tiistai 23. joulukuuta 2014
perjantai 5. joulukuuta 2014
Silmäpuoli Repe ja uusi tyttökaveri
Taas mulkosilmää koetellaan. Juuri kun meille tuli bortsuneito Elvi kylään ja Repen piti alkaa sitä viihdyttää, iski Repelle saikku ja tehtävään joutuikin Humppa.
Vielä molemmat silmät käytössä syksyisellä mökkireissulla
Olin eilen illalla leipomassa joululimppuja, kun Repe yhtäkkiä säntäsi viereeni istumaan vasen silmä kiinni, ja silmä vuoti ihan solkenaan. Huutelin Nikolle että katsoo mikä siinä on, ei siitä kummempaa löytänyt kuitenkaan. Yritin keittosuolaliuksella huuhtoa silmää, mutta Repe ei sitä avannut lainkaan, ja oli aika reppana, läähätteli, oli levoton ja kipusi syliin.
Soitto omalle klinikalle, aamuksi varasin ajan mutta soitin sitten kuitenkin vielä toiselle klinikalle. Sielläkään ei ollut illalle aikoja mutta vastaanotossa oltiin sitä mieltä että päivystykseen kannattaa lähteä, vierasesineestä kun oli epäily kun oireet alkoi noin yhtäkkiä. Eipä Repen oloa olisi kyllä aamuun asti katsottukaan. Repen silmät on herkät ja rähmivät vähän milloin mistäkin, mutta ei sentään noin pahasti.
Kunnaneläinlääkärin sain kiinni ja niinpä lastasin leipätaikinan kohotessa silmäpuolen autoon ja ajoin Tuusulaan. Eläinlääkäri totesi selvän tulehduksen silmässä. Laitettiin puudute silmään ja katsottiin väriaineella löytyykö haavoja, ja sarveiskalvon pinnasta löytyi kaksi suurehkoa naarmua. Ell varovasti kurkki vilkkuluomen alle, ja silmän sisänurkassa näkyikin 2-3cm pitkä heinän/ oljenkorsi pystysuorassa kokonaan luomen alla, eikä lähtenyt varovasti vetämällä irti sillä oli toisesta päästä jotenkin kiinni luomen reunassa. Kopelointi tuntui aika paljon sattuvan joten laitettiin Repelle rauhoite ja otettiin roska varovasti pois. Kotiinviemisiksi saatiin kolmea erilaista silmätippaa (pupillia laajentava sekä antibiootti tippana ja voiteena) sekä Rimadylia, ja Repe sai kipulääkkeen pistoksena. Pöllyinen koira auton etupenkille nukkumaan ja apteekin kautta kotiin. Oli minun koirauran ensimmäinen käynti päivystävällä ja eipä voi kyllä kuin olla tyytyväinen. Erittäin huolellinen ja mukava eläinlääkäri eikä laskukaan ollut niin kauhea kuin pelkäsin, vaikka koira tosiaan rauhoitettiin ja saatiin useampaa lääkettä jo klinikalla.
Vaikka Repe sai herätteen, niin kovasti oli sekaisin koko illan. Jätettiin ilman iltaruokaakin ettei tulisi yön aikana paha olo ja aamulla herättiinkin kovaan vinkunaan kun pikku potilaalla oli NÄLKÄ.
Vielä tänä aamuna Repe oli vähän omituisen oloinen, mutta nyt illalla töistä tullessa oli ihan reipas ja pirtsakka Reiska vastassa. Ja silmäkin on ollut rauhoituksesta heräämisestä saakka taas auki. Viikon päähän varasin kontrolliajan omalta klinikalta, toivotaan että selvittiin nyt tällä operoinnilla.
Pitkästä aikaa tuli Repe punnittua ja painoa oli 19,2kg. Hieman on kyljistä tiivistynyt ja on nyt mielestäni ihan ok kunnossa, Repelle sitä ylimääräistä aika helposti kylkiin kertyy.
Pitkästä aikaa tuli Repe punnittua ja painoa oli 19,2kg. Hieman on kyljistä tiivistynyt ja on nyt mielestäni ihan ok kunnossa, Repelle sitä ylimääräistä aika helposti kylkiin kertyy.
Anita toi eilen Elvin meille viikonloppukylään. Kai sitä on tällainen bortsunarttu laitettava itsellekin tilaukseen kun nämä näin hyvin meille sopii.
Prinsessan paikka.
Yritin poikia kesällä opettaa tuohon (verhoilua odottavalle) nojatuolille hyppäämään, mutta ei ne tajunneet että tuoleilla voisi makoilla. Elvi sen sijaan tajusi heti, että noin nyppyyntyneet tyynyt ovat varmasti koirien nukkumapaikkoja :). Eipä jälleen ole mitään ongelmaa tällaisen nuoren neitosen laumaan sopeutumisessa, kaikki kolme ovat keskenään kuten olisivat aina olleet.
sunnuntai 23. marraskuuta 2014
Repen eka agipäivitys
Repen kanssa suunnattiin tänään möllikisoihin Lohjalle. Ilmoittauduin eka vaan yhteen starttiin mölliradalle ja jäin odottelemaan kisarataa, ilman keinua olisimme voineet sitäkin kokeilla. Möllirata oli tällainen (ihan itte piirsin):
En rataantutustumisessa tajunnut, että 9. esteen jälkeen putken pää oli ihan linjalla (piirroksessa näköjään ei), joten sinnehän Reiska sujahti ja vielä uudestaan 12. putken väärään päähän. Siitä siis hylsy. Sitten lähti möllien toinen kierros, jonne meitäkin huudeltiin radalle. Kävin sanomassa etten kyllä maksanut kuin yhden startin, siinä huomasin että kisaradalla on keinu joten maksoin startin ja ei kun radalle. Taas meinasi livahtaa samaan putkeen 9. hypyn jälkeen, mutta sain jotenkin koiran sieltä ongittua pois. Muurille (10. on toden totta muuri) oli hankala kulma ja mielestäni Repen tassu osui palikkaan joten luulin että tästä tuli virhe. 12. putken jälkeen tuli vähän pimeä hetki että mihin pitikään jatkaa, mutta jotenkin sain Repen tyrkittyä viimeisille esteille. Ja ei sieltä kai muurin palikka tullutkaan alas kun nolla saatiin ja vieläpä voitto. Huippu Repe!
Meno alkaa näitä muutamia epävarmoja esteitä olla kyllä ihan kisavalmista. Pujottelu sujuu jo helpoista kulmista. Maksimuuria tehtiin tänään toista kertaa, ekalla kerralla treeneissä Repe oli sitä mieltä ettei siitä voi yli mennä ja kiersi vaan. Mutta tänään ei ollut mitään epäröintiä siinä. Pussia ei olla muistettu myöskään treenata mutta varsinainen murheenkryyni on keinu, jolle Repe ei halua kiivetä ollenkaan.
Haluan ennen virallisia startteja saada meille paljon mölliratatreeniä alle, itselle kokemusta radoista (että oppisi just esim. havaitsemaan kaikki ansaesteet rataantutustumisessa) ja Repelle vieraista halleista ja esteistä ja ihmisistä radalla. Vaikka kiva kisakaveri se on, odottelee rauhassa makoillen vuoroaan mutta radalla oli heti ihan asiassa.
torstai 20. marraskuuta 2014
Neitiseuraa
Meillä on lähes pari viikkoa ollut mieluisa vieras. Niin ihana Rae tuli meille kylään ja sopi lauman jatkoksi kuin hansikas.
Ollaan käyty paljon pelto (ja rapa-) lenkeillä, ja voi pojat mitkä juoksuleikit nämä saa aikaan. Repellä ja Rakeella synkkasi heti, mutta muutaman päivän jälkeen myös Humppa sai niin paljon haastetta että niin vaan lähti vanha jääräkin leikkiin.
Humpassa ja Rakeessa on jotain samaa ja tosiaan, nehän on pikkuserkkuja kaukaa Nanan ja Nikon kautta :). Tosin Repe on niin outo että ehkä näiden yhtäläisyys korostuu lähinnä sen takia.
No huippuisäntä Repen kanssahan kaikilla synkkaa. Repe jakaa mieluusti pedit ja lelut, tämä kaksikko on nähty nukkumassa pedillä vierekkäin ja leikkimässä röhköpossuilla sulassa sovussa toinen kärsästä ja toinen saparosta vetäen. Humppa ei ole ihan yhtä ilahtunut vieraista ja on paheksunut nuorison hillumista hyvinkin keski-ikäisellä tyylillä. Vaan muutamana aamuna on kuitenkin löytyneet pikkuserkukset yhdessä sohvalta nukkumasta.
Rakeelle löytyi sopivat valjaat laatikosta ja se pääsi Humpan kanssa canicrossailemaan useaan kertaan. Hieno koira siihen(kin) lajiin.
Mukava pariviikkoinen takana tämän ihastuttavan neidin kanssa! Kolmikko oli hienosti yksinolot ja muutenkin meidän arkeen kolmas koira mahtuisi ihan hienosti. Vaan kolmatta en kyllä millään jaksaisi treenata, eikä se oikein mahdu autoon ja erityisesti hoitopaikkoja hankkiessa tulee raja vastaan. Mutta kyläpaikka tällaisille neideille löytyy anytime!
torstai 2. lokakuuta 2014
Repen luonnetesti
Repe kävi SBCAK:n luonnetestissä viime lauantaina 27.9. Oulunkylässä, tuomareina olivat Anu Hatunpää ja Johanna Cederlöf.
Odotuksia ei kovasti ollut, kyllähän Repen pään viat on pennusta saakka olleet nähtävillä, se on hyvin pehmeä, melko huonohermoinen ja arka ihmisiä kohtaan. Etukäteen aavistin että hyökkäykset ovat sille pahoja ja oikeassa olin.
Arjessa Repe on kyllä meidän koirista se hyvähermoisempi, mutta hyökkäykset oli liikaa. Arjen asioista Repe kyllä palautuu ihan sujuvasti. Testin jälkeen oli silti hyvin kuormittunut, ja vielä pitkään pisteitä odotellessa säpsyi ihmisten liikkeitä.
Erityisen tyytyväinen olen siihen, että tuomarit huomasivat Repen pidättyväisyyden. Repe on oppinut Humpalta lähestymään ihmisiä aina vähän yliystävällisesti, mutta se tosiaan on hieman pidättyvä ja jopa vähän mielistelevä. Toinen mistä olin tyytyväinen oli sen vilkkaus. Arjessa ja harrastuksissa näkyy hyvin, ettei Repe ole yhtä vilkas kuin Humppa, ja sillä on usein reaktioissa pieni viive.
Taistelutahdollaan Repe yllätti, ja että leikki myös vieraan kanssa noin reippaasti. Tosin törmäsin tässä reilun vuoden takaiseen MH-videoon, jossa myöskin sanoin alussa ettei Repe varmaan leiki ja sehän leikki ihan erinomaisesti. Mutta nyt ehdottomasti Repelle lelupalkkaus käyttöön ja paljon taisteluleikkejä.
Vähäisistä pisteistä huolimatta Repelle ei testi mitenkään jäänyt päälle, vaan autolle kävellessä se oli jo ihan oma itsensä. Ja meille tietysti niin kovin rakas herkkä poika <3
Pisteet:
Toimintakyky: -1 pieni
Terävyys: +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1 pieni
Taisteluhalu: +3 Suuri
Hermorakenne: -1 Vähän hermostunut
Temperamentti: +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus: -2 pehmeä
Luoksepäästävyys: +2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus: ++ laukauskokematon.
yht. +26, hylätty
video:
Odotuksia ei kovasti ollut, kyllähän Repen pään viat on pennusta saakka olleet nähtävillä, se on hyvin pehmeä, melko huonohermoinen ja arka ihmisiä kohtaan. Etukäteen aavistin että hyökkäykset ovat sille pahoja ja oikeassa olin.
Arjessa Repe on kyllä meidän koirista se hyvähermoisempi, mutta hyökkäykset oli liikaa. Arjen asioista Repe kyllä palautuu ihan sujuvasti. Testin jälkeen oli silti hyvin kuormittunut, ja vielä pitkään pisteitä odotellessa säpsyi ihmisten liikkeitä.
Erityisen tyytyväinen olen siihen, että tuomarit huomasivat Repen pidättyväisyyden. Repe on oppinut Humpalta lähestymään ihmisiä aina vähän yliystävällisesti, mutta se tosiaan on hieman pidättyvä ja jopa vähän mielistelevä. Toinen mistä olin tyytyväinen oli sen vilkkaus. Arjessa ja harrastuksissa näkyy hyvin, ettei Repe ole yhtä vilkas kuin Humppa, ja sillä on usein reaktioissa pieni viive.
Taistelutahdollaan Repe yllätti, ja että leikki myös vieraan kanssa noin reippaasti. Tosin törmäsin tässä reilun vuoden takaiseen MH-videoon, jossa myöskin sanoin alussa ettei Repe varmaan leiki ja sehän leikki ihan erinomaisesti. Mutta nyt ehdottomasti Repelle lelupalkkaus käyttöön ja paljon taisteluleikkejä.
Vähäisistä pisteistä huolimatta Repelle ei testi mitenkään jäänyt päälle, vaan autolle kävellessä se oli jo ihan oma itsensä. Ja meille tietysti niin kovin rakas herkkä poika <3
Pisteet:
Toimintakyky: -1 pieni
Terävyys: +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1 pieni
Taisteluhalu: +3 Suuri
Hermorakenne: -1 Vähän hermostunut
Temperamentti: +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus: -2 pehmeä
Luoksepäästävyys: +2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus: ++ laukauskokematon.
yht. +26, hylätty
video:
torstai 11. syyskuuta 2014
Repen AVO-koe
Käytiin viime sunnuntaina starttaamassa avoimessa luokassa Janakkalassa, tuomarina oli Kaisa Lähdesmäki. Liikkeiden keskeneräisyys oli tiedossa, joten lähdettiin lähinnä hakemaan ehjää suoritusta ja hyvää fiilistä. Repe on ollut ihan tosi kiva viime aikoina treeneissä, ja ihana se oli kokeessakin.
Liikkeet oli sekoitetussa järjestyksessä, kivaa! Kaisa oli katsomassa ja otti ihania kuvia.
Liikkeestä seisominen 7: hieman ennakoi stoppia, tai jäi ainakin jotenkin jälkeen ennen käskyä. Takaisin paluussa hieman liikutteli tassuja ja ennakoi perusasennon.
Luoksetulo 5, stoppi venähti monen monta metriä ja loppu oli aika epämääräinen.
Liikkeestä maahanmeno 9: alun seuraamisessa keuli, itse maahanmeno oli ihan ok. Tuomarin mukaan aika voimakas käsky mutta se oli kyllä ihan tarkoituksellista, kun kaksi seisomisliikettä tuli ensin niin varmistelin että saan koiran maahan.
Seuraaminen 8: ihan tosi kivan tuntuista pääasiassa, ja huomattavasti reippaampaa kuin alo-kokeessa. Täyskäännökset valahti, niitähän Repe ei oikein osaa. Se alkaa jotenkin himmata kun itse hidastan ja vire laskee, eli pitäisi treenailla eri tempoisia seuraamisia.
Kaket 8: Ekaan istumiseen kaksoiskäsky, muuten oikein kivat.
Nouto 0: Lähti reippaasti kapulalle mutta jäi sen kanssa seisomaan mun eteen, ja lopulta tiputti. En tajunnut nostaa kapulaa vaan annoin lisää käskyjä ja nollasin samalla liikkeen. Luovutus on tosi kesken, eli tämä oli ihan odotettavissa.
Hyppy 6: tätä käytiin vielä perjantaina hädissämme treenaamassa, kun tajusin ettei olla treenattu avo-hyppyä ollenkaan. Siihen nähden se oli ihan kiva, lähti kauheaa vauhtia ja hyppäsi kauas ja vinoon. Istui ihme kyllä ensimmäisellä käskyllä, mutta koska oli niin vinossa, annoin ison vartaloavun että sain hypyn kautta takaisin. Luoksetuloasentokin taisi olla vähän niin ja näin.
Paikallaolo 8. Toisella käskyllä maahan. Makasi ihan kivasti, mitä nyt pariin otteeseen vähän vilkuili ja heilutti häntää naapurin mudinartulle. Tuomari oli kuullut pientä piippausta jostain Repen suunnalta, mutta ei ollut varma oliko se Repe vaiko viereinen koira niin se ei vaikuttanut pisteisiin.
Kokonaisvaikutus 8. Vähän otti häiriötä kaikesta ympärillä tapahtuvasta ja aika paljon epätarkkuuksia liikkeissä.
Yhteensä raavittiin siis 131p ja AVO3, sij. 3/5.
Liikkeet oli sekoitetussa järjestyksessä, kivaa! Kaisa oli katsomassa ja otti ihania kuvia.
Liikkeestä seisominen 7: hieman ennakoi stoppia, tai jäi ainakin jotenkin jälkeen ennen käskyä. Takaisin paluussa hieman liikutteli tassuja ja ennakoi perusasennon.
Luoksetulo 5, stoppi venähti monen monta metriä ja loppu oli aika epämääräinen.
Liikkeestä maahanmeno 9: alun seuraamisessa keuli, itse maahanmeno oli ihan ok. Tuomarin mukaan aika voimakas käsky mutta se oli kyllä ihan tarkoituksellista, kun kaksi seisomisliikettä tuli ensin niin varmistelin että saan koiran maahan.
Seuraaminen 8: ihan tosi kivan tuntuista pääasiassa, ja huomattavasti reippaampaa kuin alo-kokeessa. Täyskäännökset valahti, niitähän Repe ei oikein osaa. Se alkaa jotenkin himmata kun itse hidastan ja vire laskee, eli pitäisi treenailla eri tempoisia seuraamisia.
Kaket 8: Ekaan istumiseen kaksoiskäsky, muuten oikein kivat.
Nouto 0: Lähti reippaasti kapulalle mutta jäi sen kanssa seisomaan mun eteen, ja lopulta tiputti. En tajunnut nostaa kapulaa vaan annoin lisää käskyjä ja nollasin samalla liikkeen. Luovutus on tosi kesken, eli tämä oli ihan odotettavissa.
tässä näyttää vielä hyvältä...
luovutus?
Paikallaolo 8. Toisella käskyllä maahan. Makasi ihan kivasti, mitä nyt pariin otteeseen vähän vilkuili ja heilutti häntää naapurin mudinartulle. Tuomari oli kuullut pientä piippausta jostain Repen suunnalta, mutta ei ollut varma oliko se Repe vaiko viereinen koira niin se ei vaikuttanut pisteisiin.
Koe oli mudien mestaruuskoe, ilman kaulusta Repeä tuskin erottaisi mudineitosten keskeltä!
Kokonaisvaikutus 8. Vähän otti häiriötä kaikesta ympärillä tapahtuvasta ja aika paljon epätarkkuuksia liikkeissä.
Yhteensä raavittiin siis 131p ja AVO3, sij. 3/5.
Jibii, palkintoja!
Mitään armopisteitä ei tämä tuomari tosiaankaan jaellut, ja se taisi näkyä osallistujien määrässä :). Mutta ihan mukavaa, reilua ja tasapuolista tuomarointia ja pisteet lähti kyllä ihan asiasta.
tiistai 5. elokuuta 2014
Korrien kurssilla
Repen kanssa käytiin taas AST:n järkkäämällä Korrien tokokurssilla. Nyt oltiin eka kertaa Pekan ryhmässä vaihtelun vuoksi.
Ensin vähän puheltiin missä vaiheessa ollaan ja missä meidän ongelmakohdat on. Selitin Repestä miten kummallinen se on, puhuin matalasta vireestä ja siitä miten tuntuu että se masentuu palkattomista pätkistä. Pekka totesi heti että ihan tutulta kuulostaa, eikä ole tokossa välttämättä mikään ongelma.
Aloitettiin sitten noudolla, jossa isoin ongelma on löysä pito. Tosin viime treeneissä Repe myös juoksi noutokapulan kanssa karkuun mutta ehkä se oli joku yksittäinen päähänpisto...
Tehtiin ensin pari vauhtinoutoa, sitten luovutukseen asti ja se oli kyllä tosi huono. Vauhtinoudot ilman luovutusta ok.
Tähän kehiteltiin tuolinkiertotreeniä, jota on vähän aloiteltukin kotona ja joka Repelle tuntuu sopivan, mikäs sen hauskempaa kuin juokseminen. Eli ensin pari toistoa yhdellä tuolilla, nyt tehtiin niin että kapula oli tuolin takana tai lähistöllä, mutta jatkossa tarkoitus olisi saada lähetettyä koira kapula suussa kiertoon. Sitten jalostettiin kahteen tuoliin, eli kun koira on tulossa kierrosta kapulan kanssa lähetetään suoraan vauhdista uuteen kiertoon. Ja tästä sitten pyritään siihen että koiran voi välillä ottaa luovutukseen, välillä lähetetään uuteen kiertoon. Eli koiralla ei olisi kapulaa luovuttaessa mielikuvaa "kohta kapula otetaan suustani pois", vaan välillä se pääsee siitä jatkamaan juoksemista.
Sitten vähän luoksetulon pysäytystä. Repellä on niin hienot stopit seisomisesta että olin kuvitellut myös luoksetulon pysäytyksen olevan ihan helppo nakki, mutta eipäs se ollutkaan.
Tähän tehtiin myös tuolitreeniä, palkkaus vaan tuotti päänvaivaa kun minulta lentävä lelu ei välttämättä tähän ole se paras, mutta avustajan heittämä lelu taas ei Repestä ollut niin kiinnostava. Tässä kuitenkin saatiin yksi tosi hieno stoppi, joten jaksettiin uskoa että se pystyy sen kyllä tekemään kunhan tajuaa vaan. Kokeiltiin sitten myös niin, että avustaja kentälle, juoksutettiin koiraa minun ja avustajan väliä ja tästä stoppi, ja palkka avustajalta. No tämä ei Reiskalle oikeen ekalla yrittämällä auennut mutta loistava keino stoppien treenaamiseen joka tapauksessa. Tästä voi jalostaa treeniä myös evl-luoksetuloon, eli pysäytyspaikat on aina samat mutta vaihdellen mihin pysäytetään, mikä osuus suoraan tai mistä takapalkka avustajalta.
Repestä sitten juteltiin ihan yleisesti, se kun on semmoinen hassu pomppija ja Pekan mielestä tosi iloisen ja hauskan näköinen suorittaja. Tokossa ei tosiaan kannattaisi pehmeyttä ja herkkyyttä ajatella niin negatiivisena asiana, ja tottahan se on että on ihan kiva ettei koiraa tarvi pahemmin ravistella. Repe kuitenkin tekee aina oikein kunhan vaan tietää mitä tehdä, ja on hyvin varma suorittaja. Se ei tykkää tehdä virheitä ja vähän masentuu jos jotain hinkataan pitkään ilman onnistumista, joten pääpaino treeneissä pitää olla positiivisessa vahvistamisessa ja palkkaustahti pitää pitää tiheänä. Sillä se kyllä oppiikin nopeasti ja on innokas ja iloinen. Joku sellainenkin häiriö sille on tullut että on nyt kolme viimeistä treeniä palkkautunut lähes pelkästään lelulla, ja jaksanut leikkiä ja repiä ihan eri tapaan kuin ennen.
Ohjaajalle taas ajateltavaa ja kehitettävää, miten osaisi vähän enemmän keskittyä niihin hyviin puoliin ja koittaa myös treeneissä vahvistaa vahvuuksia eikä jäädä murehtimaan sitä mitä jonkun muun koira on ja minun ei. Ja uusia ideoita pää pullollaan!
Ensin vähän puheltiin missä vaiheessa ollaan ja missä meidän ongelmakohdat on. Selitin Repestä miten kummallinen se on, puhuin matalasta vireestä ja siitä miten tuntuu että se masentuu palkattomista pätkistä. Pekka totesi heti että ihan tutulta kuulostaa, eikä ole tokossa välttämättä mikään ongelma.
Aloitettiin sitten noudolla, jossa isoin ongelma on löysä pito. Tosin viime treeneissä Repe myös juoksi noutokapulan kanssa karkuun mutta ehkä se oli joku yksittäinen päähänpisto...
Tehtiin ensin pari vauhtinoutoa, sitten luovutukseen asti ja se oli kyllä tosi huono. Vauhtinoudot ilman luovutusta ok.
Tähän kehiteltiin tuolinkiertotreeniä, jota on vähän aloiteltukin kotona ja joka Repelle tuntuu sopivan, mikäs sen hauskempaa kuin juokseminen. Eli ensin pari toistoa yhdellä tuolilla, nyt tehtiin niin että kapula oli tuolin takana tai lähistöllä, mutta jatkossa tarkoitus olisi saada lähetettyä koira kapula suussa kiertoon. Sitten jalostettiin kahteen tuoliin, eli kun koira on tulossa kierrosta kapulan kanssa lähetetään suoraan vauhdista uuteen kiertoon. Ja tästä sitten pyritään siihen että koiran voi välillä ottaa luovutukseen, välillä lähetetään uuteen kiertoon. Eli koiralla ei olisi kapulaa luovuttaessa mielikuvaa "kohta kapula otetaan suustani pois", vaan välillä se pääsee siitä jatkamaan juoksemista.
Sitten vähän luoksetulon pysäytystä. Repellä on niin hienot stopit seisomisesta että olin kuvitellut myös luoksetulon pysäytyksen olevan ihan helppo nakki, mutta eipäs se ollutkaan.
Tähän tehtiin myös tuolitreeniä, palkkaus vaan tuotti päänvaivaa kun minulta lentävä lelu ei välttämättä tähän ole se paras, mutta avustajan heittämä lelu taas ei Repestä ollut niin kiinnostava. Tässä kuitenkin saatiin yksi tosi hieno stoppi, joten jaksettiin uskoa että se pystyy sen kyllä tekemään kunhan tajuaa vaan. Kokeiltiin sitten myös niin, että avustaja kentälle, juoksutettiin koiraa minun ja avustajan väliä ja tästä stoppi, ja palkka avustajalta. No tämä ei Reiskalle oikeen ekalla yrittämällä auennut mutta loistava keino stoppien treenaamiseen joka tapauksessa. Tästä voi jalostaa treeniä myös evl-luoksetuloon, eli pysäytyspaikat on aina samat mutta vaihdellen mihin pysäytetään, mikä osuus suoraan tai mistä takapalkka avustajalta.
Repestä sitten juteltiin ihan yleisesti, se kun on semmoinen hassu pomppija ja Pekan mielestä tosi iloisen ja hauskan näköinen suorittaja. Tokossa ei tosiaan kannattaisi pehmeyttä ja herkkyyttä ajatella niin negatiivisena asiana, ja tottahan se on että on ihan kiva ettei koiraa tarvi pahemmin ravistella. Repe kuitenkin tekee aina oikein kunhan vaan tietää mitä tehdä, ja on hyvin varma suorittaja. Se ei tykkää tehdä virheitä ja vähän masentuu jos jotain hinkataan pitkään ilman onnistumista, joten pääpaino treeneissä pitää olla positiivisessa vahvistamisessa ja palkkaustahti pitää pitää tiheänä. Sillä se kyllä oppiikin nopeasti ja on innokas ja iloinen. Joku sellainenkin häiriö sille on tullut että on nyt kolme viimeistä treeniä palkkautunut lähes pelkästään lelulla, ja jaksanut leikkiä ja repiä ihan eri tapaan kuin ennen.
Ohjaajalle taas ajateltavaa ja kehitettävää, miten osaisi vähän enemmän keskittyä niihin hyviin puoliin ja koittaa myös treeneissä vahvistaa vahvuuksia eikä jäädä murehtimaan sitä mitä jonkun muun koira on ja minun ei. Ja uusia ideoita pää pullollaan!
torstai 31. heinäkuuta 2014
Agikoirat
Poikien kanssa höntsäiltiin agia. Rimat oli hellekelissä medeissä, ei Repellä maksirimoilla ihan noin paljoa jää ilmaa hypyn päälle.
Tänään aloitettiin taas tauon jälkeen Ff agilityn treeneissä eli nyt liidellään pari kertaa viikossa kun Imphan treenitkin vielä jatkuvat..
Tänään aloitettiin taas tauon jälkeen Ff agilityn treeneissä eli nyt liidellään pari kertaa viikossa kun Imphan treenitkin vielä jatkuvat..
Repen lempparieste puomi
Pujottelua menee eka kertaa kokonainen, vielä aika epävarmasti ja hitaasti mutta etenee!
Halihetki
Humppakin pääsi verestämään muistoja, hyvin muisti kaiken parin vuoden tauosta huolimatta. Ja se menee kovaa...
maanantai 30. kesäkuuta 2014
Kesämies Humppa
Humppa alkoi mökin uimareissujen jälkeen haista niin pahalle, että päädyttiin radikaaliin ratkaisuun.
Rinnuksista ja takapäästä oli iho vähän jo ruvella, ei mitenkään märkinyt mutta hieman ärtyneen näköinen. Lisäksi pohjavilla oli joistakin kohtaa vähän huopunutta joten oli ihan oikea ratkaisu ottaa tukka pois katsoa mitä sen alta löytyy.
Humppa tuntuu tykkäävän uudesta lookistaan, eikä läähätä enää paljon ollenkaan. Olin aina luullut että Humppa läähättää hermostuneisuuttaan, mutta ehkä sillä sitten olikin hiki :D. Ja onhan se ihan äärettömän söpö, eikä sen hössötyskään ärsytä yhtään niin paljon kuin ennen.
tiistai 24. kesäkuuta 2014
Paljon on puuhattu
Tokoa, agia, viestiä, tottista, canicrossia. Lajivalikoima pysyy suurena kun kaikkea treenaa vähän silloin tällöin!
Tokon pariin on palailtu ja koekalenteria selailtu vakavin mielin. Humpalle siis voittajan ja Repelle avoimen koetta, ja eiköhän me tuossa syksyllä uudet luokat korkata. Humpalla vielä paljon tekemistä etenkin kaukojen kanssa, Repe on kakeissa luonnonlahjakkuus mutta nouto ja etenkin kapulan luovutus takkuaa. Mutta onhan syksyyn aikaa.
Repen agitkin edistyy, ollaan tykätty Maijun treeneistä kovasti ja kehityttykin. Pujottelua menee puolikas, kontakteja on treenailtu ja ne ihan kivalla mallilla. Puomilla ei meinaa oikein Reiskan jalat kantaa mutta A:ta kiipeilee ihan innoissaan. Repe ei mikään maailman nopein ole (enkä minä), mutta jotenkin niin notkea, hyppää hyvin ja ohjautuu tosi kauniisti.
Tänään käytiin viestillä. Repe yrittää astua isoihin saappaisiin ja on joutunut välillä juoksemaan ensimmäisenä, ei pelkästään Humpan perässä. Hieman meinaa olla vaikeaa. Tänäänkin juoksi 20m ja jäi siihen seisomaan, seisoi ainakin minuutin mutta kun ei minulta apuja tullut, lähti sitten lompsimaan Nikolle päin. Nikolta lähtiessä meinasi lähteä aivan väärään suuntaan... Humppa sen sijaan on kyllä pro. Niin pro, että tänään sille ammuttiin, jospa sen tottiksenkin sille saisi kasattua.
Ammuttiin kolme kertaa niin, että hetsasin leluun ja seuruutin, ampuja katsoi kun seuraa hyvin ja pam. Isostihan Humppa reagoi, mutta reaktio kyllä pieneni huomattavasti. Ekan paukun jälkeen ei palannut leluun mutta palkkautui edelleen nakeilla. Kova kiire oli pois kentältä tämän jälkeen ja hieman sitä sai palautella, mutta en nyt tästä ihan tyystin kuitenkaan lannistunut. Ehkä käydään kokeilemassa vielä toisenkin kerran. Sitten voisi myös miettiä miten se punnerretaan metrisestä yli ja onhan siinä sitten vielä se loppukin tottis... Humpan kanssa vaan on kiva tehdä, kun jotain pitää treenata joka tapauksessa, eikä se sitten niin iso menetys ole vaikkei puusta pitkälle päästäisikään. Ompahan ainakin puuhattu.
Perheen äijäosasto eli Niko ja Humppa ovat ihan innostuneet vetolenkeistä ja Niko kävi tänään kuuntelemassa Samuli Nissisen canicross-luentoakin. Lisääntyneen treenaamisen myötä Humppa alkoi vaikuttaa aika laihalta, joten sen ruokaan otettiin lisäksi silloin tällöin ihralisä, sekä aloitettiin nivelvalmiste Cartivet + msm ylläpitoannoksella.
Tokon pariin on palailtu ja koekalenteria selailtu vakavin mielin. Humpalle siis voittajan ja Repelle avoimen koetta, ja eiköhän me tuossa syksyllä uudet luokat korkata. Humpalla vielä paljon tekemistä etenkin kaukojen kanssa, Repe on kakeissa luonnonlahjakkuus mutta nouto ja etenkin kapulan luovutus takkuaa. Mutta onhan syksyyn aikaa.
Repen agitkin edistyy, ollaan tykätty Maijun treeneistä kovasti ja kehityttykin. Pujottelua menee puolikas, kontakteja on treenailtu ja ne ihan kivalla mallilla. Puomilla ei meinaa oikein Reiskan jalat kantaa mutta A:ta kiipeilee ihan innoissaan. Repe ei mikään maailman nopein ole (enkä minä), mutta jotenkin niin notkea, hyppää hyvin ja ohjautuu tosi kauniisti.
Tänään käytiin viestillä. Repe yrittää astua isoihin saappaisiin ja on joutunut välillä juoksemaan ensimmäisenä, ei pelkästään Humpan perässä. Hieman meinaa olla vaikeaa. Tänäänkin juoksi 20m ja jäi siihen seisomaan, seisoi ainakin minuutin mutta kun ei minulta apuja tullut, lähti sitten lompsimaan Nikolle päin. Nikolta lähtiessä meinasi lähteä aivan väärään suuntaan... Humppa sen sijaan on kyllä pro. Niin pro, että tänään sille ammuttiin, jospa sen tottiksenkin sille saisi kasattua.
Ammuttiin kolme kertaa niin, että hetsasin leluun ja seuruutin, ampuja katsoi kun seuraa hyvin ja pam. Isostihan Humppa reagoi, mutta reaktio kyllä pieneni huomattavasti. Ekan paukun jälkeen ei palannut leluun mutta palkkautui edelleen nakeilla. Kova kiire oli pois kentältä tämän jälkeen ja hieman sitä sai palautella, mutta en nyt tästä ihan tyystin kuitenkaan lannistunut. Ehkä käydään kokeilemassa vielä toisenkin kerran. Sitten voisi myös miettiä miten se punnerretaan metrisestä yli ja onhan siinä sitten vielä se loppukin tottis... Humpan kanssa vaan on kiva tehdä, kun jotain pitää treenata joka tapauksessa, eikä se sitten niin iso menetys ole vaikkei puusta pitkälle päästäisikään. Ompahan ainakin puuhattu.
Perheen äijäosasto eli Niko ja Humppa ovat ihan innostuneet vetolenkeistä ja Niko kävi tänään kuuntelemassa Samuli Nissisen canicross-luentoakin. Lisääntyneen treenaamisen myötä Humppa alkoi vaikuttaa aika laihalta, joten sen ruokaan otettiin lisäksi silloin tällöin ihralisä, sekä aloitettiin nivelvalmiste Cartivet + msm ylläpitoannoksella.
keskiviikko 18. kesäkuuta 2014
Lomatunnelmia
Kesäloma alkaa kääntyä loppusuoralle, joten tässä meidän lomatunnelmia kuvin
Ensimmäinen reissu hoitui karavaanaten, ja kuskiosasto oli pätevää
Houtskärin kallioilla
Ihana loma-Humppa
Sitten suunnattiin mökille. Ihania joutilaita päiviä!
ja kauniita päiviä ja iltoja rannassa
Humpalla on ihan erityiset harrastukset mökkirannassa:
Ja isot traumat siitä, että se jätetään mökille. Autoa ja meitä pidetään tarkasti silmällä.
Vielä ehdittiin Jukolan viestiin, josta näin kaunista iltatunnelmaa:
maanantai 26. toukokuuta 2014
Reiska hierojalla
Koepäivän jälkeen Repe pääsi rentoutumaan hierojalle. Lähes naapurista löytyi kohta valmistumassa oleva hieroja, joka vielä antaa mukavan alennuksen seuramme jäsenille eli varsin hyvä diili!
Mentiin hieman etuajassa eikä pahaa aavistamaton hieroja osannut odottaa meitä oven taakse, ja niin Repe sai päälleen kaksi käppänäurosta. Repe on kyllä sellainen seuramies ettei yhtään provosoitunut vaikka muut rähisi, vaan tyynenä odotteli että joku ottaisi pienet pois sen kimpusta :D.
Katsottiin hieman liikkeitä pihalla, Repe ei valitettavasti ole perinyt isänsä upeaa takaliikettä vaan on aika ahdas, ja sitä kompensoi sitten vähän kääntämällä tassuja ulospäin.
Lihaksisto kuitenkin Repellä ihan ok kunnossa eikä löydetty kummempia jumeja. Takapäähän saisi vähän enemmän kehittää muskelia, ja pientä kireyttä löytyi ponnistavista lihaksista tuosta lonkan taipeesta (termit on hieman hukassa...). Saatiin hyviä venytysohjeita, ja hierojan kanssa käytiin hyvät keskustelut ruokinnasta, liikunnasta ja koiraharrastuksista yleensä, kivaa vaihtaa ajatuksia tällaisen samalla aaltopituudella olevan ihmisen kanssa. Repe rentoutui käsittelyyn hyvin, arvelinkin että hieronta voisi olla Repen juttu se kun on sellainen sylikoira.
Repellä on mielestäni hieno ja aivan tarkoituksenmukainen liike, se on notkea ja nopea, venyttelee paljon ja hyppää hyvin, eli en ollut sen kunnosta mitenkään huolissani. Kuitenkin koska se on C-lonkkainen ja treenaa ja liikkuu paljon, oman mielenrauhan kannalta pidän tärkeänä tsekata sen kroppaa aika ajoin asiantuntijalla. Terveen paperit saatiin ja jatketaan ilomielin treenejä ja lenkkejä.
Mentiin hieman etuajassa eikä pahaa aavistamaton hieroja osannut odottaa meitä oven taakse, ja niin Repe sai päälleen kaksi käppänäurosta. Repe on kyllä sellainen seuramies ettei yhtään provosoitunut vaikka muut rähisi, vaan tyynenä odotteli että joku ottaisi pienet pois sen kimpusta :D.
Katsottiin hieman liikkeitä pihalla, Repe ei valitettavasti ole perinyt isänsä upeaa takaliikettä vaan on aika ahdas, ja sitä kompensoi sitten vähän kääntämällä tassuja ulospäin.
Lihaksisto kuitenkin Repellä ihan ok kunnossa eikä löydetty kummempia jumeja. Takapäähän saisi vähän enemmän kehittää muskelia, ja pientä kireyttä löytyi ponnistavista lihaksista tuosta lonkan taipeesta (termit on hieman hukassa...). Saatiin hyviä venytysohjeita, ja hierojan kanssa käytiin hyvät keskustelut ruokinnasta, liikunnasta ja koiraharrastuksista yleensä, kivaa vaihtaa ajatuksia tällaisen samalla aaltopituudella olevan ihmisen kanssa. Repe rentoutui käsittelyyn hyvin, arvelinkin että hieronta voisi olla Repen juttu se kun on sellainen sylikoira.
Repellä on mielestäni hieno ja aivan tarkoituksenmukainen liike, se on notkea ja nopea, venyttelee paljon ja hyppää hyvin, eli en ollut sen kunnosta mitenkään huolissani. Kuitenkin koska se on C-lonkkainen ja treenaa ja liikkuu paljon, oman mielenrauhan kannalta pidän tärkeänä tsekata sen kroppaa aika ajoin asiantuntijalla. Terveen paperit saatiin ja jatketaan ilomielin treenejä ja lenkkejä.
perjantai 23. toukokuuta 2014
Repen eka tokokoe
Koittihan se sekin päivä, että kevään hienon edistymisen seurauksena ilmoitin Reiskan ekaan tokokokeeseen. Idean järkevyyttä tuli kyllä punnittua useampaan kertaan, etenkin kun juuri ennen koetta alkoi treenit mennä tosi surkeasti ja pariin otteeseen hermostuksissani rähjäsin Repelle ihan liian rumasti. Ei pienen miehen herkkä sielu oikein kestä niin epäkunnioittavaa puhetta.
Suurin ongelma kisatilannetta ajatellen on ehdottomasti Repen vire, joka laahaa hyvinkin matalalla. Se ei kertakaikkiaan kuumene eikä kierrokset nouse mistään. Varmuuden vuoksi Repe oli koepäivän sekä edellisen päivän tekemättä mitään kummempaa, eikä syönyt aamuruokaa koepäivän aamuna (iltakoe, luokka alkoi 19.30). Tämä oli hyvä ratkaisu, ahne Reiska on onneksi aina mutta nyt tuntui että nakit oli ehkä normaaliakin kovemmassa arvossa.
Koe siis Hyvinkäällä, tuomarina Riikka Pulliainen. Halusin aloittaa Repen kanssa nimenomaan Riikan kokeessa, kun on niin mukavan ihmisen maineessa tämä tuomari. Ja ihan maineensa veroinen, oikein kiva ja rento. Lisäksi liikkuri oli ihanasti kisaajien puolella, seuraamiskaaviot oli lyhyet ja liikkeet alkoi siitä mihin edellinen päättyi. Helteisen päivän ilta, avoin luokka oli ensin ja siellä tulostaso jäi heikohkoksi kuulemma nimenomaan kuumuuden vuoksi. Meillä koirat oli olleet päivän sisällä viileässä eikä Repe kyllä muutenkaan ole mikään helteenherkkä, eipä siihen juuri tuollaiset olosuhdemuutokset vaikuta.
Startattiin luokan ekana, 8 koiraa luokassa eli paikallaolot onneksi kahdessa ryhmässä. Repe oli oikein mukavan oloinen ja hengaili rauhallisena koepaikalla. Sirun tarkistus ja kisakirjahommelit meni sujuvasti ja muuten lähinnä istuskeltiin, hiukan syöttelin nakkia ja otin pientä kontaktitreeniä ja perusasentoa.
Suurin ongelma kisatilannetta ajatellen on ehdottomasti Repen vire, joka laahaa hyvinkin matalalla. Se ei kertakaikkiaan kuumene eikä kierrokset nouse mistään. Varmuuden vuoksi Repe oli koepäivän sekä edellisen päivän tekemättä mitään kummempaa, eikä syönyt aamuruokaa koepäivän aamuna (iltakoe, luokka alkoi 19.30). Tämä oli hyvä ratkaisu, ahne Reiska on onneksi aina mutta nyt tuntui että nakit oli ehkä normaaliakin kovemmassa arvossa.
Koe siis Hyvinkäällä, tuomarina Riikka Pulliainen. Halusin aloittaa Repen kanssa nimenomaan Riikan kokeessa, kun on niin mukavan ihmisen maineessa tämä tuomari. Ja ihan maineensa veroinen, oikein kiva ja rento. Lisäksi liikkuri oli ihanasti kisaajien puolella, seuraamiskaaviot oli lyhyet ja liikkeet alkoi siitä mihin edellinen päättyi. Helteisen päivän ilta, avoin luokka oli ensin ja siellä tulostaso jäi heikohkoksi kuulemma nimenomaan kuumuuden vuoksi. Meillä koirat oli olleet päivän sisällä viileässä eikä Repe kyllä muutenkaan ole mikään helteenherkkä, eipä siihen juuri tuollaiset olosuhdemuutokset vaikuta.
Startattiin luokan ekana, 8 koiraa luokassa eli paikallaolot onneksi kahdessa ryhmässä. Repe oli oikein mukavan oloinen ja hengaili rauhallisena koepaikalla. Sirun tarkistus ja kisakirjahommelit meni sujuvasti ja muuten lähinnä istuskeltiin, hiukan syöttelin nakkia ja otin pientä kontaktitreeniä ja perusasentoa.
Luoksepäästävyys 10 - eipä Repe näistä tilanteista edelleenkään tykkää mutta on hyväksynyt että tämä kuuluu lajin luonteeseen
Paikallaolo 10 - taattua Repeä, rauhallisesti makoili. Vähän katseli ympärilleen, varmaan vaan tylsyyttään.
Seuraaminen kytkettynä 8 - se meidän heikko lenkki. Muutaman huonon treenin ja minun ahneuden takia on palattu vanhaan matkalaukkuiluun, Repe on sellainen perässä vedettävä ja käännöksissä hukkuu.
Seuraaminen taluttimetta 8 - ihan samanlaista. Aika hyvät pisteet tuli näistä minun mielestä, olisin antanut itse vähemmän.
Luoksetulo 9,5 - Ihan hieno. Luoksetuloasento on minun makuun hieman väljä ja perusasento jää yleensä vajaaksi, niin kävi varmaan nytkin.
Liikkeestä maahanmeno 9 - ennakoi perusasennon, muuten oikein bueno.
Liikkeestä seisominen 7 - oli vähän kuutamolla eikä reagoinut ensimmäiseen käskyyn. Toisella stoppasi hienosti ja loppu ok.
Hyppy 9 - hyppäsi hyvin, ei oikein jaksanut pysyä paikallaan seisomassa.
Kokonaisvaikutus 9
Pisteitä siis 175,5 ja 1-tulos.
Tuli kyllä niin hyvä fiilis että mentiin vaikka peruminenkin kävi mielessä, ja Repe toimi ihan just kuten treeneissäkin. Se oli kisapaikalla oikeen rentona, vähän katseli tyttökoiria mutta oli hyvin kuulolla. Ei ottanut minusta mitään painetta vaan istuskeli sylissä. Kotiin tultuakaan ei ollut mitenkään erityisen väsynyt tai mitään.
Repelle on toiminut hyvin loppupalkkapurkit, esim. kissanruoka mutta aiemmin kun olen näyttänyt palkan sille ennen suoritusta, se on minusta vähän koomaillut ja yrittänyt karata palkalle kesken kaiken. Nyt en näyttänyt palkkaa ja toimi paremmin, tiesi selvästi heti mihin mennään kehästä ja juoksi suoraan repulle.
Pisteitä siis 175,5 ja 1-tulos.
Tuli kyllä niin hyvä fiilis että mentiin vaikka peruminenkin kävi mielessä, ja Repe toimi ihan just kuten treeneissäkin. Se oli kisapaikalla oikeen rentona, vähän katseli tyttökoiria mutta oli hyvin kuulolla. Ei ottanut minusta mitään painetta vaan istuskeli sylissä. Kotiin tultuakaan ei ollut mitenkään erityisen väsynyt tai mitään.
Repelle on toiminut hyvin loppupalkkapurkit, esim. kissanruoka mutta aiemmin kun olen näyttänyt palkan sille ennen suoritusta, se on minusta vähän koomaillut ja yrittänyt karata palkalle kesken kaiken. Nyt en näyttänyt palkkaa ja toimi paremmin, tiesi selvästi heti mihin mennään kehästä ja juoksi suoraan repulle.
Nyt taidetaan pitää pieni tokotauko ja sitten käydä avoimen liikkeiden kimppuun. Noudossa on paljon tekemistä ja tuolle seuraamiselle pitää jotain tehdä. Alustavasti olen ajatellut syksylle seuraavia kokeita molemmille koirille, mutta katsotaanpa tässä miten treenit etenee. Nyt ainakin tehdään hetki agilitya ja kesälomakin tässä alkoi niin puuhataan lomajuttuja.
Niin joo ja tiistain agitreenien aikana viereisellä pk-kentällä ammuttiin, eikä Repe reagoinut paukkuihin ollenkaan. Söi rauhassa nameja ja teki rataa. Jee!
torstai 8. toukokuuta 2014
Kesätreenejä ja varustelua
Onpahan kyllä treenattu, en muista että olisi hetkeen näin ahkeraa aikaa meillä nähtykään. Pitää siis takoa kun rauta on kuumaa, eiköhän tämä motivaatio tästä laskuunkin vielä lähde...
Ekat viestit käytiin juoksuttamassa. Löydettiin aika kiva maasto, ei ihan helpoin kangasmetsä mutta hyväkulkuista kuitenkin. Siihen joku 200m radanpätkä, Niko meni B-pisteelle ja molemmat pojat juoksivat 4 matkaa, etenemät metsäpäähän joka matkalla. Tähän saakka Repe on juossut aina Humpan perässä, mutta nyt vaihdettiin 3. taipaleelle Repe ensimmäiseksi. Ja eihän se meinannut irrota, minulle päin ei irronnut lainkaan, Nikolle päin lähti toisella lähetyksellä. Eli aikamoista epävarmuutta siinä. Muuten oikein hyvät treenit molemmille ja viesti vaan kyllä on niin kiva laji treenata, vaikkei siinä varmaan kisavalmiiksi koskaan tulla.
Repe aloitti agit Impivaaran halleilla Maiju Korhosen ryhmässä. Ryhmässä on aika eri tasoisia koiria ja me treenataan ehdottomasti itseämme paljon pidemmällä olevien kanssa. Rata oli kuitenkin kaikille sama ja pätkissä kun tehtiin, saatiin tosi hyvät treenit aikaan. Olin aika ällistynyt miten hyvin Repe kulkee kun sitä vaan osaisi ohjata. Poissaolojen takia treenattiin toisessakin ryhmässä eli saatiin lähes koko rata tehtyä pätkissä (keppejä ja a:ta lukuunottamatta tietysti). Kesällä pitäisi ottaa ryhtiliike pujottelun ja kontaktien suhteen. Pujottelua Repe on opetellut 2x2 -metodilla ja osaa jo aika hyvin kolme keppiparia eli puolikkaan pujottelun. Kontaktitreeni sen sijaan on käytännössä aloittamatta...
Tokoa on treenattu myös ahkeraan molempien koirien kanssa ja kisakalenteriakin on kovasti selailtu. Repe on mennyt harppomalla eteenpäin ja alkaa olla tosi kiva tokokoira. Jää nähtäväksi miten hyvin sen vire kestää kisatilanteet mutta ainakin treeneissä se on varsin pätevä! Tänään käytiin Repen kanssa Korrien opissa Espoossa, ja taas saatiin roppakaupalla hyviä vinkkejä ja motivaatiota jatkoon.
Myös Humppa korkannee voittajan kisakentät vielä tämän kesän aikana. Ainut selkeästi kesken oleva liike on kaket (ja se edistyy tuskallisen hitaasti), muiden liikkeiden onnistumista tekisi jo kovasti mieli kokeilemaan.
Kevään kunniaksi molemmat koirat pääsivät pesulle ja saivat kesätukan minun Fiskarsien toimesta... Ei kauhean kauniit kampaukset mutta ehkä ravan kulkeutuminen sisälle vähän vähenee kun lyhentelin vatsa- ja jalkakarvoja ihan reippaasti.
Ekat viestit käytiin juoksuttamassa. Löydettiin aika kiva maasto, ei ihan helpoin kangasmetsä mutta hyväkulkuista kuitenkin. Siihen joku 200m radanpätkä, Niko meni B-pisteelle ja molemmat pojat juoksivat 4 matkaa, etenemät metsäpäähän joka matkalla. Tähän saakka Repe on juossut aina Humpan perässä, mutta nyt vaihdettiin 3. taipaleelle Repe ensimmäiseksi. Ja eihän se meinannut irrota, minulle päin ei irronnut lainkaan, Nikolle päin lähti toisella lähetyksellä. Eli aikamoista epävarmuutta siinä. Muuten oikein hyvät treenit molemmille ja viesti vaan kyllä on niin kiva laji treenata, vaikkei siinä varmaan kisavalmiiksi koskaan tulla.
Repe aloitti agit Impivaaran halleilla Maiju Korhosen ryhmässä. Ryhmässä on aika eri tasoisia koiria ja me treenataan ehdottomasti itseämme paljon pidemmällä olevien kanssa. Rata oli kuitenkin kaikille sama ja pätkissä kun tehtiin, saatiin tosi hyvät treenit aikaan. Olin aika ällistynyt miten hyvin Repe kulkee kun sitä vaan osaisi ohjata. Poissaolojen takia treenattiin toisessakin ryhmässä eli saatiin lähes koko rata tehtyä pätkissä (keppejä ja a:ta lukuunottamatta tietysti). Kesällä pitäisi ottaa ryhtiliike pujottelun ja kontaktien suhteen. Pujottelua Repe on opetellut 2x2 -metodilla ja osaa jo aika hyvin kolme keppiparia eli puolikkaan pujottelun. Kontaktitreeni sen sijaan on käytännössä aloittamatta...
Tokoa on treenattu myös ahkeraan molempien koirien kanssa ja kisakalenteriakin on kovasti selailtu. Repe on mennyt harppomalla eteenpäin ja alkaa olla tosi kiva tokokoira. Jää nähtäväksi miten hyvin sen vire kestää kisatilanteet mutta ainakin treeneissä se on varsin pätevä! Tänään käytiin Repen kanssa Korrien opissa Espoossa, ja taas saatiin roppakaupalla hyviä vinkkejä ja motivaatiota jatkoon.
Myös Humppa korkannee voittajan kisakentät vielä tämän kesän aikana. Ainut selkeästi kesken oleva liike on kaket (ja se edistyy tuskallisen hitaasti), muiden liikkeiden onnistumista tekisi jo kovasti mieli kokeilemaan.
Kevään kunniaksi molemmat koirat pääsivät pesulle ja saivat kesätukan minun Fiskarsien toimesta... Ei kauhean kauniit kampaukset mutta ehkä ravan kulkeutuminen sisälle vähän vähenee kun lyhentelin vatsa- ja jalkakarvoja ihan reippaasti.
Lisäksi molemmat saivat uudet edustuspannat, Humppa Ressu-aiheisen ja Repe ihan näköisensä kettupannan. Pannat toteutti Elli Etoelävän pantapajalta. Tuhannet kiitokset, nämä on aivan ihanat, ja mahtavan ulkonäkönsä lisäksi tosi tukevan ja kestävän tuntuiset.
lauantai 26. huhtikuuta 2014
Humpan ruutu
Tässä viikolla aloitettiin taas tokot tolleriporukassa. Ekoissa treeneissä oli mukana myös Tiia, saatiin hyvää liikkurihäiriötä sekä kuvia!
Humppis treenasi mm. ruutua:
Humppis treenasi mm. ruutua:
Repe sitten sillä välin...
makoili :)
Olin jo mielessäni päättänyt, että tänä kesänä vähäiset treenienergiat kohdistetaan tokoon ja agiin, ja pidetään maastojen treenaamisesta suosiolla välivuosi, mutta tänään talkoilin oman seuran viestikokeessa ja siitähän se ajatus taas lähti... Jos ihan vähän kävisi viestiäkin juoksuttamassa. Mutta ei kai me jälkiä sentään tehdä...
tiistai 15. huhtikuuta 2014
Hyvästit talvelle
Tänä vuonna piti matkustaa kauas sanoakseen talvelle heipat, meidän perhe meni aina Leville saakka. Siellä vietettiin mukava viikko sukuloinnin ja hiihtourheilun parissa.
Matkaan lähdettiin junalla, kyseessä siis Humpan toka ja Repen eka junamatka, eikä me ihmisetkään olla junassa vuosiin matkustettu. Auto lastattiin junan kyytiin ja matkattiin makuuvaunussa Kolariin. Vähän jännitti miten me metsäläiset pärjätään ihmisten ilmoilla, mutta varsin hienosti osattiin käyttäytyä kaikki neljä.
Junan lähtiessä liikkeelle Reiska meni nukkumaan punkan alle ja pysyttelikin siellä lähes koko matkan. Humpalla oli vähän vaikeampaa, yölläkin se istui ja ihmetteli junan kolinoita ja heilumista. Muutaman kerran pidettiin pikku pissatauko, ja aamulla vasta itse muistin että Humppa menee "nukkumaan" -sanasta sängyn alle, harmi etten hoksannut sille aiemmin kertoa että junassa kannattaisi nukkua. Mutta kaikenkaikkiaan oikein oiva keino matkustamiseen koirienkin kanssa, jos haluaa välttyä hurjalta ajomatkalta.
Perille päästyämme lähdettiin suksimaan eka hiihtolenkki ja otettiin koiratkin mukaan. Ladun alussa huomattiin että toinen vetovyö oli kotona, mutta kikkakolmosilla selvittiin ihan hyvin. Koirat taisi olla matkasta aika väsyneitä, eikä oikein jaksaneet vetämiseen panostaa, molemmilla siis kyseessä ensimmäinen lenkki suksien edessä ikinä.
Loman edetessä Humppa pääsi jutun juoneen todella hienosti kiinni. Osasin kyllä arvellakin että vetohiihto voisi olla Humpan juttu, ja oikeassa olin. Viimeisellä hiihtolenkillä Humppa veti ekat 7km kuin vanha tekijä, itse seisoskelin perässä suksien päällä ja lykin muutaman kerran sauvoilla vauhtia, ylämäetkin pääsi koiran kanssa mukavasti tasatyönnöillä ylös. Tästä saadaan vielä Humpan senioripäiville hyvä harrastus, kunhan vaan tulisi lumitalvia taas eteläänkin. Humppa on kaikenkaikkiaan ollut tänä talvena huomattavasti aiempaa paremmassa ja vetreämmässä kunnossa. En tiedä sitten johtuuko liikunnan hienoisesta lisäämisestä, paremmasta ruokavaliosta (nykyään pojilla ruokana Hussen lohi-riisi sekä raaka liha ja luut), leudommista keleistä vai siitä että rankempien lenkkien jälkeen on pidetty BoT:tia päällä.
Repe sitten... No kyllä sekin meidät yllätti käyttäytymällä ihan siivosti ja juoksemalla kiltisti edessä, mutta onhan se Humppaan verrattuna sellainen hyttynen. Kyllä se periaatteessa kai vähän vetääkin tai liina ainakin väliin kiristyy, mutta eipä sitä paljoa huomaa. Mutta pääasia ettei saanut mitään kauhukohtauksia eikä pahasti possuillut muutenkaan.
Meillä Nikon kanssa oli oikein mukava loma siltäkin osin, että sukulaislapset ottivat koirien aamulenkitysvuorot itselleen. Humppaa ei oikein lasten taluteltavaksi voi antaa mutta Repe sopii siihen hommaan oikein hyvin. Ja loppuviikosta Humppa taisi huomata, että rapsutuksia saa paljon enemmän olemalla vähän mukavampi, ja istui jo ihan kiltisti lasten rapsuteltavana. Hiihtolenkkien ansiosta koirat olivat mukavan väsyneitä ja rauhallisia ja tyytyivät eloonsa mökin kellarikerroksessa kun ihmiset majailivat ylempänä. Ei ole meidän koirat paljoa tuollaisia yli 15km juoksulenkkejä ennen tehneet :).
Lapista ajeltiin sitten alaspäin kahdessa osassa ja oltiin välissä mökillä yksi yö. Siellä olikin mahtavan aurinkoinen ja lämmin päivä, ja järvi aukeni kovaa vauhtia. Istuskelin ulkona kahvikupin kanssa ja aloin odotella kesää :).
Matkaan lähdettiin junalla, kyseessä siis Humpan toka ja Repen eka junamatka, eikä me ihmisetkään olla junassa vuosiin matkustettu. Auto lastattiin junan kyytiin ja matkattiin makuuvaunussa Kolariin. Vähän jännitti miten me metsäläiset pärjätään ihmisten ilmoilla, mutta varsin hienosti osattiin käyttäytyä kaikki neljä.
Pojat odottelee junaa Pasilassa
Junan lähtiessä liikkeelle Reiska meni nukkumaan punkan alle ja pysyttelikin siellä lähes koko matkan. Humpalla oli vähän vaikeampaa, yölläkin se istui ja ihmetteli junan kolinoita ja heilumista. Muutaman kerran pidettiin pikku pissatauko, ja aamulla vasta itse muistin että Humppa menee "nukkumaan" -sanasta sängyn alle, harmi etten hoksannut sille aiemmin kertoa että junassa kannattaisi nukkua. Mutta kaikenkaikkiaan oikein oiva keino matkustamiseen koirienkin kanssa, jos haluaa välttyä hurjalta ajomatkalta.
Humpan klyyvari
Perille päästyämme lähdettiin suksimaan eka hiihtolenkki ja otettiin koiratkin mukaan. Ladun alussa huomattiin että toinen vetovyö oli kotona, mutta kikkakolmosilla selvittiin ihan hyvin. Koirat taisi olla matkasta aika väsyneitä, eikä oikein jaksaneet vetämiseen panostaa, molemmilla siis kyseessä ensimmäinen lenkki suksien edessä ikinä.
Reiska vetää, edellä Niko ja Humppa
Loman edetessä Humppa pääsi jutun juoneen todella hienosti kiinni. Osasin kyllä arvellakin että vetohiihto voisi olla Humpan juttu, ja oikeassa olin. Viimeisellä hiihtolenkillä Humppa veti ekat 7km kuin vanha tekijä, itse seisoskelin perässä suksien päällä ja lykin muutaman kerran sauvoilla vauhtia, ylämäetkin pääsi koiran kanssa mukavasti tasatyönnöillä ylös. Tästä saadaan vielä Humpan senioripäiville hyvä harrastus, kunhan vaan tulisi lumitalvia taas eteläänkin. Humppa on kaikenkaikkiaan ollut tänä talvena huomattavasti aiempaa paremmassa ja vetreämmässä kunnossa. En tiedä sitten johtuuko liikunnan hienoisesta lisäämisestä, paremmasta ruokavaliosta (nykyään pojilla ruokana Hussen lohi-riisi sekä raaka liha ja luut), leudommista keleistä vai siitä että rankempien lenkkien jälkeen on pidetty BoT:tia päällä.
Repe
Repe sitten... No kyllä sekin meidät yllätti käyttäytymällä ihan siivosti ja juoksemalla kiltisti edessä, mutta onhan se Humppaan verrattuna sellainen hyttynen. Kyllä se periaatteessa kai vähän vetääkin tai liina ainakin väliin kiristyy, mutta eipä sitä paljoa huomaa. Mutta pääasia ettei saanut mitään kauhukohtauksia eikä pahasti possuillut muutenkaan.
Meillä Nikon kanssa oli oikein mukava loma siltäkin osin, että sukulaislapset ottivat koirien aamulenkitysvuorot itselleen. Humppaa ei oikein lasten taluteltavaksi voi antaa mutta Repe sopii siihen hommaan oikein hyvin. Ja loppuviikosta Humppa taisi huomata, että rapsutuksia saa paljon enemmän olemalla vähän mukavampi, ja istui jo ihan kiltisti lasten rapsuteltavana. Hiihtolenkkien ansiosta koirat olivat mukavan väsyneitä ja rauhallisia ja tyytyivät eloonsa mökin kellarikerroksessa kun ihmiset majailivat ylempänä. Ei ole meidän koirat paljoa tuollaisia yli 15km juoksulenkkejä ennen tehneet :).
Lapista ajeltiin sitten alaspäin kahdessa osassa ja oltiin välissä mökillä yksi yö. Siellä olikin mahtavan aurinkoinen ja lämmin päivä, ja järvi aukeni kovaa vauhtia. Istuskelin ulkona kahvikupin kanssa ja aloin odotella kesää :).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)