Bali luonnetestissä ja muita kuulumisia

Lokakuu meni pitkälti pentulaatikossa, mutta 3-viikkoisina eli loka-marraskuun vaihteessa pennut muuttivat Kaisalle, itse aloitin harjoittelun ja rauha palasi taloon.

Rakeesta onneksi sain näin ihania kuvaterkkuja :). Kovasti jo odotellaan Raetta kotiin ja olen ilmoittautunut sen kanssa nosework-kurssille alkuvuodesta. Myös rallyuraa olisi tarkoitus aloitella.

Bali kävi luonnetestissä la 7.11. Korpilahdella, tuomareina Jorma Kerkkä ja Reijo Hynynen. 

Luonnetesti ei ole yhtään muodissa mutta joku outo pakkomielle on vissiin itsellä kaikki koirat kuskata testiin. Minusta testi antaa kuitenkin hyvää tietoa koirasta, vaikka onhan se tällaisille herkemmille tapauksille aika rankka kokemus. Toisaalta itse paljon luonnetestejä nähneenä monesti ajattelen asioita vähän luonnetestin kautta, joten oli kyllä taas mielenkiintoista nähdä oman koiran reaktiot.

Tuomareiden suhteen luonnetestissä kannattaa kyllä vähän katsoa minne koiria vie. Näitä tuomareita ei voi kuin suositella, kohtelivat koiria tosi nätisti, lukivat koiria hyvin ja arvostelusta olin samoilla linjoilla.

Tiesin kyllä että Balin hermoissa ei ole kehumista ja että se on pehmeä, ja paukkujahan me ollaan työstetty kovasti jo pk-tottikseen. Tuli kuitenkin hieman yllätyksenä, että Balilta loppui puhti aika nopeasti ja se oli suoraan sanottuna hyvin järkyttynyt siitä, että näin kiusattiin eikä se oikein edes yrittänyt taistella uhkia vastaan. Olin myös luullut sitä teräväksi mutta terävyyttä se ei tässä testissä osoittanut. Tietysti ymmärrän että kyse on koiran yhdestä päivästä. Bali on osoittanut olevansa monella tapaa lahjakas ja upea harrastuskoira, ja sitä tosiasiaa ei testit eikä pisteet onneksi muuksi muuta <3. 

Bali raukka luuli olevansa tulossa tokokokeeseen, tarjosi alussa perusasentoa ja taisi tulla aikamoisena yllätyksenä ettei siitä ollutkaan kyse. Kelkalla se vielä taisteli mutta palautuminen kesti tosi kauan. Puolustuksessa ei puolustanut, katseli tuomarin kädessä olevaa keppiä ja menikin heti tarjoamaan sitä leikittäväksi. Haalarin selvitti hyvin ja tynnyrillekin vielä tuli ihan suht nopeasti, mutta sen jälkeen oli sitä mieltä että nyt karkuun. Tässä kohtaa mietin jo itse, noinkohan tuomarit antavat testiä jatkaa ja olisi ehkä ollut kiva päästä vähän palauttelemaan, en tosin tiedä olisiko se auttanut. Pimeän huoneen selvitti hyvin, tuli suoraan ilman apuja mun luokse eikä vaikuttanut mitenkään panikoituneelta, mutta kun tultiin huoneesta ulos oli taas sitä mieltä että nyt äkkiä pois täältä. Seinältä yritti ensin kiipeämällä ja sitten kaivamalla karkuun ja sen jo sitten arvasikin, miten laukaukset tämän kaiken jälkeen menee. Sinänsä laukauksiin ei enää reagoinut isosti vaan vaikutti enemmänkin lamaantuneelta. Pyrki kyllä testin jälkeen voimakkaasti pois alueelta ja palautui kunnolla vasta kun lähdettiin lenkille koirien kanssa.

Arjessakin Bali kuormittuu ja paineistuu, mutta palautuu mielestäni hyvin. Se on kyllä sellainen juoksemalla palautuja eli testissä, kun ei pääse missään kohtaa vapaana palauttelemaan kuormaa kertyi niin, ettei pikku koira siitä oikein selvinnyt. Toisaalta testissä varmasti näkyi Balin maalaisuus. Sen elämä on kotona ja treenihallilla tutuissa ympyröissä, eikä se ole juuri pentuajan sosiaalistamisia enempää maailmaa nähnyt.

Tässä linkki videoon: 

Ja osa-alueet:

Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni

Terävyys +1b koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä

Puolustushalu -1 haluton

Taisteluhalu +2a kohtuullinen

Hermorakenne -1 vähän hermostunut

Temperamentti +3 vilkas

Kovuus +1 hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus -laukausaltis

yht. +98, laukausaltis, hylätty

Loppupisteitä jäi sitten tämän kaiken jälkeen kuitenkin ihan yllättävänkin paljon (, yli 3 kertaa enemmän kuin Repellä :D ). Iloinen saa toki olla myös plussalle jääneestä toimintakyvystä ja luoksepäästävyydestä, avoimuus oli yksi tärkeimpiä asioita mitä tätä pentuetta suunnitellessa mietittiin, Rakeen ollessa ehkä hieman pidättyväisempi (ei tosin luonnetestin mukaan :) ).

Balin Masi-veli oli samassa testissä ja sai hienot 182 pistettä, josta tietysti ollaan Balin ja Rakeen kanssa hyvin ylpeitä! Hyvä Masi ja kiitos matkaseurasta Marliina <3

Arki meillä sujuu taas pentuhommien jälkeen rauhaisasti. 

Täytyy kyllä sanoa että ollaan tänä vuonna Balin kanssa treenattu ihan hullun lailla. Ollaan löydetty pari uutta kivaa treeniporukkaa, käyty säännöllisesti Ninan ja Reijan treeneissä ja näiden lisäksi Bali treenaa myös agia Nikon kanssa. Ei siis ihme että kotona Bali näyttää nykyään usein tältä:

Bali sai uuden (=käytetyn) jumppapompan, eikö oo söpö <3 <3

Ja yksi kuva Repestäkin! Loka-marraskuun vaihteessa oltiin jo perinteeksi muodostuneella Strömfors-"leirillä", eli ystäväporukalla tokoa, saunomista, höpötystä, hyvää ruokaa ja viiniä villasukissa. Ihan paras ja aina niin odotettu konsepti! Repekin pääsi maskotiksi mukaan ja taisi nauttia olostaan :)

 

Rakeen pennut syntyivät

Rae synnytti viime yönä ihanan pentueen, kaksi urosta ja kolme narttua. Yksi nartuista on ruskeavalkoinen, muut pennut mustavalkoisia.

Synnytys eteni lopulta hyvin kunhan vauhtiin päästiin. Lämmöt olivat alhaalla lähes 36h ja ensimmäisten pennun ponnistusvaihe kesti yli 3 tuntia. Ensimmäinen pentu syntyikin autoon kun olimme jo motarilla matkalla kohti Hattulan Vethausia. Yksi urospentu syntyi hyvin pienenä ja velttona ja se jouduttiin ikävä kyllä lopettamaan heti.

Rae hoitelee laumaansa antaumuksella eikä juuri arvosta hoitotoimia tai pentuihin koskemista, onneksi niitä ei juuri tarvitse lääppiäkään.

Pennut elävät nyt noin loka-marraskuun vaihteeseen asti meillä ja siirtyvät sitten kasvattajalle. Pentujen vaiheita voi seurata tarkemmin pentublogista.

Telttaretkiä koirien kanssa

Ollaan tässä monen muun suomalaisen tavoin innostuttu retkeilystä, ja tehty Kaisan kanssa muutama ihana telttaretki syksyisissä säissä. Molemmilla retkillä on retkikoirina olleet Bali ja Visa, ja ovat kyllä tulevatkin retkensä ansainneet :)

Ensin käytiin pari viikkoa sitten Melkuttimella Lopella. Ajateltiin aloittaa helposta lähikohteesta, edellisestä telttaretkestä kun oli hieman kulunut aikaa. 

Ajeltiin perjantaina työpäivän päätteeksi kohteeseen ja käytiin kävelemässä n. 7km lenkki Melkuttimen ympäri. Yöksi jäätiin auton lähelle telttailualueelle.

Melkutin on tosi kaunis paikka, järvi on uskomattoman kirkasvetinen ja maasto kaunista hiekkakangasta. Järveen menee muutama pitkä niemi joiden päässä olisi mahtavia riipparipaikkoja :)

Varsinaiseksi erämaaksi Melkutinta ei voi kutsua ja kauniina syyskuun viikonloppuna siellä oli aika paljon väkeä, telttapaikalla lähes leirintäaluetunnelmaa.

Syötiin lenkin varrella vähän eväitä ja keiteltiin nuotiolla kahvit. Illalla kokkailtiin nuotiopaikalla, ja aamupalat valmistui trangialla.

Retkikoirat käyttäytyivät oikein asiallisesti, rauhoittuivat puuparkkiin ja nukkuivat rauhassa teltassa. Meillä on 3 hengen tunneliteltta joka on passelin kokoinen 2 ihmiselle ja 2 koiralle. Yö oli viileä mutta varusteet oli kunnossa ja hyvin tarkeni.

Meillä on teltan pohjalle avaruuspeite (koska en halua että koirat rikkovat kynsillään teltan pohjan, mutta kyllä se myös eristää lämpöä) ja omien makuualustojen lisäksi yksi solumuovialusta koirille. Koiralle ehkä saisi olla vielä lisäksi näillä n. +5 asteen yölämmöillä joku loimi. Kaksi ihmistä ja kaksi koiraa lämmittävät teltassa aika mukavasti. Kahdestaan Balin kanssa oli aika paljon viileämpi nukkua.

Tälle reissulle lähdettiin vähän kokeilumielellä ja takki auki, unohdin mm. kaikki retkiastiat matkasta... Mutta ihan kiva kokeilu ja retkeilyinnostus jäi kytemään mieliin.

Aamulla pulahdettiin tietysti uimaan.

Jäin lokakuun alusta opintovapaalle ja teki mieli tehdä joku irtiotto heti alkuun, ennen kuin jäädään kotiin odottelemaan Rakeen synnytystä. 

Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Pirkanmaa ja siellä Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistot. Ensin suunnittelin ihan useamman yön vaellusta, mutta perjantaiksi tuli etäkoulua joten varasin yhdeksi yöksi Airbnb-mökin Ruovedeltä.

Keskiviikkona ajoin työpäivän päätteeksi Seitsemiseen Koverolammelle. Lähtö venähti ja olin paikalla vasta klo 19 jälkeen. Kävelin teltta-alueelle ja ehdin just saada teltan pystyyn ennen pimeää. Paikalla ei näkynyt muita, parkkiskin oli ihan tyhjä. Sain tulet tehtyä vaikka polttopuita ei juuri ollut ja saha oli rikki, joten lisääkin oli haastavaa tehdä. Istuttiin Balin kanssa nuotiolla pimeässä, otsalampun akku veteli viimeisiään. Klo 21 aikaan pimeästä ilmestyi kaksi miestä jotka jäivät myös telttoihin yöksi. Bali oli yllättäen aika epäileväinen ja vähän murisi näille pimeästä saapuneille tyypeille :D.

Nukuttiin mainiot yöunet teltassa. Aamulla Bali paineli suoraan teltasta uimaan mutta itseltä jäi tällä kertaa väliin. Aamut oli koko reissun ajan vilpoisia ja kosteita, vaikka päivä alkaa valjeta niin kestää, että aurinko alkaa paistaa metsään puiden keskelle.

Aamulla tein aamupalan Trangialla ja pakkasin kamppeet kasaan. Yllä olevan kuvan ottamisen jälkeen Bali suoritti vähän tosielämän esineruutua ja toi metsästä purentakiskon :O. Kaikkea ihmiset metsään hukkaa.

Heitimme kamat autoon ja kävelimme Liesijärvelle ja takaisin, n. 16km. Liesijärvellä pidin kunnon tauon, keittelin notskilla kahvit ja söin eväitä. Siellä ei ollut kuin pari puuta ja nekin isoja, eikä taaskaan mitään pilkkomisvälineitä mutta syttyi ne sentään lopulta.

Oli oikein kaunis syyspäivä. Aamulla metsä oli tosi kostea ja reitillä paljon pitkospuita, nämä on koiran kanssa vähän haasteellisia kävellä. Itse reitti oli helppo, ei mitään isoja mäkiä vaan tasaista kaunista korpimetsää. Alkumatkasta tuli pari ihmistä vastaan ja Liesijärvellä oli toisessa niemessä toinenkin porukka, mutta muuten oli hiljaista.

Sitten kohti Ruovettä ja taas kiireellä kun vielä ehti valoisalla. Oli haasteita löytää mökille perille, mutta perillä odotti pieni söpö saunamökki todella hienolla paikalla. Lämmitin saunan ja tein nopeasti ruuat ja menin nukkumaan. Pimeä tuli aikaisin ja päivä väsytti, oli jotenkin ankea fiilis istua siellä yksin pimeässä, alkoi varmaan yksin retkeily riittää kahden yön kohdalla. Nukuttiin taas hyvin ja pitkään ja aamulla käytiin uimassa. Bali leikki taas esineruutua ja löysi tällä kertaa pihasta henkarin :D

Mökiltä otettiin vielä suunnaksi Helvetinjärven kansallispuisto ja treffattiin Kaisa ja Visa siellä. Hetki kokoiltiin kamoja ja päästiin kävelemään joskus klo 14 jälkeen, ja käveltiin reilu 9km Heinälahden telttailupaikalle.
Alussa tuli hieman suunnistusvirhettä ja mentiin vahingossa alas Helvetinkolun päivätuvalle saakka, josta oli vaihtoehtona nousta takaisin ylös joko portaita tai kallionrotkon pohjaa. Valittiin se rotko. En olisi ikinä uskaltanut mennä tuosta yksin, mutta niin vaan päästiin kovalla ähinällä ja puhinalla ylös.

Reitti tuntui aika raskaalta ja vasta seuraavana päivänä tajuttiin että se onkin ylämäkeä melkein koko matka. Katseltiin ensin telttapaikkaa Haukanhiedasta, mutta siellä oli kymmeniä telttoja joten päätettiin jatkaa vielä muutama kilometri Heinälahteen, ja se kyllä kannatti. Perillä odotti todella kaunis telttapaikka ja vain muutama yöpyjä meidän lisäksi.

Seuraavana päivänä kävelimme takaisinpäin Haukkajärven luoteispuolelta omia reittejä n. 12km matka takaisin Kankimäen parkkikselle. Yhtään kulkijaa ei tullut vastaan moneen kilometriin, maastot olivat ihanat ja oli mukavaa päästä suunnistamaan, todella hyvä valinta siis. Etenkin, kun Iso Ruokejärven tulipaikalla jengiä oli kymmeniä, nuotiopaikka niin täysi ettei sinne mahtunut istumaan. Siitä kun käveltiin takaisin Kankimäkeen ihmisiä lappasikin vastaan jonossa. Kaunis lokakuinen lauantaipäivä oli tosiaan saanut porukat liikkeelle.

Sellainen syysretki. Kyllä työasiat unohtui ja mieli virkistyi. Yön yli -retket vaatii vähän säätämistä ja suunnittelua (ja joka reissun jälkeen tuntuu olevan tarvetta muutamalle uudelle varusteelle...) mutta kyllä kannattaa! Luonnossa nukkuminen ja sieltä herääminen ovat niin hienoja kokemuksia. Puhumattakaan siitä itsensä ylittämisen tunteesta kun jaksaa kävellä kunnon päivämatkat rinkan kanssa. Koiralle olisi hyvä olla myös laukku jossa se saisi kantaa omat varusteensa, sellainen täytyy laittaa harkintaan tulevia reissuja varten.

Rakeelle tulee pentuja

Rae astutettiin elokuun alussa ja urosvalinta on Rajahiilen Yösydän, Roni. Pentue tulee kennel Quicketin nimiin.

Roni vietti meillä lähes 1,5 viikkoa ja pääsimme tutustumaan siihen hyvin. Se on itsevarma, vahva ja olemukseltaan melko rauhallinen uros. Saimme pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen kaksi onnistunutta astumista, ja jäimme toiveikkaina odottelemaan pentuja. Lisää astutuksesta ja Ronista voi lukea pentublogista.

Noin neljän viikon kohdalla kävimme ultrassa ja tiineys varmistui.

Rae on ollut ihan oma itsensä edelleen. Maha alkaa hiljalleen kasvaa ja nisät on olleet isot jo viikkoja. Rakeen normaalistikin iso ruokahalu on jos mahdollista vieläkin suurempi. Viime viikon lopulla vaihdoimme sille penturuuan ja se saa nyt ruokaa 3 kertaa päivässä. Sehän vaan rouvalle passaa :)

Ultran jälkeen piti päästä syliin <3

Pennut syntyvät tämän hetkisen suunnitelman mukaan meillä ja siirtyvät sitten 3-4vko iässä Kaisalle.

Mökillä ja Quicket-leirillä

Etätöiden mahdollistamana otettiin Balin ja Repen kanssa suunta mökille. Oli ihanat syksyiset ilmat ja hyvin viihdyttiin.

Bali kävi päivittäin uimassa ja Repekin kastautui. Työt luonnistui hyvin myös Keski-Suomesta. Kuljeskeltiin metsissä ja sieniäkin jo löytyi.

Koirat kyllä nautti elämästään, kun sai painella pitkin metsiä ilman remmejä ja rapsuttajia riitti. Repe alkoi tosin muutaman päivän jälkeen jo ehdottaa että jäisi pois lenkeiltä ja köllöttäisi mielummin sohvalla.

Mökiltä ehdittiin yhdeksi yöksi kotiin ja sitten suunnattiinkin Hauhoviin Hauholle Quicket-leirille. Edellisestä leiristä oli ehtinyt kulua muutama vuosi ja olipa ihanaa nähdä taas koirasukulaisia ja treenata hyvässä porukassa! Bali tyrkkäsi itsensä autoon heti kun näki että aletaan pakata tavaroita, se ei todellakaan halunnut jättää leiriä väliin!

Bali treenasi Nikon kanssa agia sekä mun kanssa tokoa ja jälkeä. Kiireinen viikonloppu siis. Rae ja Repe olivat tietty myös mukana ja höntsäsivät mukana kaikessa mihin otettiin.

Lauantaina tehtiin toinen jälki kokeen jälkeen. Pituutta n. 450m, 4 keppiä ja 3 kokonaista Frolicia. Olen kaivannut Balin jälkeen lisää tarkkuutta ja sellaista huolta jäljen hukkaamisesta, jonka vuoksi kokeillaan tätä ruokaa laittaa harvakseltaan. Jälki vanheni n. 1,5h. 

Janalla töpeksittiin tuttuun tapaan, ensin takajälki (aina!) ja sitten sekoilua ennen kuin oikea jälki löytyi. Sen jälkeen olikin oikein nautinnollista menoa. Kaikki kepit löytyi ja jotain se matkalta myös söi. Janatreeniä siis tarvitaan ja jotain pitäisi tehdä myös tuolle takajälkitavalle.

Alla päällekkäin tallattu ja ajettu jälki :)

Rae pääsi kokeilemaan noseworkia ensimmäistä kertaa. Ihan kivasti se sai juonesta kiinni mutta kärsivällisyys oli koetuksella ja mikäli nosea jatketaan, niin sitä pitää aloittaa hyvin pieninä annoksina. Sinänsä kyllä ihan kivan oloinen laji ja mukavaa aktivointia koirille.

Kaikki Balin sisaruksetkin olivat paikalla, tosin eivät yhtäaikaa. Alla poseeraavat veli Maui, sisko Hippu, Bali sekä veli Masi. Fedja-sisko ehti poistua ennen kuvan ottoa.