Humppahan on syksyn Tanskan reissun jäljiltä yhtä CACIBIa vailla, ja tuo viimoinen rusetti pitäisi ulkomailta hakea. Kaikenlaista suunnitelmaa tässä on ollut, ja nyt Humpan piti lähteä kaverini kanssa Viron reissulle. Kaverilta kuitenkin kyyti peruuntui, ja kävikin niin että lähdimme itse ja oikein pidemmän kaavan mukaan. Matkaan siis lähdettiin lauantaina aamusta, Niko suoraan yövuorosta, ja matkahan meinasi sitten tyssätä heti alkuunsa.
Seistiin jo ekana jonossa ajamassa laivaan, kun Audipa ei lähtenytkään liikkeelle. Bensavalo oli syttynyt ihan vähän ennen satamaa, tää olikin hyvä hetki huomata että mittari näyttää vähän väärin. Ehkä hauskinta tilanteessa kuitenkin oli, että muutama minuutti sen jälkeen kun laiva lähti ja jätti meidät laiturille, puhelimeen pärähti yllä oleva kuva. Stalkkerit laivankannella tunnistivat Humpan :). Kiitos vaan Annelle kuvasta, tälle on naurettu niin paljon!
No eipä muuta kuin kävellen hakemaan Krunikan Shelliltä menovettä, ja kun auto hurahti hienosti käyntiin, lähdettiin Tallinkille kyselemään olisiko heillä laivoissa tilaa. Ja sitähän oli, ja nyt päästiin laivaankin eli Tallinnassa oltiin kuitenkin iltapäivästä.
Tallinnassa majoituttiin työkaverin suosittelemaan Susi-hotelliin, joka olikin kaikin puolin varsin hyvä. Yö oli hiukan levoton, mutta eiköhän meistä kaikki ainakin muutaman tunnin nukkuneet.
Aamusta sitten koti Kalevi stadionia. Keli oli todella kuuma, oltiin tosi hyvissä ajoin paikalta ja koitettiin etsiä kehän laidalta Humpalle varjopaikkaa. Meillä oli matkassa toissakesänä alelaarista ostettu Aqua Coolkeeper viilentävä alusta, ja vaikka itse olen pitänyt sitä ihan huuhaana, mielellään Humppa sen päällä makoili sekä autossa että näyttelyhäkissä. Joten kenties se vähän koiraa kuitenkin viilentää.
Bortsuilla oli tuomarina Jan Gajewski Puolasta, ilmoitettuna 19 bortsua ja kaikki Suomesta. Humppa juoksi kolmen valiouroksen luokassa. Aikataulu oli bortsuihin tultaessa puolisen tuntia myöhässä, ja tuomari pitikin kehässä ihan hurjaa tahtia. Selvästi tykkäsi pidempijalkaisista ja ehkä vähän kevyemmistä koirista, Humpalle sileä ERI ja valioluokassa kolmossija.
Arvostelu oli kyllä varsin hyvä, eikä nyt puututa siihen että arvostelu oli sanasta sanaan sama muillakin uroksilla...
Excellent head, excellent proportions of body, very good topline, nice coat, stable, well angulated legs, nice coat, good movement.
Eli ajoissa pois stadionilta, Humpalle haettiin leima passiin ja autoon, ja kohti Pärnua.
Pärnussa majoituttiin aivan ihanaan pieneen hotelliin ihan keskustan tuntumaan. Humpalla oli ehkä vähän tylsää, kun se kuumassa kelissä lähinnä oleskeli hotellilla.
Me sensijaan nautimme hyvästä ja edullisesta ruuasta ja juomasta, ja käytiin ihailemassa Pärnun upeita maisemia.
Kelpo reissukaveri Humppa kyllä noin yksinään ja meidän kanssa on. Toisena yönä Pärnussa vähän ukkosti, ja se näköjään pelottaa vuosi vuodelta enemmän :(. Mutta ihan hienosti se jaksaa pitkät autoreissut, ja tyytyy välillä vähän vähempäänkin tekemiseen.
Repe vietti koko meidän reissun ajan äijäkavereidensa kanssa mökillä ja Vantaalla. Ja hauskaa näytti olevan:
Suurkiitos taas Tiia & co Repen hyvästä hoidosta!
Matkan päätavoite eli se CACIB nyt meni sivu suun, joten uusia reissujahan tässä pitää alkaa suunnitella. Jos sitä ennen kuitenkin nautitaan vähän kesäkeleistä, jälkimetsistä ja järvivesistä!