Joulukuista iltapäivää vietettiin lähipellolla, kameramies mukana.
Näillä lumitunnelmilla toivotamme ystävillemme ja kaikille blogiin eksyville rauhallista ja rentoa joulunaikaa.
Meidän porukassa ihmiset suuntaavat jouluksi muille maille, ja koirat pääsevät lomailemaan koirahoitolaan.
Repe kävi röntgenissä viime torstaina, Vethausilla Lahdessa kuvattiin pikkukoiralta lonkat, kyynärät, olat ja lanneranka. Oikeaa lonkkaa lukuunottamatta kaikki vaikutti aivan priimalta, lonkkakuvat lähetettiin Kennelliittoon B/A:na, katsotaan minkälaisen tuomion kera ne sieltä tulevat takaisin. Luustoltaan terve ja käyttöä kestävä koira pitäisi siis myös Repen kuitenkin olla!
Ensi vuodelle en paljoa uskalla tavoitteita asettaa, kun niiden toteuttamisen kanssa tahtoo olla vähän niin ja näin... Koitetaan kuitenkin pysytellä terveinä ja onnellisina koko poppoo, eiköhän siinä ole jo tavoitetta kerrakseen.
lauantai 22. joulukuuta 2012
perjantai 30. marraskuuta 2012
Virallisesti komea
Tanskan kennelliitossa ollaan ripeitä, tällainen kolahti postiluukusta eilen:
Tänään se lähti Kennelliittoon, joten ehkä Humpan komeus on kohta kaikkien nähtävillä täällä Suomessakin :)
torstai 8. marraskuuta 2012
Humppa ja kaverit Tanskaa valloittamassa
Viime torstaina koitti kauan odoteltu ja jännitelty hetki; lähtö kohti Tanskan Herningiä ja Tanskan voittaja- ja pohjoismaiden voittaja -näyttelyitä.
Humpan kanssa on kaavailtu ulkomaan reissua jo jonkin aikaa, mutta toteutuspuoli on ollut vähän heikko. Tälle syksylle olin alunperin suunnitellut matkaa Tarton KV-näyttelyyn, mutta Kaisa oli koirineen lähdössä Tanskaan ja sai lopulta houkuteltua meidät mukaan.
Matkareitti kulki Helsingistä laivalla Tukholmaan, josta ajettiin Malmöseen, siltojen yli Köpikseen ja sieltä majoittumaan Herningin lähelle Hampeniin. Kovaa istumalihasten kulutusta, mutta onneksi seura oli kohdillaan ja aika kulki nopsaan.
Mukana meillä oli viisi koiraa, joista yksi juoksuinen narttu ja kaksi poikaa, tämä asetelma hiukan etukäteen jännitti mutta koko matkaseurueen käytökseen olimme erittäin tyytyväisiä. Kaikki nukkuivat yönsä rauhassa ja muutenkin käyttäytyivät kunnon kosmopoliittien tavoin.
Lauantaina kisattiin Tanskan voittaja -titteleistä tuomarina Joyce Manton Irlannista.
Humppa oli aika väsyneen ja ärtyneen oloinen, kiukutteli häkissään vähän ohikulkijoille ja oli kehässäkin varsin vallaton. Valioluokassa kaksi koiraa, saatiin ERI mutta sijoituttiin toiseksi ilman SA:ta. Arvostelu kuitenkin ihan mukava:
Well boned, well made, masculin dog, and good coat and conditions, well angulations front and rear, good topline, correct great movement, little close behind.
Sunnuntaina sitten vuorossa Pohjoismaiden voittaja, tuomarina Fernando Madeira Rodrigues Portugalista.
Valioluokassa jälleen samat kaksi koiraa. Humppa nosteli vähän häntää, josta tuomari vaikuttikin olevan kovin järkyttynyt, miten noin 'top quality dog' voi käyttää häntäänsä noin järkyttävällä tavalla... Valioluokassa taas hopealle mutta nyt myös SA käteen, ja kohti paras uros -kehää. Siellä Humppa pisteli parastaan ja meidät ohjattiin kolmospallille. Koska edelle meni veteraani ja valioluokan koira joka oli jo inttivalio, meille Tanskan serti sekä vara-cacib, joka siis myös vahvistetaan Humpalle. Sertistä osasin vähän haaveilla, mutta cacibiin en todellakaan uskonut!!
Arvostelun perusteella tuomari ei kauheasti näkemästään pitänyt, mutta eipä se meitä tässä vaiheessa haittaa...
A little bit snippy on the face, would like to see better shape of skull, good neck, little bit narrow front, very nice body, correct top line, the rear is okay, nice coat, moves well.
Tavoitteet siis ylittyivät; Humpasta Tanskan sertillä TANSKAN MUOTOVALIO, ja ensimmäinen ulkomaan cacib taskuun. Suomesta Humpsulla jo tarvittavat cacibit on, joten kai tässä täytyy uutta reissua suunnitella.
Molempina päivinä kipitin myös paras narttu -kehässä pikku Savun kanssa, ja olikin ilo juosta pikkuneidin perässä PN2 ja PN1 sijat! Paljon onnea Kaisalle tyttöjen menestyksestä! Tanskan tyttöset jäivät nuolemaan näppejään :). Kiitokset myös matkaseurasta ja kaikista järjestelyistä!
Humpan kanssa on kaavailtu ulkomaan reissua jo jonkin aikaa, mutta toteutuspuoli on ollut vähän heikko. Tälle syksylle olin alunperin suunnitellut matkaa Tarton KV-näyttelyyn, mutta Kaisa oli koirineen lähdössä Tanskaan ja sai lopulta houkuteltua meidät mukaan.
Matkareitti kulki Helsingistä laivalla Tukholmaan, josta ajettiin Malmöseen, siltojen yli Köpikseen ja sieltä majoittumaan Herningin lähelle Hampeniin. Kovaa istumalihasten kulutusta, mutta onneksi seura oli kohdillaan ja aika kulki nopsaan.
Mukana meillä oli viisi koiraa, joista yksi juoksuinen narttu ja kaksi poikaa, tämä asetelma hiukan etukäteen jännitti mutta koko matkaseurueen käytökseen olimme erittäin tyytyväisiä. Kaikki nukkuivat yönsä rauhassa ja muutenkin käyttäytyivät kunnon kosmopoliittien tavoin.
Lauantaina kisattiin Tanskan voittaja -titteleistä tuomarina Joyce Manton Irlannista.
Humppa oli aika väsyneen ja ärtyneen oloinen, kiukutteli häkissään vähän ohikulkijoille ja oli kehässäkin varsin vallaton. Valioluokassa kaksi koiraa, saatiin ERI mutta sijoituttiin toiseksi ilman SA:ta. Arvostelu kuitenkin ihan mukava:
Well boned, well made, masculin dog, and good coat and conditions, well angulations front and rear, good topline, correct great movement, little close behind.
Sunnuntaina sitten vuorossa Pohjoismaiden voittaja, tuomarina Fernando Madeira Rodrigues Portugalista.
Valioluokassa jälleen samat kaksi koiraa. Humppa nosteli vähän häntää, josta tuomari vaikuttikin olevan kovin järkyttynyt, miten noin 'top quality dog' voi käyttää häntäänsä noin järkyttävällä tavalla... Valioluokassa taas hopealle mutta nyt myös SA käteen, ja kohti paras uros -kehää. Siellä Humppa pisteli parastaan ja meidät ohjattiin kolmospallille. Koska edelle meni veteraani ja valioluokan koira joka oli jo inttivalio, meille Tanskan serti sekä vara-cacib, joka siis myös vahvistetaan Humpalle. Sertistä osasin vähän haaveilla, mutta cacibiin en todellakaan uskonut!!
Arvostelun perusteella tuomari ei kauheasti näkemästään pitänyt, mutta eipä se meitä tässä vaiheessa haittaa...
A little bit snippy on the face, would like to see better shape of skull, good neck, little bit narrow front, very nice body, correct top line, the rear is okay, nice coat, moves well.
Tavoitteet siis ylittyivät; Humpasta Tanskan sertillä TANSKAN MUOTOVALIO, ja ensimmäinen ulkomaan cacib taskuun. Suomesta Humpsulla jo tarvittavat cacibit on, joten kai tässä täytyy uutta reissua suunnitella.
Molempina päivinä kipitin myös paras narttu -kehässä pikku Savun kanssa, ja olikin ilo juosta pikkuneidin perässä PN2 ja PN1 sijat! Paljon onnea Kaisalle tyttöjen menestyksestä! Tanskan tyttöset jäivät nuolemaan näppejään :). Kiitokset myös matkaseurasta ja kaikista järjestelyistä!
Onni on uusi valionarvo, t: Humppa ja Vega
perjantai 19. lokakuuta 2012
Sisätokoja
Koko ajan sataa ja on pimeää ja ikävää... Olemme siis siirtyneet olohuonekauteen lokakuussa.
Repellä on ollut työnalla seuraaminen, kaukot, nouto ja jäävät, Humpalla kaukot, metallinouto, rallytokon eteen-sivulle-oikealta sivulle -kieputukset ja kaiken maailman hassut temput.
Ja eikö tässä nyt ole tunnelmaa; paikallaolo kynttilänvalossa!
Repellä on ollut työnalla seuraaminen, kaukot, nouto ja jäävät, Humpalla kaukot, metallinouto, rallytokon eteen-sivulle-oikealta sivulle -kieputukset ja kaiken maailman hassut temput.
Ja eikö tässä nyt ole tunnelmaa; paikallaolo kynttilänvalossa!
lauantai 13. lokakuuta 2012
Jälkitalkoot
Perjantaina oltiin ahkeria Hyvinkään suunnalla. Innostuksissamme poljettiin jäljet kuudelle koiralle, mitäpä sitä muutakaan vapaapäivänä!
Mun pojista ensimmäisenä hommiin pääsi Humppa. Humpan kanssa jätettiin kaksi vuotta sitten jälkitreenit siihen, kun poljin sille jäljen ja vein paalulle, ja koira katseli mieluummin taivaalla lenteleviä lintuja kuin söi mitään maasta. Tuohon aikaan kun ruoka tuli kuppiin muutenkin, eikä ollut vaaraa että sitä kukaan siitä varastaisi.
No ihan mielen virkistykseksi talloin Humpalle suoran jäljen, siellä täällä nameja ja lopussa purkki. Ja äijähän yllätti, se oli varsin innostunut ja taisi lunastaa itselleen loppusyksyksi vähän jälkitreenejä. Ruokaa sillä pitäisi olla enemmän, sillä vauhti kiihtyy heti kun tulee tyhjää. Maltti ei kai kaiketi ole koskaan ollut Humppiksen vahvin ominaisuus.
Humppa se kyllä vaan paranee vanhetessaan, ja eihän sitä koskaan tiedä mitä sen kanssa vielä innostutaan aloittamaan!
Sitten Repen vuoro. Repelle nyt niitä kulmia, valitusvirren jälkeen päädyin tekemään kuitenkin teräviä suoria kulmia, talloin ne huolella ja namitin järkevästi. Jäljellä yhteensä 4 kulmaa. No kulmissa ei ollut nyt ongelmaa, kaikessa muussa sitten olikin. Repe oli älyttömän epävarma, pälyili välillä taakseen, katseli mua ja tarjosi maahanmenoja keskellä jälkeä. Ei päässyt ollenkaan rytmiin, kun tonki nameja syvältä ruohon seasta, ja heti pidemmän tyhjän kohdalla ajautui sivuun, eikä se suoraan sanottuna näyttänyt ollenkaan innostuneelta koko hommasta. En tiedä mihin mun innokas pätevä pikkukoira oikein on joutunut.
Kävikö sitten kuitenkin niin, että viime viikonlopun haastavat jäljet jättivät pojalle pienen empimisen mieleen, sitä en tiedä mutta Repen kanssa täytyy ajaa vähän itsetunnonkohotusjälkiä, helppoa treeniä ja paljon ruokaa. Välillä se vaan on niin taitava, että meinaa unohtua miten pieni se vielä on.
No siitä ajeltiin vielä toiseen paikkaan ja tehtiin esineruutu aika hankalaan maastoon, märkää oli ja ryteikköistä. Repelle eka esineruututreeni ja tästähän se ei kyllä ymmärtänyt kerrassaan yhtään mitään. Repeä ei pahemmin kiinnostanut metsään jätetty pikku pehmolelu. Leikittiin sitten vaan hetki esineellä ruudussa ja that's it. Täytyypä koittaa syksyn mittaan muutama kerta tehdä ruutuja, jos jotain pientä esine-etsinnän siementä saisi pienen päähän istutettua.
Mun pojista ensimmäisenä hommiin pääsi Humppa. Humpan kanssa jätettiin kaksi vuotta sitten jälkitreenit siihen, kun poljin sille jäljen ja vein paalulle, ja koira katseli mieluummin taivaalla lenteleviä lintuja kuin söi mitään maasta. Tuohon aikaan kun ruoka tuli kuppiin muutenkin, eikä ollut vaaraa että sitä kukaan siitä varastaisi.
No ihan mielen virkistykseksi talloin Humpalle suoran jäljen, siellä täällä nameja ja lopussa purkki. Ja äijähän yllätti, se oli varsin innostunut ja taisi lunastaa itselleen loppusyksyksi vähän jälkitreenejä. Ruokaa sillä pitäisi olla enemmän, sillä vauhti kiihtyy heti kun tulee tyhjää. Maltti ei kai kaiketi ole koskaan ollut Humppiksen vahvin ominaisuus.
Humppa se kyllä vaan paranee vanhetessaan, ja eihän sitä koskaan tiedä mitä sen kanssa vielä innostutaan aloittamaan!
Sitten Repen vuoro. Repelle nyt niitä kulmia, valitusvirren jälkeen päädyin tekemään kuitenkin teräviä suoria kulmia, talloin ne huolella ja namitin järkevästi. Jäljellä yhteensä 4 kulmaa. No kulmissa ei ollut nyt ongelmaa, kaikessa muussa sitten olikin. Repe oli älyttömän epävarma, pälyili välillä taakseen, katseli mua ja tarjosi maahanmenoja keskellä jälkeä. Ei päässyt ollenkaan rytmiin, kun tonki nameja syvältä ruohon seasta, ja heti pidemmän tyhjän kohdalla ajautui sivuun, eikä se suoraan sanottuna näyttänyt ollenkaan innostuneelta koko hommasta. En tiedä mihin mun innokas pätevä pikkukoira oikein on joutunut.
Kävikö sitten kuitenkin niin, että viime viikonlopun haastavat jäljet jättivät pojalle pienen empimisen mieleen, sitä en tiedä mutta Repen kanssa täytyy ajaa vähän itsetunnonkohotusjälkiä, helppoa treeniä ja paljon ruokaa. Välillä se vaan on niin taitava, että meinaa unohtua miten pieni se vielä on.
No siitä ajeltiin vielä toiseen paikkaan ja tehtiin esineruutu aika hankalaan maastoon, märkää oli ja ryteikköistä. Repelle eka esineruututreeni ja tästähän se ei kyllä ymmärtänyt kerrassaan yhtään mitään. Repeä ei pahemmin kiinnostanut metsään jätetty pikku pehmolelu. Leikittiin sitten vaan hetki esineellä ruudussa ja that's it. Täytyypä koittaa syksyn mittaan muutama kerta tehdä ruutuja, jos jotain pientä esine-etsinnän siementä saisi pienen päähän istutettua.
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Peltojälkiä
Aiemmin syksyllä oltiin Repen jälkien kanssa tilanteessa, jossa ammattiapu oli tarpeen. Koulutustahan ei saa ellei sitä itse järjestä, joten koska nimeni on merkitty SBCAK:n pk-vastaavaksi, otin ja järkkäsin itselleni koulutusta, ja kutsuin mukaan pari muutakin :). Viikonloppu siis vietettiin peltojälkikoulutuksessa Inkoossa.
Perjantaina tuli vettä kaatamalla koko päivän, mutta viikonloppuna ei satanut pisaraakaan. Kouluttajaksi valikoitui yhdellä suosituksella Achim Müller, ja hän osoittautui nappivalinnaksi. Mulla on selkeästi enemmän tuuria pk-harrastuksessa kuin geenitesteissä!!
Achim itse on pitkän linjan koiraharrastaja ja hoitaa nykyisin koirien hankintaa Suomen poliisille, joten odotukset oli korkealla ja ne kyllä täyttyivät. Antoisa viikonloppu siis!
Repelle on jälkeen tehty pohjia pitkään ja hartaasti, ja toistaiseksi sille on ajettu lähinnä nurmella ja pellolla, oikeastaan ihan vaan siksi, että meillä on sopivat pellot lähempänä kuin metsät. Alkukesästä ajettiin jälkiä ahkerasti, mutta sitten iski joku ihmeellinen motivaatiopula ja pidettiin reilun kuukauden tauko. Syksyllä uusi aloitus ja tauko oli tehnyt tehtävänsä. Repe on pedantti ja huolellinen jäljestäjä, se ajaa tarkasti eikä ryntäile tai intoile. Pellolla on ajettu suoraa sekä kulmia ja tyhjiä, ja tällä hetkellä se ajaa 20-30 askeleen tyhjiä suoria ongelmitta, kulmissa on ollut epävarmuutta, usein se ajaa ensin yli, pyörii hetken ja sitten löytää jatkon. Jäljen päässä sillä on aina loppupalkka purkissa ja pyydän sen siihen maahan, ja se on hiffannut ilmaisun erinomaisesti. Ilmaisua on treenattu myös erikseen kotipihassa. Repe on ajanut lähes pelkästään tuoreita jälkiä, koska kärsivällisyys ei riitä vanhentamiseen, ja lisäksi uskon että pystyn unohtamaan täysin polkemani jäljen, mikäli poistun välissä paikalta.
Eilen Achim halusi nähdä koirien tasoa, ja niille poljettiin suorat jäljet. Sänkipelto pohjana osoittautui haastavaksi, ja osalle osui myös varsin vetistä peltoa. Meillä oli Repen kanssa tämä pk-tuuri ja pohja oli osin nurmea ja ihan sopivan kuivaa. Tein suoran jossa oli purkki keskellä ja lopussa, noita parinkymmenen askelen tyhjiä pätkiä ja välissä nakkipätkiä. Vähän jännitti miten Repe suhtautuu häiriöön; muihin koiriin ja etenkin perässä kävelevään mieshenkilöön. No ei suhtautunut mitenkään, hän ajoi kuten on tapana ajaa, tarkasti ja nätisti. Sain palautetta, että koiraa voi kyllä kehua kun se työskentelee hyvin, ja sitä voi myös vähän auttaa jos se on epävarma. Olen tähän saakka pyrkinyt olemaan auttamatta, koska haluan että koira oppii jäljestämään niin itsevarmasti, ettei tarvi eikä kysele minun apuja.
Tänään vaihdoimme vähän kuivemmalle pellolle, edelleen sänkeä. Tein Repelle serpentiinijäljen, eli kaarevia mutkia ja kulmia. Matkalla nakkeja, lopussa purkki. Arvelin jo matkalla että jäljestä voi tulla hankala, ja sitähän se oli. Kuten ei kulmiakaan, Repe ei osaa noita kaaria, jälkeä päästiin noin puoliväliin asti ja siinäkin oli paljon vaikeuksia, sitten alkoi näyttää siltä että koira ei ole jäljellä, ja kun en osannut enää itsekään sanoa missä jälki menee, päätimme, että otetaan koira pois jäljeltä. Tämän päätöksen jälkeen metrin, kahden päästä löytyi nami, mutta emme silti jatkaneet jälkeä.
Olen surkean huono muistamaan tallomaani jälkeä, ja usein tuntuu että siltä eksytään. Yleensä kuitenkin , jos on käynyt mielessä jättää jälki kesken, koira on ihan hetken päästä taas syönyt, joten luotto koiraan on aika kova. Toisaalta hyvä että tämä kävi nyt, kun kouluttaja oli mukana tekemässä päätöksen kesken jättämisestä.
No, toinen jälki nurmipohjalle. Kaarevia kulmia 3kpl, vähän vähemmän tyhjää kun aiemmissa. Kaikkia näitä kurssijälkiä vanhennettiin joku 40min. Repe on siitä niin valtavan ihana, että se ei epäonnistumisia muistele, ja lähti taas jäljelle kuin vanha tekijä. Ja tämä vaan oli niin hieno. Tuuli painoi hajua vasemmalle ja ajoikin tyhjää jäljen sivussa, namille palasi aina. Mutta se hieno tikkaus, ai että! Kulmissa tuli taas ihmettelyä ja pyörimistä, joten kulmat olkoon loppusyksyn teemana.
Repe vaan on niin ihana koira treenata. Sen mutkaton asenne ja loputon into, ja tuo tarkkuus millä se jälkeä ajaa, vaikka vilkas onkin muuten. Tuli myös hyvä fiilis siitä, että pohjatyössä on onnistuttu, Repe tietää hyvin mitä siltä odotetaan ja kykenee tekemään osaamansa asiat myös erilaisessa ympäristössä ja ihmisten keskellä. Toki se tarvitsee vielä hirveästi toistoja ja itsevarmuutta ja vaikka mitä. Aivan ihmeissäni olin myös siitä, että Repe treenaa yhtäkkiä ihan oikeita jälkiä kuten muutkin isot koirat, vaikka se on vielä niin kamalan pieni...
Viikonlopusta siis saatiin juuri sitä mitä haettiin. Tukea omalle osaamiselle ja tekemiselle, vähän uusia ideoita ja ihan mielettömästi motivaatiota!
Perjantaina tuli vettä kaatamalla koko päivän, mutta viikonloppuna ei satanut pisaraakaan. Kouluttajaksi valikoitui yhdellä suosituksella Achim Müller, ja hän osoittautui nappivalinnaksi. Mulla on selkeästi enemmän tuuria pk-harrastuksessa kuin geenitesteissä!!
Achim itse on pitkän linjan koiraharrastaja ja hoitaa nykyisin koirien hankintaa Suomen poliisille, joten odotukset oli korkealla ja ne kyllä täyttyivät. Antoisa viikonloppu siis!
Repelle on jälkeen tehty pohjia pitkään ja hartaasti, ja toistaiseksi sille on ajettu lähinnä nurmella ja pellolla, oikeastaan ihan vaan siksi, että meillä on sopivat pellot lähempänä kuin metsät. Alkukesästä ajettiin jälkiä ahkerasti, mutta sitten iski joku ihmeellinen motivaatiopula ja pidettiin reilun kuukauden tauko. Syksyllä uusi aloitus ja tauko oli tehnyt tehtävänsä. Repe on pedantti ja huolellinen jäljestäjä, se ajaa tarkasti eikä ryntäile tai intoile. Pellolla on ajettu suoraa sekä kulmia ja tyhjiä, ja tällä hetkellä se ajaa 20-30 askeleen tyhjiä suoria ongelmitta, kulmissa on ollut epävarmuutta, usein se ajaa ensin yli, pyörii hetken ja sitten löytää jatkon. Jäljen päässä sillä on aina loppupalkka purkissa ja pyydän sen siihen maahan, ja se on hiffannut ilmaisun erinomaisesti. Ilmaisua on treenattu myös erikseen kotipihassa. Repe on ajanut lähes pelkästään tuoreita jälkiä, koska kärsivällisyys ei riitä vanhentamiseen, ja lisäksi uskon että pystyn unohtamaan täysin polkemani jäljen, mikäli poistun välissä paikalta.
Eilen Achim halusi nähdä koirien tasoa, ja niille poljettiin suorat jäljet. Sänkipelto pohjana osoittautui haastavaksi, ja osalle osui myös varsin vetistä peltoa. Meillä oli Repen kanssa tämä pk-tuuri ja pohja oli osin nurmea ja ihan sopivan kuivaa. Tein suoran jossa oli purkki keskellä ja lopussa, noita parinkymmenen askelen tyhjiä pätkiä ja välissä nakkipätkiä. Vähän jännitti miten Repe suhtautuu häiriöön; muihin koiriin ja etenkin perässä kävelevään mieshenkilöön. No ei suhtautunut mitenkään, hän ajoi kuten on tapana ajaa, tarkasti ja nätisti. Sain palautetta, että koiraa voi kyllä kehua kun se työskentelee hyvin, ja sitä voi myös vähän auttaa jos se on epävarma. Olen tähän saakka pyrkinyt olemaan auttamatta, koska haluan että koira oppii jäljestämään niin itsevarmasti, ettei tarvi eikä kysele minun apuja.
Tänään vaihdoimme vähän kuivemmalle pellolle, edelleen sänkeä. Tein Repelle serpentiinijäljen, eli kaarevia mutkia ja kulmia. Matkalla nakkeja, lopussa purkki. Arvelin jo matkalla että jäljestä voi tulla hankala, ja sitähän se oli. Kuten ei kulmiakaan, Repe ei osaa noita kaaria, jälkeä päästiin noin puoliväliin asti ja siinäkin oli paljon vaikeuksia, sitten alkoi näyttää siltä että koira ei ole jäljellä, ja kun en osannut enää itsekään sanoa missä jälki menee, päätimme, että otetaan koira pois jäljeltä. Tämän päätöksen jälkeen metrin, kahden päästä löytyi nami, mutta emme silti jatkaneet jälkeä.
Olen surkean huono muistamaan tallomaani jälkeä, ja usein tuntuu että siltä eksytään. Yleensä kuitenkin , jos on käynyt mielessä jättää jälki kesken, koira on ihan hetken päästä taas syönyt, joten luotto koiraan on aika kova. Toisaalta hyvä että tämä kävi nyt, kun kouluttaja oli mukana tekemässä päätöksen kesken jättämisestä.
No, toinen jälki nurmipohjalle. Kaarevia kulmia 3kpl, vähän vähemmän tyhjää kun aiemmissa. Kaikkia näitä kurssijälkiä vanhennettiin joku 40min. Repe on siitä niin valtavan ihana, että se ei epäonnistumisia muistele, ja lähti taas jäljelle kuin vanha tekijä. Ja tämä vaan oli niin hieno. Tuuli painoi hajua vasemmalle ja ajoikin tyhjää jäljen sivussa, namille palasi aina. Mutta se hieno tikkaus, ai että! Kulmissa tuli taas ihmettelyä ja pyörimistä, joten kulmat olkoon loppusyksyn teemana.
Repe vaan on niin ihana koira treenata. Sen mutkaton asenne ja loputon into, ja tuo tarkkuus millä se jälkeä ajaa, vaikka vilkas onkin muuten. Tuli myös hyvä fiilis siitä, että pohjatyössä on onnistuttu, Repe tietää hyvin mitä siltä odotetaan ja kykenee tekemään osaamansa asiat myös erilaisessa ympäristössä ja ihmisten keskellä. Toki se tarvitsee vielä hirveästi toistoja ja itsevarmuutta ja vaikka mitä. Aivan ihmeissäni olin myös siitä, että Repe treenaa yhtäkkiä ihan oikeita jälkiä kuten muutkin isot koirat, vaikka se on vielä niin kamalan pieni...
Viikonlopusta siis saatiin juuri sitä mitä haettiin. Tukea omalle osaamiselle ja tekemiselle, vähän uusia ideoita ja ihan mielettömästi motivaatiota!
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Talvikauden aloitus
Eilen aloiteltiin talvitokoja bortsuporukalla Agimestan kuutamovuorolla.
Repe toimi häiriössä varsin mukavasti, ja teki asiat kuten kotonakin, taistelipa lelustakin, mutta sen kanssa on vaikea ahtaassa tilassa leikkiä, kun lelu ei kovin varmasti vielä mulle saakka palaudu. Se on kivan tasainen tyyppi, tekee aina kuten osaa eikä sillä ole mitään huonoja päiviä.
Kaisa katseli meidän seuraamista, vaikutti ihan tyytyväiseltä ilmeeseen ja paikkaan, joten treenejä jatketaan.
Noutoa Repe ei voinut tehdä, koska kapulan lentäessä se ehti jo unohtaa koko kapulan :). Maahanmeno sillä on vahva, ja tarjoaakin sitä joka käänteessä.
Reiskan on tarkoitus talven aikana opetella alo- ja avotokon liikkeitä sekä pk-tottista, ja ennenkaikkea säilyttää ihana into tekemiseen ja harjoitella tätä kaikkea myös häiriössä.
Humpan kanssa on suunnitelmat vähän auki, luultavasti katselen sille jonkun avoimen kokeen vielä koularin toivossa tähän syksylle tai talvelle. Pikkuhiljaa tehdään voittajan liikkeitäkin, Humpasta on tullut niin mukava koira treenata, etten ihan täysin ole tokoajatuksia sen kanssa kuitenkaan haudannut.
Lisäksi Humppis treenailee uutta lajiaan rallytokoa, joka tuntuu olevan oikein kivaa tuuletusta puutuneille tokoaivoillemme.
Kokeilipa Humppa eilen kuuden kepin pujotteluakin... hyvin oli muistissa lähes vuoden tauon jäljiltä. Mullahan täällä olisi tarjolla kaksin kappalein agikoiria - yksi lähes 1-luokkaan kisavalmis ja yksi joka ei ole esteitä nähnytkään - jos jotakuta vain kiinnostaisi niitä ohjata ;).
Pienen pieni treeni-into hiippaili pääkoppaan, ja kaivelin Pipan tokokirjan sängyn viereen iltalukemiseksi.
Repe toimi häiriössä varsin mukavasti, ja teki asiat kuten kotonakin, taistelipa lelustakin, mutta sen kanssa on vaikea ahtaassa tilassa leikkiä, kun lelu ei kovin varmasti vielä mulle saakka palaudu. Se on kivan tasainen tyyppi, tekee aina kuten osaa eikä sillä ole mitään huonoja päiviä.
Kaisa katseli meidän seuraamista, vaikutti ihan tyytyväiseltä ilmeeseen ja paikkaan, joten treenejä jatketaan.
Noutoa Repe ei voinut tehdä, koska kapulan lentäessä se ehti jo unohtaa koko kapulan :). Maahanmeno sillä on vahva, ja tarjoaakin sitä joka käänteessä.
Reiskan on tarkoitus talven aikana opetella alo- ja avotokon liikkeitä sekä pk-tottista, ja ennenkaikkea säilyttää ihana into tekemiseen ja harjoitella tätä kaikkea myös häiriössä.
Humpan kanssa on suunnitelmat vähän auki, luultavasti katselen sille jonkun avoimen kokeen vielä koularin toivossa tähän syksylle tai talvelle. Pikkuhiljaa tehdään voittajan liikkeitäkin, Humpasta on tullut niin mukava koira treenata, etten ihan täysin ole tokoajatuksia sen kanssa kuitenkaan haudannut.
Lisäksi Humppis treenailee uutta lajiaan rallytokoa, joka tuntuu olevan oikein kivaa tuuletusta puutuneille tokoaivoillemme.
Kokeilipa Humppa eilen kuuden kepin pujotteluakin... hyvin oli muistissa lähes vuoden tauon jäljiltä. Mullahan täällä olisi tarjolla kaksin kappalein agikoiria - yksi lähes 1-luokkaan kisavalmis ja yksi joka ei ole esteitä nähnytkään - jos jotakuta vain kiinnostaisi niitä ohjata ;).
Pienen pieni treeni-into hiippaili pääkoppaan, ja kaivelin Pipan tokokirjan sängyn viereen iltalukemiseksi.
perjantai 21. syyskuuta 2012
Repen CEA-tulos
Repsu luovutti putkilon verta jokunen viikko sitten, ja tänään tuli viestiä Optigeniltä:
Optigen Accession #: 12-7899
Test Performed: CEA/CH test
Sample Type: Blood
Test Results: Genotype of your dog is CARRIER.
Repe on siis CEA:n osalta kantaja, ja jos se joskus jalostuskäyttöön päätyy, niin sille kelpaavat vain CEA:n osalta terveet kumppanit.
Repen luusto ja silmät pyritään tutkimaan tulevana talvena.
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Tervetuloa!
Seuraamme bloggeriin!
Vuodatus hävitti kuvat ja blogin pito oli muutenkin retuperällä, joten otimme uuden alun. Päivitysväli lienee harva jatkossakin, mutta koitan saada edes tuloksia päivitettyä, mikäli sellaisia saadaan.
Nopea katsaus siitä mitä meille kuuluu...
HUMPPA on mainio keski-ikäinen herra. Kesällä kävimme muutaman näyttelyn ja osallistuimme viiden kerran rallytoko-kurssille. Myös viestiä Humppis on juossut muutaman kerran, lisäksi toki mökkeillyt, uinut ja viettänyt muuta mukavaa kesäherran elämää. Humppa myös vietti noin kuukauden vanhempieni luona kesälomalla, jossa se lenkitti isääni innolla, ja palasi kotiin varsin sutjakassa kunnossa.
REPE on kasvanut puolitoistavuotiaaksi. Se viettää edelleen kovin lapsellista elämää, ja opettelee vasta alkeita tokoon sekä pk-jälkeen ja viestille. Repekin kävi kesällä kahdessa näyttelyssä.
Repe on vilkas, touhukas, ahne, leikkisä ja vikkelä, kuten nuoren bc-pojan kuuluukin. Se rakastaa juoksemista ja leikkimistä, ja on kesän myötä syttynyt myös taisteluleikkeihin, joiden kanssa alkuun vähän ujosteli.
Asetuimme poikien kanssa kesän lopulla virallisesti Klaukkalan Mäntysaloon, jossa asumme rivitalossa lenkkimetsän ja jälkipeltojen lähellä. Olemme kaikki viihtyneet maalla loistavasti :).
Vuodatus hävitti kuvat ja blogin pito oli muutenkin retuperällä, joten otimme uuden alun. Päivitysväli lienee harva jatkossakin, mutta koitan saada edes tuloksia päivitettyä, mikäli sellaisia saadaan.
Nopea katsaus siitä mitä meille kuuluu...
HUMPPA on mainio keski-ikäinen herra. Kesällä kävimme muutaman näyttelyn ja osallistuimme viiden kerran rallytoko-kurssille. Myös viestiä Humppis on juossut muutaman kerran, lisäksi toki mökkeillyt, uinut ja viettänyt muuta mukavaa kesäherran elämää. Humppa myös vietti noin kuukauden vanhempieni luona kesälomalla, jossa se lenkitti isääni innolla, ja palasi kotiin varsin sutjakassa kunnossa.
REPE on kasvanut puolitoistavuotiaaksi. Se viettää edelleen kovin lapsellista elämää, ja opettelee vasta alkeita tokoon sekä pk-jälkeen ja viestille. Repekin kävi kesällä kahdessa näyttelyssä.
Repe on vilkas, touhukas, ahne, leikkisä ja vikkelä, kuten nuoren bc-pojan kuuluukin. Se rakastaa juoksemista ja leikkimistä, ja on kesän myötä syttynyt myös taisteluleikkeihin, joiden kanssa alkuun vähän ujosteli.
Asetuimme poikien kanssa kesän lopulla virallisesti Klaukkalan Mäntysaloon, jossa asumme rivitalossa lenkkimetsän ja jälkipeltojen lähellä. Olemme kaikki viihtyneet maalla loistavasti :).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)