vapautus suoraan maasta palkalle ja sitten kokeilu seisomaan, ja heti jo kun koira lähtee nousemaan, vapautus palkalle. Ja kas, aika hienoa ja mikä parasta, se ylimääräinen sähellys jäi ja Humppa kuunteli hyvin käskyt. Toinen kokeilu niin että jätin koiran seisomaan, ensin taas pari vapautusta suoraan palkalle, sitten istu ja palkka. Se toimi vasta toisella käskyllä mutta toimi kuitenkin. Mielenkiintoinen tyyli, ettei liikkeitä tehdäkään millään lyhyillä etäisyyksillä vaan suoraan vaan koko matkalta, tätä tehtiin niin kaukoissa, tunnareissa kuin ruudussa.
Toisena liikkeenä ruutu. Ruudusta on tullut Humpalle tosi mieluinen liike, ja nytkin se teki ihan mallikkaasti. Epäilin tosin, ettei se oikeasti osaa katsoa ruutumerkkejä vaan juoksee vaan sinne missä olettaa kosketusalustan olevan, testattiin siirtämällä ruutua 3m eteenpäin ja niin meni Humppis lankaan :D. Juoksi siis suoraan ruudun taakse. Eli treenataan siirtymät kuntoon ruudun edestä, takaa ja sivuilta lyhyeltä matkalta. Ruutua me ei olla treenattu juuri yhtään joten siihen nähden se on kuitenkin varsin hyvässä vaiheessa.

Humbe ruudussa, kuva: Kaisa

Tokalla rundilla tehtiin tunnaria. Tiistaina treeneissä tehtiin liikkurin kanssa, ja Humppa juoksi kaksi kertaa suoraan, haistelematta omalle ja toi sen. Heräsi epäily että nappaa tuurilla vaan jotain, joten nyt testattiin ja näinhän se oli.
Humppa on tähän asti tehnyt aika helppoja tunnareita, voimakkaasti hajustettuja kapuloita ja lyhyttä välimatkaa, ja nyt vaikeutettiin molemmat kerralla. No ei haistellut yhtään, ryntäsi kapuloille ja toi jotain. Lopulta isosti auttamalla ja laittamalla nameja kapuloille saatiin se haistelemaan ja tuomaan lopulta oma, mutta tämä kyllä vaatii treeniä. Alkuopetus on periaatteessa ollut ok, mutta nyt Humppa on tajunnut että kas, tämä olikin NOUTO, ja vauhtia ja kierroksia on vähän liikaa. Mutta varmasti toistoilla ja onnistuneilla treeneillä tämä selätetään.
Varsin hyvää treeniä Humpukalle, ja tykkäsin kyllä Sirken ajatuksista!

Eilen käytiin eka kertaa tässä meidän lähellä treenaavan tolleriporukan treeneissä, ja wau, onpa kivaa! Kivat ihmiset treenaa lähellä, valaistulla kentällä ja kaikkine välineineen joten eiköhän me siellä tässä syksyn mittaan treenailla.

 

Molemmille pojille on myös varovaisia kisatavotteita talvelle, katsotaan nyt miten jaksetaan tahkota ja miten hommat etenee. Humpalle on myös rallytokokalenteri ollut katselussa.

Tämän postauksen kuvat (ylintä lukuunottamatta) otettu Repestä 13.7., kuvaaja Linda Fröberg

Niin ja Repen kakistelu loppui heti kun olimme lähteneet ajamaan treeneihin, eli taisi vaan lintsata. Siltä löytyi hännästä puolikas takiainen, joten veikkaukseni on että on sitä yrittänyt irrottaa ja samalla nyhtänyt tupon karvoja kurkkuun.

Repen MH 14.7.

On tämä joskus yhtä juhlaa tämä koiraharrastus, kuten kun kello soi 4.30 ja viideltä oltiin jo Repen kanssa matkalla kohti Pomarkkua ja MH-kuvausta. Perillä oltiin aikamoisten rallireittien jälkeen hyvissä ajoin, ja Repe oli toisena päivän kuvattavista.

Kuvaajina Carina Timberg ja Anne Kuivinen, testinohjaajana Tiina Janka.

TÄÄLLÄ Repen profiili.
Ja tässä video:

Kovasti otti pieni mies kuormaa kuvauksen aikana, ja laukaukset menikin sitten sen piikkiin. Repe ei ole arjessa osoittanut minkäänlaista äänialttiutta, ei reagoi ukkoseen, ilotulitukseen eikä ampumiseen. Mielestäni tuo 5 oli aika kova tuomio (toki kuvaajat ei tiedä sen arjesta mitään), ei Repe mihinkään yrittänyt paeta ja luulen että reaktio olisi pienentynyt jos olisi ammuttu enemmän kuin 2 kertaa. Enemmän reaktio oli sellainen "vieläkö sieltä jotain tulee", kun oli niin kovasti jo säikytelty ennen ampumista. Mutta heikkoon hermorakenteeseenhan tuo enemmän viittaa kuin puhtaaseen laukausalttiuteen.
Haalari oli ehkä kauheinta mitä Repe on ikinä nähnyt, pelästyi sitä tosi pahasti eikä mennyt katsomaan ennen kuin haalari oli laskettu maahan.

Mielestäni Humpan ja Repen taistelutahdon eron huomaa tässä selvästi, Humpalla sitä on ja vaikka hermo meinaa pettää, niin se taistelutahdolla porskuttaa vaikeista tilanteista läpi. Repellä taistelu on selkeästi heikompi, eikä sillä oikein meinaa riittää palikoita millä mennä haasteista eteenpäin. Hyvä muistutus siis siitä, miksi taistelutahto on niin olennainen ominaisuus harrastuskoiralle, ettei se liity pelkkään leikkimiseen ja palkkaukseen vaan niin moneen muuhunkin tilanteeseen.

Arkihan Repellä on onneksi helppoa, Humppa menee edeltä ja hoitelee asiat sen puolesta, ja jos ei Humppa niin ainakin äiti sitten auttaa :). Arjessa se on ihanan helppo koira, bortsuksi rauhallinen ja todella kiltti, ja eiköhän sillä meidän tarpeisiin riitä potkua harrastuskoiranakin.

Sirken tokot

Käytiin omalla porukalla tokottelemassa, mukana Kaisan kasvatteja sekä minä ja Repe, ja pyydettiin Sirke kouluttamaan.

Repen kanssa tehtiin Sirkelle seuraamista, noutoa sekä liikkeestä seisomista. Repe on mökkeilystä ja Käämin viihdyttämisestä vieläkin vähän väsyneen oloinen, enkä tiedä onko se päässyt emäntänsä lomarytmiin, jolloin makkarin ovi ei aukea ennen kahtatoista.
Oltiin ekana vuorossa ja Repe oli kyllä tosi lahna. Katseli muita koiria ja hohhaili, käveli noutokapulalle...

Kuva: Suvi Nousiainen

Saatiin kuitenkin ihan hyviä vinkkejä. Noudossa panostetaan hyvään pitoon. Pitotreeneissä kapulan otto koiran kuonon alapuolelta, jolloin joutuu oikeasti pitämään kapulaa hampailla. Lisäksi kapulan + palkan arvoa pitää nostaa, palkan olla sellainen että koira oikeasti tavoittelee sitä, ja tietää että se on tulossa. Eli aktiivisuutta kapulaa kohtaan.
Seuraamisessa pitää itse miettiä mitä haluaa (kontaktia, paikkaa, mitä?) ja sitten vaatia se. Nyt mulla on tapana helpottaa heti kun koira tekee virheen, Sirke taas neuvoi tekemään juuri päinvastoin eli jos tekee virheen, vaaditaan vähän enemmän ja sitten iso palkka. Eli saadaan koira yrittämään enemmän. Nyt Repe tietää että palkka tulee vähän vähemmälläkin, ja sitähän se osaa käyttää. Eli ihan oikeasti pitäisi vaatia jotain siltä pikku-pikku-pennulta...
Stoppiin treenattiin tekniikkaa, ja valkeni itsellekin miten pitää palkata, että stoppi olisi oikeasti napakka, ja että koira pysähtyisi takapainoisesti. Nopeita stoppeja ja seisomassa pysymistä pitäisi treenata erikseen. Eli stopit niin että suoraan käskystä lentävä palkka. pysymistä taas todella mustavalkoisesti, että yksikään tassu ei saa liikkua.

kuva: Kaisa

Hiukan ärsyttäväähän se on, että koirasta riippumatta koulutusten anti tuntuu olevan se, että ole itse selkeämpi, periaatteessa liikkeet on ihan oikein opetettu mutta ohjaaja on niin epäselvä, ettei koira(t) lainkaan tiedä mitä niiltä vaaditaan, ja mitä ohjaaja milloinkin haluaa. Huoh.

kuva: Kaisa

Samalla raportointia Humpan tunnarista. Sen on tähän saakka tehnyt oman etsintää nurtsista, sitten hiekkakentällä niin että oma on heinillä peitettynä. Eilen otin eka kertaa oman esille, ensin niin että haki heinien alta, sitten heitin heinät ojaan ja oma aika kauas vieraista. No Humppahan lähti sinne ojaan, etsimään niitä heiniä joiden alla oma aina on... Hiffasi kuitenkin itse että kapulaa ei ojasta löydy, ja toi oman. Nyt on kahta treeniä lukuunottamatta onnistumisprosentti 100%, eli hyvin menee. Noissa kahdessa treenissä oli eka kertaa väärät mukana, ja Humppahan toi niitä vääriä, toi, toi, toi kunnes kapulat loppui ja sitten vielä vähän kaivoi sitä paikkaa missä ne oli. Joka kerralla tuli yksi ROUSK lisää kapulaan :). Mutta kahdella treenillä selvisi jutun juoni.
Oikeastaan Humpan voittaja-liikkeistä huonoimmin menee nyt kakeissa, tekniikka sillä on ihan ok (paitsi seiso-maahan vaihto tökkii), mutta etäisyys puuttuu.

Kuva: Suvi Nousiainen

Kesää, lomaa ja kesävieraita

Ensimmäinen osuus kesälomasta alkaa olla takana päin, ja aikaa on tullut vietettyä oikein rennosti mökkeillen. Saunomisen, syömisen ja relailun ohella on jopa tehty muutamia viesti- jälki- ja esinetreenejä, liikaa huhkimatta kuitenkaan.

Säät meitä on mökillä suosineet, sadetta ei olla saatu juuri lainkaan, ja ekalla reissulla helli ihanat helteet. Järvessä on uitu koko lauma.

Kesäkuun lopulla saimme kesävieraaksi Käämin. Ensimmäinen vuorokausi meni vähän kyttäillessä, mutta sen jälkeen poikaporukka tuli toimeen ihan mukavasti. Humppa vähän välillä isottelee, mutta uskoo onneksi puhetta. Repe ja Käämi on ihan bestiksiä, leikkivät ja juoksevat kuten vain pikkupojat osaa eikä niille taida riitaa tulla oikein mistään.

Lopulta saatiin mökille vielä kaverin perhe vieraaksi, ja lopulta pihassa rymysi 4 koiraa ja 2-vuotias ihmispoika. Tässä vaiheessa labbisnarttu sekoitti bortsupoikien pakkaa sen verran, että pojat vuorottelivat Ilon juoksutusvuoroissa.

Tästä lähden taas välillä töihin kunnes loma jatkuu elokuussa. Koirille ei suuria suunnitelmia ole, Repe menee MH-kuvaukseen ja Humppa kenties käy jonkun näyttelyn. Repelle on luonnekuvausta ajatellen ammuttu muutaman kerran, ja ainakaan laukauksista ei pitäisi homman jäädä kiinni, jos nyt ampumiseen saakka kuvauksessa päästään...

Jälkiä on ajeltu melko ahkerasti, Humppakin ajoi mökillä Nikon kanssa yhden. Repeltä jätin namit jäljeltä pois, eli palkka tulee vain kepeiltä, ja tämä tuntuu toimivan hyvin. Keppien ilmaisut sillä on varman oloiset, vaikka itse jäljestykseen toivoisin hiukan enemmän intohimoa.

Tokoakin on tehty, ja siinäkin pieniä edistymisiä koettu. Etenkin Humpalla alkaa voittajaluokan liikkeet olla jotakuinkin tuttuja, toki paljon varmuutta tarvitaan ennen kuin kisoista aletaan haaveilla. Mukavaa on kuitenkin ollut treenailla molempien kanssa.

Viro tutuksi

Kesäkuun alku menikin meillä jännissä merkeissä, kun Repe lähti äijäporukalla mökkeilemään, ja minä, Niko ja Humppa suunnattiin Vironmaalle. Ohjelmassa Viron Voittaja -näyttely ja muutama päivä lomailua Pärnussa.

Humppahan on syksyn Tanskan reissun jäljiltä yhtä CACIBIa vailla, ja tuo viimoinen rusetti pitäisi ulkomailta hakea. Kaikenlaista suunnitelmaa tässä on ollut, ja nyt Humpan piti lähteä kaverini kanssa Viron reissulle. Kaverilta kuitenkin kyyti peruuntui, ja kävikin niin että lähdimme itse ja oikein pidemmän kaavan mukaan. Matkaan siis lähdettiin lauantaina aamusta, Niko suoraan yövuorosta, ja matkahan meinasi sitten tyssätä heti alkuunsa.

Seistiin jo ekana jonossa ajamassa laivaan, kun Audipa ei lähtenytkään liikkeelle. Bensavalo oli syttynyt ihan vähän ennen satamaa, tää olikin hyvä hetki huomata että mittari näyttää vähän väärin. Ehkä hauskinta tilanteessa kuitenkin oli, että muutama minuutti sen jälkeen kun laiva lähti ja jätti meidät laiturille, puhelimeen pärähti yllä oleva kuva. Stalkkerit laivankannella tunnistivat Humpan :). Kiitos vaan Annelle kuvasta, tälle on naurettu niin paljon!

No eipä muuta kuin kävellen hakemaan Krunikan Shelliltä menovettä, ja kun auto hurahti hienosti käyntiin, lähdettiin Tallinkille kyselemään olisiko heillä laivoissa tilaa. Ja sitähän oli, ja nyt päästiin laivaankin eli Tallinnassa oltiin kuitenkin iltapäivästä. 

Tallinnassa majoituttiin työkaverin suosittelemaan Susi-hotelliin, joka olikin kaikin puolin varsin hyvä. Yö oli hiukan levoton, mutta eiköhän meistä kaikki ainakin muutaman tunnin nukkuneet.

Aamusta sitten koti Kalevi stadionia. Keli oli todella kuuma, oltiin tosi hyvissä ajoin paikalta ja koitettiin etsiä kehän laidalta Humpalle varjopaikkaa. Meillä oli matkassa toissakesänä alelaarista ostettu Aqua Coolkeeper viilentävä alusta, ja vaikka itse olen pitänyt sitä ihan huuhaana, mielellään Humppa sen päällä makoili sekä autossa että näyttelyhäkissä. Joten kenties se vähän koiraa kuitenkin viilentää.

Bortsuilla oli tuomarina Jan Gajewski Puolasta, ilmoitettuna 19 bortsua ja kaikki Suomesta. Humppa juoksi kolmen valiouroksen luokassa. Aikataulu oli bortsuihin tultaessa puolisen tuntia myöhässä, ja tuomari pitikin kehässä ihan hurjaa tahtia. Selvästi tykkäsi pidempijalkaisista ja ehkä vähän kevyemmistä koirista, Humpalle sileä ERI ja valioluokassa kolmossija.

Arvostelu oli kyllä varsin hyvä, eikä nyt puututa siihen että arvostelu oli sanasta sanaan sama muillakin uroksilla...

Excellent head, excellent proportions of body, very good topline, nice coat, stable, well angulated legs, nice coat, good movement.

Eli ajoissa pois stadionilta, Humpalle haettiin leima passiin ja autoon, ja kohti Pärnua. 

Pärnussa majoituttiin aivan ihanaan pieneen hotelliin ihan keskustan tuntumaan. Humpalla oli ehkä vähän tylsää, kun se kuumassa kelissä lähinnä oleskeli hotellilla.

Me sensijaan nautimme hyvästä ja edullisesta ruuasta ja juomasta, ja käytiin ihailemassa Pärnun upeita maisemia.

Kelpo reissukaveri Humppa kyllä noin yksinään ja meidän kanssa on. Toisena yönä Pärnussa vähän ukkosti, ja se näköjään pelottaa vuosi vuodelta enemmän :(. Mutta ihan hienosti se jaksaa pitkät autoreissut, ja tyytyy välillä vähän vähempäänkin tekemiseen.

Repe vietti koko meidän reissun ajan äijäkavereidensa kanssa mökillä ja Vantaalla. Ja hauskaa näytti olevan:

Suurkiitos taas Tiia & co Repen hyvästä hoidosta! 

Matkan päätavoite eli se CACIB nyt meni sivu suun, joten uusia reissujahan tässä pitää alkaa suunnitella. Jos sitä ennen kuitenkin nautitaan vähän kesäkeleistä, jälkimetsistä ja järvivesistä!

Erkkarikuulumiset

SBCAK:n erikoisnäyttely järkkäiltiin tänä vuonna Jämsään, eilen lauantaina kisattiin erkkarissa ja tänään sunnuntaina olisi ollut vuorossa Jämsän KR-näyttelyn bortsukehä. Meiltä erkkariin oli toki ilmoitettu molemmat pojat, ja sunnuntaille olin ilmoittanut vain Repen.

Paikan päälle ajeltiin jo perjantai-iltana, ilta kasailtiin kehiä (jossa olikin vähän hommaa), yöksi hotelliin jossa todella kuumassa yhden hengen huoneessa vielä pesin ja föönailin kaksi koiraa, ja yö menikin kuin saunan lauteilla. Vähän väliä heräsin koirien huohotukseen ja aamuyöstä myös siihen, että Repe tajusi että saa tulla sänkyyn (kotona ei pääse koko makkariin) ja hyppi ja vehtasi sängyssä.

Lauantaina bc-tuomarina Wayne Fleming Australiasta, Kaisa vei Repen kehään, Repe ei miehistä tykkää joten kokeiltiin, menisikö paremmin ilman minua. No eipä mennyt, Kaisa sai Repen liikkumaan tosi kauniisti, mutta kopelointia ei kestänyt ja yritti lopulta purra, joten Repelle avoimesta luokasta EVA. Tuomari oli tosi ystävällinen, tutki koirat tarkasti mutta käsitteli kauniisti ja lähestyi aivan nätisti. Pitkään Repe kesti, yritti väistää mutta kun ei päässyt pois niin viimeisenä vaihtoehtona käytti hampaita.

Repe ja Kaisa kehässä, kuva Lara Larcarea Borders

Humppa sitten valioluokkaan, on aika niukassa turkissa mutta Humpsu esiintyi oikein hienosti ja sille VAL EH.

6,5 years old male, typical of the breed. Strong boning & substance. Correct ear placement. Would like darker eye. Correct scissor bite. Strong jaw. Nice thick coat, dense undercoat. Slightly sloping topline. Moves freely, altough I'd like more strenght behind.

(kuva Essi R.)

Päivän kenties kohokohta oli kuitenkin jälkeläisluokka, johon oli ilmoitettu Willan (Pikkupaimenen Mercy Speedster) jälkeläisiä. Viimeiseen asti jännättiin tiukalla tuomarilla saako kaikki vähintään EH:n että päästään osallistumaan, ja päästiinhän me. Hauskalla porukalla oli mukavaa jännitellä :).

Mukana vasemmalta Muttaburra Wooly Mammoth, Pikkupaimenen Secret Garden, Pikkupaimenen Smokey Robinson, Muttaburra Wollen Charmer ja pääpahis eli Pikkupaimenen Mercy Speedster.

Ja mitä tekee Willa, hommaa lapsukaiset näyttelyyn ja jälkeläisryhmähän olikin ROP. Wau! Päästiin vielä isoon kehään, siellä jäätiin kelpieryhmälle kakkoseksi eli BIS2. Hienoa ihanan Willan hörökorvatiimi!

Esitin myös käyttöluokassa yhden uroksen ja kelpieissä Kaisan Hippaa, joten tuli kehässä pyörittyä. Kuvissa punaiset housut vilkkuvat milloin kehässä, milloin kehän laidalla...

Repen olin tosiaan vielä ilmoittanut sunnuntain KR-näyttelyyn, mutta lauantain kehän jälkeen päätin, etten lähde sille toista evaa/hylsyä ottamaan miestuomarilta ja ajeltiin lauantai-iltana kotiin.

Kotimatkalla tuli tuota Repen käyttäytymistä prosessoitua, joku kumma trauma sillä on miehistä ja siinä lupasin, etten sitä vie näyttelyyn ennen kuin jos se jonkun tuloksen sieltä johonkin tarvitsee. Ei ole reilua koiraakaan kohtaan pistää sitä tilanteisiin joita se silmin nähden inhoaa. Jalostuskoira se ei tällä hetkellä luonteensa puolesta ole, mutta sen kanssa on tosi kiva puuhata tokoa, jälkeä, viestiä, agia, kaikkea, unohtamatta sitä huumoriarvoa! Joten jatketaan niitä ja katsellaan tuleeko ne aivot päähän jossain vaiheessa.

Hauska päivä oli kuitenkin Jämsässä, oli kivaa nähdä tuttuja kehän laidalla ja seurata kavereiden koirien menestystä. Onnea menestyneille ja tuloksiinsa sekä koiriinsa tyytyväisille!

Rallytokodebyytti

Humpan kanssa aloitettiin rallytokoura suuntaamalla tänään Vantaan Kivistöön. Tuomarina alokasluokassa oli Pia Heikkinen ja rata seuraavanlainen:

Onneksi paikalla oli viimesyksyisen rallitokokurssin kouluttaja Sari, jolle, kuten myös tuomarille, plus muutamalle tuntemattomalle ystävälliselle tyypille esitin lukuisat typerät ensikertalaisen kysymykseni. 

Humppa oli virtaa täynnä ja kävi todella kuumana, vinkui ja vonkui ja jopa haukkui. Olipa taas kyllä rasittavaa sen kanssa.

Ensimmäinen -10 pistettä lähti heti ensimmäisessä tehtävässä, ei oltu kumpikaan oikein radalla siinä vielä, eteenistuminen jäi todella vajaaksi (mikä ei olisi haitannut mutta sekoitti vähän omat pasmat), ja Humppa ehti sivulletulossa ennakoida istumisen, eli tästä tehtävävirhe.

Siitä jatkuikin ihan mallikkaasti, käännökset saatiin tehtyä ilman ennakointeja (ongelmana erityisesti vasemmalle käännöksissä). Jossain vaiheessa hihna jäi Humpan häntään kiinni, ja se aiheutti pientä lisähaastetta. 

9. tehtävässä eli spiraalissa Humpalla lähti mopo keulimaan niin, että siitä -1p, koira estää ohjaajaa. Siitä mentiin taas hienosti, kunnes pujottelussa tuli mulle emämoka ja lähdin siihen väärään suuntaan :D. Se kuuluisa hyvänolontunne, ja radan mokaaminen viimeiseen tehtävään... Viimeinen -3p sitten maalissa, luulin että koira pitää ottaa siinä perusasentoon mutta ei kuulemma pidäkään, eli siihen ylimääräinen istuminen.

Eli näistä vähennykset yhteensä 24p, jäljelle jäi 76/100p ja hyväksytty tulos kuitenkin. Tuomarin kommentti: "Liiankin reipasta, mutta silti selvää yhteistyötä".

Taidetaanpa mennä toistekin, tämä on kyllä ihan hauskaa hommaa!

Kaikki kevään ekat

Kevät se on mukavaa aikaa, kun kaikkea tehdään taas eka kertaa! Tälle viikolle osui paljon ekakertoja.

Ekat viestitreenit käytiin juoksuttamassa maanantaina. Metsään mentiin, heikonlaiselle poluntapaiselle n. 100m viestirata, Niko lähti metsään ja minä jäin A-pisteelle. Humpalle 5 matkaa ja Repelle 4, Niko siirtyi ensin niin että oli vielä näkyvissä, sitten kauemmas.
Tämä olisi kyllä niin Humpan laji, kun joku vaan kasaisi sille tottiksen. Sillä on ihan mahtava asenne ja vauhti. Kuitenkin, koska tottiskouluttajia ei ole näkynyt, Humpan tehtävä on kouluttaa Repeä, ja Repe juoksikin kaikki matkansa Humpan perässä.
Ekalla lähetyksellä ei Repe-poika muistanut oikein mistä oli kyse, ja yritti tehdä uukkarin suoraan palkkakassille (juu, seuraavissa treeneissä palkat kauemmas lähetyspaikasta...), sen jälkeen sujui varsin hienosti. On se kyllä outo koira, juoksee kyllä ihan Humpan vauhtia ja innolla, mutta kun sen laittaa sen jälkeen hihnaan, se lähes nukkuu kaikki odotusajat. No, ainakin on rauhassa.
Samalla otettiin myös esineitä. Repe teki viime kesänä yhden esinetreenin josta se ei tajunnut mitään. Talven se opetteli leikkimään ja etsimään leluja sisällä, ja nyt saatiin esineruutuunkin jotain järkeä. Molemmat treenit niin että kävin Repen nähden piilottamassa lelun ruutuun, ja sitten lähetys etsimään. Hyvältä näyttää, vaatii toki treeniä kovasti.

Repen kanssa käytiin myös keskiviikkona ekalla agitunnilla koirakoulu Kompassissa. Ohjelmassa putkea, pöytää, keppejä ja yhtä estettä. Repe oli ihan reipas, pöytää vähän ensin jännitti ja keppejä ei pystynyt tekemään, jos ohjaaja seisoi liian lähellä. Putkihan sille oli jo tuttu juttu ennestään. Mukavan rennosti se suhtautuu vieraaseen paikkaan ja muihin koiriin.

Tätä kurssia kestää 5 kertaa, ja vähän luulen että sen jälkeen ei täysin valmiita olla, joten katsotaan mihin saakka tämä harrastus jatkuu.

Ravilenkkejä on myös innostuttu tekemään. On käyty sekä pyörälenkeillä että juoksulenkeillä.

Juoksulenkkikaverit. Vetokoira kuonopannassa ja vapaamatkustaja valjaissa.

Humppa juoksee kuonopannassa tai vapaana, Repe on juossut juoksulenkit huskyvaljaissa ja pyörän vierellä ihan tavallisissa valjaissa. Ihan mainiosti sujuu, hauska miten erilaisia juoksijoita nämä ovat. Humppa juoksee kuin Forrest Gump, kun sen laittaa vauhtiin, se juoksee vaikka Ruotsiin juuri sivuilleen vilkuilematta. Hänellä on tehtävä. Repe taas ehtii huomata kaikki ojanpielen heinänkorret ja taivaalla lentävät linnut, ja Repelle on tosi vaikeaa juosta suoraan, vaan se yleensä mutkittelee koko tien leveydeltä.

Springeriä harkitsen pyörään, tähän saakka olen pidellyt hihnaa kädessä, mutta yhdellä kädellä ajelu ei itselle ehkä ole se paras mahdollinen tapa.

Huomenna lähdetään korkkaamaan jälkikausi! Luulin olevani ainoa perheessä, joka siitä on intoillut jo monta päivää, mutta taisinkin olla väärässä, sillä Repe kävi tänään tonkimassa kylppäristä jälkikepin (joka on marinoitunut pyykkikorissa viime kesästä saakka...) ja kantoi sen olohuoneeseen. Motivoitunutta jäljestystä siis odotettavissa.

Terveystuloksia

Pojat kävivät tänään silmäpeilauksessa Apexilla Sari Jalomäellä.
Humpan halusin tutkia, koska sen isällä on todettu kaihi suht nuorena. Humpalla kuitenkin kaikki ok, pieniä iän tuomia muutoksia mutta ei mitään suurempaa. Humpan näköhermon päät ovat kuulemma hauskan näköiset :)
Repeä ei ole pentupeilattu, joten sille siis eka silmätarkki. Ja myös Reiskalla kaikki ok, terveet silmät. Repeltä tutkittiin myös polvet, ja ne ovat 0-0.

Keväistä eloa ja uusia harrastuksia

Humppa kävi jälleen osteopaatilla tällä viikolla. Jäykkyyttä on edelleen, asento saatiin hyvin korjattua mutta katsotaan nyt miten pitkään se taas pysyy kondiksessa. Humppa siis selvästi köyristää lantiota, ja pitää takajalkoja kropan alla, ja jumit paikallistuvat aika hyvin tuonne eturauhasen seuduille eli nekin vaivat taitavat vielä vaikuttaa. Mielellään se kuitenkin liikkuu, eikä nyt ole kauheasti jumitellut vaikka onkin tehnyt Repen kanssa ihan samat lenkit. Lenkeillähän se on aivan hurja menijä, juoksee kuin viimeistä päivää ja välillä on ollut aika hurja katsella kun se päästelee menemään ihan jäisillä poluilla.
Humpan kanssa kuitenkin jatketaan samaa rataa, eli säännölliset osteopatiat, järkevää liikuntaa ja ruokaa, sekä kohtuullista treeniä. Jospa jollakin aikavälillä herra sitten pääsisi jumeistaan. Niin kauan se on takapäätä jumittanut, että tuskin tilanne ihan hetkessä helpottaa. Rankkojen lenkkien jälkeen pidetään Back on track -verkkoloimea ja sekin tuntuu kyllä auttavan. Hiukan kun jäät sulaa, niin aloitellaan ravilenkit fillarin kanssa.

Ravilenkit ollaan jo aloitettu juosten, kerran kävin Repen kanssa kahdestaan juoksemassa ja tänä aamuna hölkkäiltiin koko lauman voimin. Repelle tilasin tuossa talvella VUL:ilta Manmatin hound-malliset valjaat jotka sopivat tällaiselle pienelle mutta pitkälle koiralle ihan mahtavasti. Noh, oli valjaat hyvät tai ei, Repehän ei ketään vedä, hän on sitä mieltä että jokainen juoskoon omilla voimillaan. Eli, Repe siis hölkkäilee valjaissaan, Humppa kyllä vetäisi mutta se on nyt kielletty eli Humppa juoksee kuonopannassa, niin ikävää kuin se tuntuukin olevan. Myös Repelle on kevään mittaan fillarilenkkejä suunnitteilla.

Normaalistihan lenkit suoritetaan meidän lähimetsässä ja pelloilla. Siellä on kiltit moottorikelkkailijat tehneet meille koko talven polkuja tallottaviksi, ja nyt onkin tehty ihan mielettömän ihania lumilenkkejä aurinkoisissa säissä.
Humppa on päässyt lenkeillä opettelemaan myös pudotetun esineen noutoa, esineenä mun pipo. Ihan ei luovutus onnistu tällaisella ei-kapulanmallisella esineellä, mutta kivaa aivojumppaa tuntuisi nouto Humpalle kuitenkin olevan.

 

ukkelit kotioven edessä 4.4.2013

Eilen Repe kävi testailemassa agilitya Lavikan Emmin kanssa. Emmi vähän kyseli itselleen lainakoiraa, ja näin tilaisuuden koittaneen päästä kokeilemaan miten Repe toimisi esteillä, ja myös miten se lähtisi vieraan kanssa mitään tekemään. Suunnattiin siis aamusta Ojankoon. Repehän ei ole agiesteitä nähnytkään aikaisemmin, ja olen jo aika vakaasti päättänyt etten sen kanssa agia tule tekemään. Lainaohjaajalle olen toki ollut koko ajan avoin :). 

Repe se taas pääsi yllättämään, käveli vieraaseen halliin vieraiden koirien sekaan noin vaan, ja lähti myös Emmin matkaan tosi reippaasti. Emmi pystyi hyvin palkkaamaan sitä lelulla, Reiska leikki ketullaan ihan yhtä hyvin kuin mun kanssa, ellei jopa paremminkin. Yhtä hyppyä se hyppeli ihan mallikkaasti heti kun ymmärsi, ettei ole sopivaa kiertää estettä eikä mennä riman alta, ja putkesta tykkäsi kovasti, muutaman toiston jälkeen jo tarjosi itse putkeen menoa. Sen verranhan tästä tuli innostuttua, että ilmoittauduin Repen kanssa 5 kerran alkeiskurssille... Katsotaan siis mitä Repen agikoiran ura tuo tullessaan!

"Agitreenien" jälkeen käytiin vielä vähän kävelemässä Anitan ja koiriensa kanssa, ja Repe sai aikaan vallan hyvät juoksuleikit pienen Elvin, 4kk kanssa.

Rakas napakettu-Repe myös vietti viime viikolla 2-vuotissynttäreitään. Päivä päivältä se kyllä vaan on koko ajan mainiompi tapaus. Ja sehän on ollut jo pitkään tiedossa, että vaikka Repellä ei mitään muuta arvoa koskaan olisi, huumoriarvoa sillä on meille roppakaupalla joka päivä :D. En tiedä voiko kenellekään suositella pennun hankkimista ihan summan mutikassa toiselta puolelta maailmaa, mutta ainakin tässä tapauksessa se oli minulle varsin onnekas valinta.