Herra Humppa seniori on back in business. Kroppaa on saatu paremmaksi fyssarilla, nivelvalmisteella ja sopivalla liikunnalla, eikä särkylääkettä ole tarvittu enää pitkään aikaan.
Näyttelyissä vetskuluokan korkkaus on meillä siirtynyt näiden terveyshuolien takia, ja nytkin venytin ilmoa Porvoon näyttelyyn viimeiseen saakka, ja ilmoitin vielä vähän sillä varauksella että jätetään sitten väliin jos tarvitaan särkkäriä. Mutta onneksi kävi niin että kunto koheni ja päästiin osallistumaan. Humppa aloitti vielä aivan massiivisen karvanlähdön jokin aika sitten, siis sellaisen etten muista onko se koskaan pudottanut karvaa noin. Muutama haiven saatiin kuitenkin pidettyä vielä yllä, kotona on kyllä hieman ollut kestämistä kun irtokarvaa on ihan joka paikassa.
Näyttelyyn oli ilmoittautunut 29 bortsua, joista Humppa oli ainoa veteraani. Tuomarina oli Charlotte Höier Tanskasta, tuomari totesi ensin että tällähän on vauhtia, et taida oikein pysyä sen perässä ja jouduin myöntämään että näinhän se taitaa olla. Tuomari oli todella ystävällinen ja asiallinen ja käsitteli koiria kauniisti. Kävipä vielä jututtamassa yhtä vähän mielensä pahoittanutta nuorta handleriakin kehän laidalla. Humpalle hienosti eri sa ja ainoana vetskuna vek1 eli ROP-VETERAANI.
Paras uros-kehässä Humppa sijoitettiin neljänneksi. Arvostelu oli varsin todenmukainen: "Nice veteran in perfect condition. Good balance. Attractive head, ears could be better. I don't want him more angulated behind but he moves really well. Good tail carriage"
Päivä oli aurinkoinen ja lämmin eikä mulla ollut Humpalle häkkiä mukana. Vähän rasittavaa on Humpan kanssa kyllä olla noin. Onneksi Anita oli paikalla Ilonan kanssa, mä lähdin Ilonan kanssa kehään ja Humppa sai majailla Ilonan häkissä.
Koska lähellä asutaan niin lähdettiin bc-kehän jälkeen hetkeksi kotiin ja tultiin sitten vielä takaisin isoon kehään. Meinasi käydä vanhanaikaiset ja olin lähellä missata koko vetskukehän kun rupattelin Kaisan kanssa puhelimessa... Hyvin kuitenkin ehdittiin ja tuomariksi vaihtui viime hetkellä Marja Talvitie. No sieltä ei jäänyt mitään mainittavaa käteen mutta mukavaa oli kyllä kokea tuokin eka kertaa. Humppa alkoi olla jo aika naatti ja makoili kaikki odotteluajat eikä saatu ihan parastamme esitettyä niinä lyhyinä hetkinä kun tuomari meihin katseli.
Tänään sitten oli Humpalla vuorossa möllirallytokokisat. Oma uusi seura järjesti tällaiset ja talkoisiin ilmoittautuessa kuulin että avo-luokassa oli vielä tilaa. Mehän ei olla virallisia rallyja vielä saatu aikaiseksi korkata ja treenattu ollaan aika vaihtelevasti, joten oli ihan hyvä päästä vähän kokeilemaan rataa ja kisaolosuhteita.
Rallykeskusteluja netissä seuranneena olen ollut vähän huolissani miten ryppyotsaiseksi tämä rennoksi tarkoitettu laji on mennyt. Tänään huoli onneksi osoittautui turhaksi, ainakin näin möllikisoisa tuomari ja tunnelma oli tosi rentoa.
Rata oli kohtuu helppo, tosin hyppyä ei olla tehty tosi pitkään aikaan ja osa kylteistä oli itselle vähän epäselviä. Suurimman osan sain kyseltyä rataantutustumisessa ja olin kyllä muutenkin aika soitellen sodassa :). Matkalla hallille muistin ettei puolikuristavalla pannalla saa rallyssa mennä radalle, otin puheeksi sen siinä ennen rataa eikä kenelläkään ollut lainata pantaa. No Humpalle sain juuri ja juuri mahdutettua päälle jonkun vesikoiran valjaat, joten niillä mentiin. Aamulla meinasin unohtaa hihnan ja pannankin kotiin.
Humppa oli tosi väsynyt vielä edellisestä päivästä mikä oli ihan hyvä juttu, se otti lepiä kaikessa rauhassa pöydän alla hallilla. Oltiin heti ekana suoritusvuorossa mikä sekin oli tosi kiva. Rata meni kaikenkaikkiaan ihan kivasti. Jonkun verran Humppa äänteli; vinkui ja haukahteli ja seuraaminen oli melko levotonta. Yhden pisteen kontrollivirheitä tuli kaikkiaan 7kpl ja yksi asentovirhe (varmaankin liian iso ohjaus seisomaan?) kyltiltä 9. Lisäksi sitten kyltillä 5 Humppa teki vähän ylimääräistä istumista ja kyltillä 14 ei jäänyt odottamaan vaan seurasi heti perässä vierelle. Tässä olisi pitänyt ymmärtää uusia mutta tajusin sen vasta maalissa. Näistä siis kymmenen pisteen tvä:t eli jäljelle jäi 72p, hyväksytty kuitenkin ja 3. sija.
En tiedä onko tilanne eri virallisissa kisoissa, mutta tämä tuomari nyt ei ottanut kokonaisvaikutelmasta mitään ääntämisestä, joissain kisoissa saatiin hirveät miikat vaikka itse liikkeistä ei lähtenyt mitään. Noh, tuomarilaji ja Humpan kanssahan on sovittu että mikäli ääntäminen alkaa olla liian iso ongelma tässä(kin) lajissa niin saa jäädä sitten eläkkeelle.
Rally on kuitenkin tosi kiva laji ikääntyvän koiran mielenvirkistykseksi ja muutenkin, aloin jo harkita Repellekin alokasluokan kisoja. Treenaaminen on helppoa kotosalla, mutta haasteita kuitenkin riittää ja pääsee vähän kisailemaan. Palkinnot oli porvoolaiseen tapaan hulppeat, ja tässä Humppa poseeraa polleana koko viikonlopun palkintosaaliinsa kanssa:
Ollaan Porvoossa päästy mukavasti harrastamaan; Repellä on agi- ja tokoryhmässä paikka. Erityisesti tokoryhmästä olen tosi innoissani, treenataan siis koko talvi viikottain ihan kouluttajan kanssa. Jospa senkin kanssa saataisiin jotain järkeä johonkin. Lisäksi Porskilla on tuo toimiva halli jossa päästään itsenäisesti treenailemaan. Katsotaan mitä kaikkea keksitään mutta hieman olen agi- ja rallykisoja tässä talven ratoksi kaavaillut ja Humpalle toki näyttelyitä jos vaan aikataulut sallii ja kunto kestää. Repenkin voisi näyttelyihin ilmoittaa jos ensin jaksaisi sille kouluttaa kehäkäytöstä... eli tuskin ihan lähiaikoina.
Pojat ovat myös aloitelleet sienikoiran opinnot, mukavaa vaihtelua ja vähän nenätreeniä ajankuluksi. Ollaan myös lenkkeilty ahkerasti niin metsässä, juosten kuin pyörällä. Humpalle tuntuu monipuolinen liikunta ja riittävät huilipäivät sopivan nyt hyvin. Juoksulenkeillä ollaan aika huvittavan näköinen trio kun Humppa vetää valjaissa edessä ja Repe laahaa hihnanmitan perässä. Kunnonkohotus tulee kuitenkin tarpeeseen meille kaikille, ja mikäs sen parempaa aikaa siihen kuin kirpeä syyssäät.