sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Tokokuvia ja silmävaivaa

Tokon hallikausi tosiaan pyörähti käyntiin, ja saatiin heti kuviakin.


Repellä on ollut hieman vaikeaa tämä halliin siirtyminen, hallin seinässä kun asuu se maailman komein bordercollie. Peilikuvaansa siis alkoi ihmetellä jo ekoissa treeneissä, lähti noutoon ja kapulalla huomasi peilin, lähti sitä kohti mutta tuli takaisin. Nyt toka kerralla jätettiin koirat ja kamat peilin viereen, ja Repe veti ihan kunnon kilareita peilikuvalleen. Ehkä hallissa haisee sen verran erilaiselle, että peilistä tosiaan katsoo paljon pelottavampi tyyppi kuin meidän eteisen peilistä kotona... Eikä muuten opi herkkis-pehmeä bc ihan yhdestä kerrasta, että peiliin kimpoilulla tulee nenä kipeäksi :).


No muuten Repellä alkaa olla toko ihan tokoilun näköistä. Seuraamisesta saadaan hyvää pätkää aina treenin alussa lelupalkalla, enkä oikein tiedä pitäisikö tehdä vain vähän ja onnistunutta treeniä vai vaatia enemmän... Mutta kun vire on hyvä, alkaa olla ihan hieno ilme ja paikkahan Repellä on ihan mainio.



Alokasluokasta Repellä on kasassa aikalailla kaikki muu paitsi tuo seuraaminen. Luoksetulossa mietin vielä, vaihtaisinko sen suoraan sivulle... Toisaalta sitä ei ole kamalasti treenattu, eli ehkä eteentulonkin voisi saada kuntoon kun vähän siihen panostaisi. Niin ja paikkamakuuta pitäisi vielä rivissä treenata varmemmaksi.
Myös avoimen liikkeet on ihan hyvällä mallilla, nouto tosin vielä palasina ja kaukoissa välimatka tosi lyhyt. Myös ruutua Repe treenaa, tällä hetkellä vaan namialustalle juoksemalla.


No entäs Humppa. Teemana tokon voittajaluokka ja rallytoko. 
Onhan se mainio. Seuraa sikana edessä, paikka on kyllä nyt varsin huono ja sitä jälleen kerran korjaillaan. Ei se hyväksi enää tule, mutta jos nyt jotain pisteitä voisi tärkeästä liikkeestä saada. 



Intoa enemmän kuin taitoa, tätähän se meillä tuppaa olemaan monessakin asiassa.

Pitkästä aikaa Humpalla on myös liike, josta se ei oikein tykkää, metallinouto. Tykkää sikana noudosta, mutta kun se metalli. 


Onneksi se on kiltti, tekee kyllä kun hiukan kannustaa ja nuhtelee tiputtamisesta. No okei, jos on kerran pakko. Luovutus ei vielä onnistu ihan tyylipuhtaasti metallin kanssa, mutta muut osiot on ok. Voittajan liikkeistä kovin kesken on vielä tunnari ja kaukot, ja niitä ollaan myös oltu aktiivisesti treenaamatta. On niin kivaa treenata vaan sitä mikä sujuu :).
Rallytokosta on olleet treenissä täyskäännökset ja istumisen ennakointi. Eipä siihen oikeastaan muuta sit tarvitakaan kuin ratatreeniä.


Humpan kotiinpaluun jälkeen alkoi Repellä rähmiä silmät. Sillä on suuret ja vähän ulkonevat silmät, ja niillä on taipumusta ärtyä aika helposti, ja ne vähän punoittaa ja rähmii milloin mistäkin (auton ilmastointi, roskat, risut...), mutta tähän asti on auttanut kotihoito keittosuolaliuoksella oikein hyvin (tähän siis on ollut tarvetta ehkä 2 kertaa Repen elämän aikana). Nyt ne kuitenkin rähmi koko naaman alueelta, punoitti ärhäkästi ja hallissa se kirkkaissa valoissa myös vähän siristeli etenkin vasenta silmää, joten Niko vei sen eilen lääkäriin kun itse olin talkoilemassa rotuyhdistyksen luonnetesteissä. Pieni tulehdushan sieltä löytyi, ei kuitenkaan mitään haavaumaa tai roskaa, hoidoksi 10 päivän antibioottigeeli suoraan silmiin. Humppa siis ilmeisesti toi tämän reissultaan tuliaiseksi, tätä ainakin epäillään kun oireet alkoi heti Humpan kotiuduttua. Mielestäni Humpalla on aina ollut todella hyvä vastustuskyky tällaisia kulkutauteja vastaan, sillä ei ole koskaan tulehtuneet korvat eikä silmät, eikä se oireile edes kennelyskää vaikka sitäkin on Repe kertaalleen ehtinyt köhiä eli pöpöjä on varmasti ollut tarjolla. Varmaan tämäkin tulehdus on siis Humpalla piilevänä ollut.
No tänään lähti Repe antibiootteineen Nikon kanssa mökille, lääke alkoi onneksi tehota jo kahden tiputuksen jälkeen. Humpan kanssa me siis vietämme kotona laatuaikaa tunnarin parissa!

perjantai 4. lokakuuta 2013

Arkikuviot

Syksyssä mennään, ja paluu arkeen suoritettu.

Humppa vietti 6 viikkoa syyslomaillen vanhempieni kanssa Kokkolassa ja mökillä. Eilen käytiin kaveri hakemassa kotiin, ja kotiin palasi taas hoikistunut, vetreä, väsynyt ja hieman minulle ja Repelle mököttävä ukkeli <3.
Humppa on juossut, osallistunut laavun rakentamiseen, vahtinut mökkiä, paimentanut marjastajia, jahtaillut oravia, nukkunut sängyn alla, saanut rapsutuksia, leikkinyt palloleikkejä, syönyt marjoja suoraan mättäistä ja paljon muuta eli kaikkea sitä, mitä keski-ikäisen bc-herran luksuslomaan kuuluu. Varsin virkistäviä ovat nämä Humpan lomat kaikille osapuolille.
Lomansa aikana Humppis sai myös postia:

Eli Viron valionarvo tuli vahvistetuksi, ja nyt se komeilee jo Koiranetissäkin. CIE-hakemus on myös eteenpäin lähetetty, ja sen verran tuli FCI:ltä viestiä, että lähes vuoden takainen Tanskan vara-cacib on vihdoin Humpalle vahvistettu. Meillä ei nämä cacibien vahvistamiset mene ihan putkeen, Humpan ekasta Kajaanin cacibistahan ei vahvistusta saatu koskaan jokun näyttelyjärjestäjän osoitesekoilun vuoksi, ja tätäkään tuskin oltaisiin saatu ilman miljoonaa yhteydenottoa FCI:n. No eipä sen väliä kun kaunista koiraa voi onneksi ihailla kotona kuitenkin joka päivä.

Repelle reilu kuukausi ainokaisena teki taas ihan älyttömän hyvää. Se kun on niin nyhverö että jää vähän Humpan koiraksi, niin ilman Humppaa se oppi leikkimään ja tuomaan leluja, oli valtavan seurallinen ja aktiivinen (sekä istui paljon sohvalla). Alkuun se oli taas aika avuton kun ei kukaan kertonut mitä milloinkin pitäisi tehdä, mutta kyllä sieltä Repenkin päästä aivot ainakin hiukan kaivelemalla taitaa löytyä. 
Repe on viettänyt syksyä treenailemalla tokoa ja jälkeä. Jälkien kanssa palattiin pellolle ja jätettiin ilmaisut hetkeksi tauolle, back to basics jälleen kerran. Tätähän tämä meidän jälkiharrastus tuntuisi olevan, että keväällä aloitetaan suurella innolla, kesällä pilataan koiran jäljestys ja syksyllä palataan perusteisiin, vuodesta toiseen.

Tänään sitten korkattiin talvitreenikausi Showlinkin hallissa täällä Klaukkalassa. Siellä on tarkoitus talvi treenailla pienen bc- ja tolleriryhmän voimin. Todella hyvä halli; suuri matotettu lämmin tila jossa iso peili seinässä. 
Humppa jatkaa siitä mihin kesällä jäi, hyvin oli herralla muistissa asiat, mitä nyt seuraamisen paikka oli valahtanut eteenpäin entisestään. Ruudun muisti hienosti, hyppynouto on ok, kakeja ei osaa yhtään :). Tunnari ja kaket olkoon Humpan talven teemana.
Repellä alkaa alokasluokka olla hallinnassa. Seuraaminen sillä on väljää ja hieman se meinaa jätättää, mutta paranee kerta kerralta ainakin jätättämisen suhteen. Käännökset Repe osaa erikseen, muttei oikein hiffaa niitä pitemmässä kaaviossa. Jäävät alkaa olla hallussa, hyppy samoin. Luoksetulon paikka on jäänyt vähälle treenille ja on kovin epävarma. Myös paikallaoloja rivissä pitäisi vielä treenata paljon. Repen ilme paranee koko ajan ja sen ehdoilla mennään. Varsin hienoja hetkiä sen kanssa koetaan treeni treeniltä enemmän, ja on ilo treenata koiran kanssa, jonka hallinta on aivan omaa luokkaansa (noh, Humppaan verrattuna). En tiedä mitä tuli tehtyä oikein, mutta se kyllä keskittyy mainiosti eikä paljoa ota häiriötä muista koirista, ainakaan niin että se sen omaan tekemiseen vaikuttaisi.