sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Humpan aktiiviviikonloppu ja syksyn kuulumisia

Herra Humppa seniori on back in business. Kroppaa on saatu paremmaksi fyssarilla, nivelvalmisteella ja sopivalla liikunnalla, eikä särkylääkettä ole tarvittu enää pitkään aikaan. 

Näyttelyissä vetskuluokan korkkaus on meillä siirtynyt näiden terveyshuolien takia, ja nytkin venytin ilmoa Porvoon näyttelyyn viimeiseen saakka, ja ilmoitin vielä vähän sillä varauksella että jätetään sitten väliin jos tarvitaan särkkäriä. Mutta onneksi kävi niin että kunto koheni ja päästiin osallistumaan. Humppa aloitti vielä aivan massiivisen karvanlähdön jokin aika sitten, siis sellaisen etten muista onko se koskaan pudottanut karvaa noin. Muutama haiven saatiin kuitenkin pidettyä vielä yllä, kotona on kyllä hieman ollut kestämistä kun irtokarvaa on ihan joka paikassa. 

Näyttelyyn oli ilmoittautunut 29 bortsua, joista Humppa oli ainoa veteraani. Tuomarina oli Charlotte Höier Tanskasta, tuomari totesi ensin että tällähän on vauhtia, et taida oikein pysyä sen perässä ja jouduin myöntämään että näinhän se taitaa olla. Tuomari oli todella ystävällinen ja asiallinen ja käsitteli koiria kauniisti. Kävipä vielä jututtamassa yhtä vähän mielensä pahoittanutta nuorta handleriakin kehän laidalla. Humpalle hienosti eri sa ja ainoana vetskuna vek1 eli ROP-VETERAANI.
Paras uros-kehässä Humppa sijoitettiin neljänneksi. Arvostelu oli varsin todenmukainen: "Nice veteran in perfect condition. Good balance. Attractive head, ears could be better. I don't want him more angulated behind but he moves really well. Good tail carriage"


Päivä oli aurinkoinen ja lämmin eikä mulla ollut Humpalle häkkiä mukana. Vähän rasittavaa on Humpan kanssa kyllä olla noin. Onneksi Anita oli paikalla Ilonan kanssa, mä lähdin Ilonan kanssa kehään ja Humppa sai majailla Ilonan häkissä. 
Koska lähellä asutaan niin lähdettiin bc-kehän jälkeen hetkeksi kotiin ja tultiin sitten vielä takaisin isoon kehään. Meinasi käydä vanhanaikaiset ja olin lähellä missata koko vetskukehän kun rupattelin Kaisan kanssa puhelimessa... Hyvin kuitenkin ehdittiin ja tuomariksi vaihtui viime hetkellä Marja Talvitie. No sieltä ei jäänyt mitään mainittavaa käteen mutta mukavaa oli kyllä kokea tuokin eka kertaa. Humppa alkoi olla jo aika naatti ja makoili kaikki odotteluajat eikä saatu ihan parastamme esitettyä niinä lyhyinä hetkinä kun tuomari meihin katseli.

Tänään sitten oli Humpalla vuorossa möllirallytokokisat. Oma uusi seura järjesti tällaiset ja talkoisiin ilmoittautuessa kuulin että avo-luokassa oli vielä tilaa. Mehän ei olla virallisia rallyja vielä saatu aikaiseksi korkata ja treenattu ollaan aika vaihtelevasti, joten oli ihan hyvä päästä vähän kokeilemaan rataa ja kisaolosuhteita.
Rallykeskusteluja netissä seuranneena olen ollut vähän huolissani miten ryppyotsaiseksi tämä rennoksi tarkoitettu laji on mennyt. Tänään huoli onneksi osoittautui turhaksi, ainakin näin möllikisoisa tuomari ja tunnelma oli tosi rentoa. 


Rata oli kohtuu helppo, tosin hyppyä ei olla tehty tosi pitkään aikaan ja osa kylteistä oli itselle vähän epäselviä. Suurimman osan sain kyseltyä rataantutustumisessa ja olin kyllä muutenkin aika soitellen sodassa :). Matkalla hallille muistin ettei puolikuristavalla pannalla saa rallyssa mennä radalle, otin puheeksi sen siinä ennen rataa eikä kenelläkään ollut lainata pantaa. No Humpalle sain juuri ja juuri mahdutettua päälle jonkun vesikoiran valjaat, joten niillä mentiin. Aamulla meinasin unohtaa hihnan ja pannankin kotiin.


Humppa oli tosi väsynyt vielä edellisestä päivästä mikä oli ihan hyvä juttu, se otti lepiä kaikessa rauhassa pöydän alla hallilla. Oltiin heti ekana suoritusvuorossa mikä sekin oli tosi kiva. Rata meni kaikenkaikkiaan ihan kivasti. Jonkun verran Humppa äänteli; vinkui ja haukahteli ja seuraaminen oli melko levotonta. Yhden pisteen kontrollivirheitä tuli kaikkiaan 7kpl ja yksi asentovirhe (varmaankin liian iso ohjaus seisomaan?) kyltiltä 9. Lisäksi sitten kyltillä 5 Humppa teki vähän ylimääräistä istumista ja kyltillä 14 ei jäänyt odottamaan vaan seurasi heti perässä vierelle. Tässä olisi pitänyt ymmärtää uusia mutta tajusin sen vasta maalissa. Näistä siis kymmenen pisteen tvä:t eli jäljelle jäi 72p, hyväksytty kuitenkin ja 3. sija.
En tiedä onko tilanne eri virallisissa kisoissa, mutta tämä tuomari nyt ei ottanut kokonaisvaikutelmasta mitään ääntämisestä, joissain kisoissa saatiin hirveät miikat vaikka itse liikkeistä ei lähtenyt mitään. Noh, tuomarilaji ja Humpan kanssahan on sovittu että mikäli ääntäminen alkaa olla liian iso ongelma tässä(kin) lajissa niin saa jäädä sitten eläkkeelle.

Rally on kuitenkin tosi kiva laji ikääntyvän koiran mielenvirkistykseksi ja muutenkin, aloin jo harkita Repellekin alokasluokan kisoja. Treenaaminen on helppoa kotosalla, mutta haasteita kuitenkin riittää ja pääsee vähän kisailemaan. Palkinnot oli porvoolaiseen tapaan hulppeat, ja tässä Humppa poseeraa polleana koko viikonlopun palkintosaaliinsa kanssa:


Ollaan Porvoossa päästy mukavasti harrastamaan; Repellä on agi- ja tokoryhmässä paikka. Erityisesti tokoryhmästä olen tosi innoissani, treenataan siis koko talvi viikottain ihan kouluttajan kanssa. Jospa senkin kanssa saataisiin jotain järkeä johonkin. Lisäksi Porskilla on tuo toimiva halli jossa päästään itsenäisesti treenailemaan. Katsotaan mitä kaikkea keksitään mutta hieman olen agi- ja rallykisoja tässä talven ratoksi kaavaillut ja Humpalle toki näyttelyitä jos vaan aikataulut sallii ja kunto kestää. Repenkin voisi näyttelyihin ilmoittaa jos ensin jaksaisi sille kouluttaa kehäkäytöstä... eli tuskin ihan lähiaikoina.

Pojat ovat myös aloitelleet sienikoiran opinnot, mukavaa vaihtelua ja vähän nenätreeniä ajankuluksi. Ollaan myös lenkkeilty ahkerasti niin metsässä, juosten kuin pyörällä. Humpalle tuntuu monipuolinen liikunta ja riittävät huilipäivät sopivan nyt hyvin. Juoksulenkeillä ollaan aika huvittavan näköinen trio kun Humppa vetää valjaissa edessä ja Repe laahaa hihnanmitan perässä. Kunnonkohotus tulee kuitenkin tarpeeseen meille kaikille, ja mikäs sen parempaa aikaa siihen kuin kirpeä syyssäät.

maanantai 3. elokuuta 2015

Studiokuvia ja sairastelua

Kesälomareissulta palatessa ajeltiin Laukaan kautta, jossa käytiin Tiinan olohuoneessa ottamassa Humpasta ja Repestä aivan ihanat studiokuvat. Humppa on jalostettu poseeraamaan, se on kyllä helppo kaveri. Meni suoraan kankaalle, nosti korvat pystyyn ja esitteli erilaisia asentoja. Repen kanssa oli vähän hankalampaa kun siltä raukalta tuo fotogeeni puuttuu kokonaan, Repe on aina ihan lysyssä ja usein silmät kiinni kuvissa. Mutta ihan kelvollisia otoksia Repestäkin tuli. Suurkiitos Tiina! Ainakin näistä Humpan kuvista saadaan kyllä seinälle jotain :)




Reissun jälkeen oleskeltiin muutama päivä kotona Porvoossa, jonka jälkeen suuntasin auton nokan koirien kanssa kohti Kokkolaa.
Vietettiin Keski-Pohjanmaalla mukavat 3 päivää rennosti ystäviä ja perhettä nähden ja ulkoillen.


Kokkolasta käytiin Kälviällä katsomassa isäni sinne rakentamaan laavua, reissusta tuli parin tunnin metsäretki, löydettiin paljon mustikkaa ja hieman sieniä ja tehtiin laavulle tulet. Metsässä oli tosi paljon paarmoja, joiden napsimisessa Repe kunnostautui. Se oikeasti söi retken aikana varmaan sata paarmaa. 

Reiska-boy laavun katolla

Saman päivän iltana huomasin, että Repelle oli noussut leukaan patti. Diagnosoin paarman puremaksi enkä huolestunut. Seuraavana päivänä patti oli hieman kasvanut ja oli n. viinirypäleen kokoinen. 


Kokkolassa käytiin vielä pitkällä juoksulenkillä ja Porvooseen palauduttuani kävin myös Repen kanssa juoksemassa perjantaina. Hieman Nikolle valitin lenkin jälkeen, kun Repe on niin onneton, perässä sai vetää taas lenkillä. Sellainen se usein on niin en asiaa sen kummemmin ajatellut. Kunnes lauantaiaamuna koira näytti tältä:


Koko vasen puoli päästä oli aivan turvoksissa kaulaa myöten. Läheinen eläinlääkäriasema sattui olemaan auki ja sinne lähdettiin. Repe söi aamulla täyden annoksen mutta melko hitaasti, ja oli muutenkin aika väsyneen oloinen. Lääkärissä mitattiin kuume, joka oli hieman koholla 39,5 astetta. Vein sitten kuumeisen koiran juoksulenkille :(. 


Repe rauhoitettiin jotta päästiin tutkimaan pattia kunnolla. Mitään reikää tms. ei löytynyt, patista imettiin ruiskulla reilu annos mätää. 


Koska mitään reikää ei löytynyt, ei Repeltä otettu verikokeitakaan (epäily vierasesineestä oli sen verran vähäinen). Vahvin epäily on paarman purema joka on vain päässyt tulehtumaan pahasti. Mietin myös olisiko paarma päässyt puremaan sisäpuolelle kurkkuun, kun Repe niitä kerran oikein urakalla söi. Tai sitten on napannut ampiaisen tms. Kokonaan ei vierasesineen mahdollisuuttakaan voitu poissulkea.

Repe sai klinikalla pistoksena särkylääkkeen ja antibiootin, sekä kotiinviemisiksi 10 päivän antibioottikuurin sekä kipulääkettä ja Betadinea. Patti oli selvästi kipeä, ja se vuoti koko lauantaipäivän mätäistä verta. Repe oli aika pöpperössä ja nukkui eteisessä koppa päässä. 


Repe ei koppaansa kauheasti arvostanut, joten heti kun vuoto lakkasi on saanut olla ilman kauluria, ei suuremmin näytä pattiaan raapivan ja jos niin erehtyykin tekemään niin lopettaa kyllä kieltämällä. Ihohan siitä ei ole rikki joten ei varmaan niin koiraa kutisekaan tai muuten vaivaa. Onneksi olen vielä tämän viikon lomalla ja tässä kotosalla, niin ehdin potilasta hoitaa. Turvotus on lähtenyt pikkuhiljaa laskemaan, patti näkyy vielä mutta pää alkaa olla normaalin kokoinen. Repe alkaa myös olla ihan pirteä, mutta edelleen syö vähän varovasti eikä anna koskea pattiin joten kipeä varmasti on.



No ihan lapaan ei ole Humpallakaan kesä mennyt. Välillä näytti jo paremmalta ja esim. Kolin kävelyt kroppa kesti hyvin, mutta Kokkolan lenkkeilyt sai pojan taas ontumaan. 
Ollaan käyty fyssarilla (Tamara Merenvalta) ja ontuminen on kyllä aika mysteeri, sillä kroppa tuntuu muuten paremmalta kuin viime kerralla aiemmin kesällä. Humppa söi kuurina Neurobion fortea, joka tuntui jumituksiin auttavan.


Nyt on Humpalla taas kaikki keinot käytössä; ruokaan lisätään reilusti nestettä koska se fyssarin sormiin tuntui kuivalta, nivelvalmistetta menee kuurina ja sisällä käytetään BoT rannesuojaa, särkylääkettä toki myös tarpeen mukaan. Rankat lenkit on pannassa, normaalia lenkkeilyä vapaana ja hihnassa fyssari kuitenkin suositteli paljon. Humppa on fyssarin mukaan oikein mainiossa lihaskunnossa joten siitäkään ei ongelmien pitäisi johtua.
Oireilisiko sitten ranteen kuluma tai välilevyongelma tai molemmat tällaisena kankeutena.

Ehdin poikia uhkailla jo näyttelyyn ilmoittamisella, mutta eipä täältä sairastuvalta nyt osallistujia löydy. 

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Kesälomalla Kolilla

Kesäloman eka reissu suuntautui meille vähän oudompaan Itä-Suomeen. Ensimmäiseksi yöksi ajelimme Rääkkylään Koivuniemeen, ja siitä maittavan aamupalan jälkeen kohti Kolia. 
Matkaan lähdettiin 60l rinkan ja 30l repun kanssa. Koirilla valjaat ja vetovyöt ja ensimmäisen päivän etappi 25km Ukko-Kolilta Metsäpirtille. 


Ensimmäinen pysähdys Ryläyksen näkötornilla 6km kävelyn päässä. Ryläykselle oli aikamoinen nousu. Koirat jäivät alas huilaamaan ja itse kiivettiin maisemia katselemaan tornista. 


Ja komeathan ne olivat.


Ryläykseltä edessä oli 10km matka Kiviniemeen. Mistään tästä väliltä ei saanut vettä, keli oli aika lämmin ja matka kyllä aikamoisen uuvuttava. Kiviniemeen tultiin joskus iltakasin jälkeen ja melko sippiä oli porukka, mm. Repe.


Kiviniemestä jatkettiin vielä Metsäpirtille, jonka olimme varanneet kahdeksi yöksi. Tällä välillä kerran eksyttiin polulta, kun avokalliolla lähdettiin jotakin väärää uraa seuraamaan. Kiviniemestä lähtiessä matkalla oli vetolautta, hyvin menivät kyydissä ihmiset, koirat ja tavarat.

Metsäpirtille saavuttiin iltakympin jälkeen, kävimme vielä hakemassa vettä kilsan päästä Seppälästä. Mökissä ei ollut parin kynttilänpätkän lisäksi mitään valonlähdettä, joten vähän heikosti saatiin maisemia katseltua illalla. Sauna kuitenkin lämpesi ja iltapalaa kokkailtiin. Hieman oli turhan pitkä tuo ensimmäinen päivä ihan kylmiltään käveltäväksi, jalat oli kyllä kipeänä ja porukka väsynyttä.

Mökillä joutsenet huutelivat ja Humppa oli niistä aika innoissaan. Repe ei tiennyt mitä tapahtuu mutta peesaili varmuuden vuoksi Humppaa joka paikkaan.


Seuraavana aamuna hiottiin suunnitelmaa ja päätettiin lähteä käymään 6km päässä uimarannalla Rykiniemessä. Tällä matkalla oli tosi hienot maisemat Vesivaaran päältä. Kävely tuntui aluksi aika takkuiselta mutta siitä se sitten taas lähti ja maisemat palkitsivat. Myös Rykiniemi oli tosi hieno paikka, vaikka tunnelmaa hieman latistivatkin kovaääniset kanssaretkeilijät. 


Maisemien ihailua ja muuta kyseenalaista toimintaa Vesivaaralla:



Hieman ennen Rykiniemeä saatiin kunnon vesikuuro niskaan. Matkalle osui myös joenylityspaikka, jossa oli kahluuvaijerit. 



Muutaman hienon maisemapaikan lisäksi suurin osa matkasta oli tällaista perinteistä polkumaisemaa. Polut olivat myös aika huonossa kunnossa, kovin kivikkoisia ja juurakkoisia. 



Paluumatkalla Metsäpirtille jyrisi ukkonen, ja sekös on Humpan kanssa aina mukavaa. Tämä kesä onkin ukkosten osalta ollut helppo, ja tämäkin selvitettiin Humppa sai juosta vapaana, ja jyrinöitä kohti säntäilyt kiellettiin.
Illalla taas mökillä saunan lämmitys ja ruokailut. 


Seuraavana päivänä taas rinkka selkään ja kohti Ukko-Kolia. Ekat kilometrit tuntui siltä ettei perille tulla pääsemään mutta niin taas jalat vetreytyivät. Ja Mäkrältä oli kyllä hienot näkymät. Mäkrälle nousu oli pitkä mutta onneksi aika loiva, eikä tuntunut niin kauhean raskaalta kuin pari aiempaa nousua.




Aika puhki oltiin kyllä kaikki kun lopulta autolle päästiin takaisin. Mäkrän jälkeen ei Kolille nousu enää kiinnostanut joten kävelimme parkkipaikalle alakautta.

Kävimme palauttamassa avaimet luontokeskukselle ja tankkasimme vähän vesivarantoja, ja lähdimme ajelemaan kohti mökkiä. Matkalla Juuassa pysähdyttiin uimarannalle huuhtelemaan retkihiet ja illaksi rantasaunaan ja herkkupöytien äärelle.

Mukavaa oli retkeily, ja sujui erinomaisesti koirien kanssa. Humppa tykkäisi kovasti vetää, ja jonkun verran se juoksentelikin vapaana kun pysyi kauniisti poluilla eikä vastaantulijoita ollut. Repe taas yllätti positiivisesti, se tepsutteli tasaista tahtia ja oli jotenkin niin huomaamaton patikkakaveri. 
Kolille mennessä parkkipaikat olivat aivan täynnä autoja, mutta polulla emme juuri kehenkään törmänneet. Joka leiripaikassa toki oli kulkijoita.
Koli oli ihan näkemisen arvoinen paikka, mutta eihän se tällaisen Lappi-fanin maisemanhimoja tyydytä :). 


sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Eteenpäin

Elämä jatkuu. Erilaisena, mutta jatkuu. Ajatuksissa asioita jaottelee ennen ja jälkeen tulipalon tapahtuneisiin.
Kuukausi on vierähtänyt Vantaalla, ja nyt näyttää siltä että heinäkuussa pääsemme muuttamaan hieman pysyvämpään tilapäisasuntoon. 

Koirien kanssa touhuaminen on pitänyt arjessa kiinni, ja siihen oli ihanaa palata tauon jälkeen. Tosin kaikki treenikamat jäivät Latvatielle, ja eka kertaa agitreeneihin lähtiessä totesin ettei ole mitään laukkua mihin pakata pallo ja nakit :). Ensimmäisillä kerroilla oli ohjaajan keskittyminen todella hukassa, mutta ehkä sekin pikkuhiljaa taas jostain löydetään. 
Koirat ovat selvinneet kaikesta aivan hämmästyttävän hyvin, niistä ei ole ensimmäisen illan jälkeen huomannut ollenkaan että mitään kummempaa olisi tapahtunut, eikä ne ole stressailleet kerrostaloelämää eikä muuttamista lainkaan.

Joukko bc-ihmisiä ja muita kavereita toteutti meille unohtumattoman yllätyksen, ja pääsimme shoppailemaan uusia treenikamoja Koiraurheilu-kauppaan Tuusulaan. Alla kuvia shoppailutuokiosta, kaikki kuvat otti Outi Toni.


Minulle kerrottiin mihin pitää mennä ja koska, ja pahaa (=hyvää) aavistamatta lähdin juoksukamoissa ajatuksena poiketa kaupassa matkalla juoksulenkille.


Yllätys oli kyllä melkoinen kun paikalla olivat Outi ja Anita ja käsky kävi ostaa koirille kaikki puuttuvat tarvikkeet. Humppa ja Repe saivat mm. uudet vetokamat, jälkikamat, paljon tokotavaraa ja muita tarvikkeita, pedin, luita ja muita herkkuja unohtamatta. 

Uskomaton juttu, itku on tullut monta kertaa nimilistaa lukiessa ja koko juttua miettiessä. Kiitos ystävät, tätä emme unohda ikinä <3


Uusilla kamoilla onkin sitten tokoiltu muutama kerta, ja käytiin Repen kanssa kokeilemassa koekuntoakin vielä kun ehdittiin vanhoilla säännöillä. No treenin puolellehan se tällä tokoilumäärällä meni, ei nyt ollut edes kovin realistisia haaveita ykköstuloksesta. Kokeessa Repe oli iloinen ja palkkautui kokeen jälkeen hyvin, mutta keskittyminen oli aika rakoilevaa ja liikkeissä sattui aikamoisia mokia. Loppupäästä aloin ihan reippaasti antaa lisäkäskyjä ja nollasin siten itse monta liikettä. Ihan hyvillä mielin kuitenkin jatketaan uusia sääntöjä ja uusia treeniryhmiä kohti. 
Agility jää hetkeksi tauolle, syksyllä aloitetaan toivon mukaan uudessa ryhmässä. Pakka on tällä hetkellä hieman sekaisin joten kisattukaan ei olla. Kootaan tässä vielä arkea hieman ehjemmäksi ja hiotaan sotasuunnitelmat kuntoon.

Humppa on parannellut jalkaansa joka kipuilee edelleen aika ajoin. Särkylääkettä menee vielä sillon tällöin, ja nyt ollaan käyty fyssarin käsittelyssä. Fyssari ei mitään radikaalia Humpasta löytänyt ja kehui kyllä Humpan kuntoa, mutta kovin jumissahan se kaiken kevään kinkkaamisen jäljiltä on. Humpan elämäntyylin tietäen en kyllä ihmettele yhtään, että kremppaa alkaa olla tässä iässä, mutta toivon mukaan saadaan Humppa vielä ihan elämää kestävään kuntoon kuitenkin. Millään lailla kipeä se ei itse koe olevansa, ja tosi innoissaan on mukana kaikessa ja poukkoilee pitkin Vantaan metsiä.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Elossa koko perhe!

Maanantaina 25.5. kotimme tuhoutui tulipalossa.


Olimme molemmat töissä, koirat keskenään kotona. Töissä oli hiljaista, vilkaisin Facebookkia jossa näin kuvan talostamme, katto ilmiliekeissä.
Yritin soittaa naapurille joka ei vastannut. Seuraava soitto hätäkeskukseen, joka ei voi tällaisissa tilanteissa antaa mitään tietoja. Kolmas soitto ystävälle, joka järjesti tiedon Nikolle töihin ja sitten auton rattiin ja kotia kohti. Oli kyllä ikimuistoinen ajomatka, tavallaan se tuntui samalta kuin työmatka joka ikinen päivä, paitsi etten tiennyt onko minulla yhtään koiraa saatikka naapuria hengissä.

Alla oleva kuva: HS.


Lähemmäksi päästyäni koko alue oli täynnä paloautoja ja porukkaa, ja siellä väkijoukon keskellä näin pariskunnan taluttavan Humppaa ja Repeä. Aika sanoinkuvaamaton tilanne. Pysäytin auton siihen ja ryntäsin heidän luokse, koirat olivat elossa ja kunnossa. Matkalla olin ehtinyt ajatella, että mikäli koirat vielä näen elävinä niin kunnossa ne eivät mitenkään voi olla, ja mietin jo että noinkohan ne joudun lopettamaan molemmat. Sen sijaan tämä pariskunta oli pitänyt huolta koirista, antanut niille vettä ja rauhoitellut niitä.

Naapuritaloista oli huomattu talomme katon olevan tulessa. Ihmiset oli hälytetty ulos asunnoista, ja naapurimme Janne (jota Repe on aina pelännyt) oli tämän jälkeen murtautunut asuntoomme sisään ja kahden muun naapurin kanssa hakenut koirat pois tyhjästä asunnosta. Repe oli karannut sisään asuntoon ja yksi naapuri kiskoi sen korvista pois pöydän alta, Humppa oli karannut ulos ja joku on sen saalistanut kiinni. Eräs naapureista lähti hakemaan omasta kotoaan koirille hihnoja, jona aikana Repe puri miestä joka piteli sitä kiinni. Ja tästä kaikesta huolimatta koiramme ovat elossa ja kunnossa ja perheemme kokonainen. Vaikka paljon on liikkunut mielessä, on päällimmäisenä tunteena silti edelleen kiitollisuus näitä rohkeita, välittäviä ihmisiä kohtaan, jotka pelastivat meidän perheen ja pitivät vielä sen jälkeen meistä kaikista huolta.

Kotia meillä ei enää ole. Asunto oli sisältä litimärkä ja täynnä katon läpi pudonnutta tuhkaliejua. 
Edellisenä iltana oli treenattu noutoa kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä.


Eihän tällaista mitenkään uskoisi omalle kohdalle tapahtuvan, vaikka vastaavaa luemme lehdistä viikottain. Tunteet ovat aika vaihtelevia mutta päivä kerrallaan rakennamme uutta arkea.
Olemme saaneet ihan valtavasti apua niin tutuilta kuin tuntemattomilta ihmisiltä, mistä olemme aivan suunnattoman kiitollisia. Emme itse ole kovin sosiaalisia tai tee tuttavuutta naapureiden kanssa emmekä tunne kovin paljoa ihmisiä Klaukkalasta, ja silti meitä on autettu ja meistä välitetään.

Olemme väliaikaisasunnossa, ja etsimme täältä käsin jotain pysyvämpää paikkaa mihin kotia rakentaa. Humppa ja Repe ovat ihan kuin ennenkin, toki kerrostaloelämä tuo omat haasteensa mutta Humppa on onnellinen kun asunnossa on joka huoneessa sänky jonka alle mahtuu nukkumaan, ja Repe on löytänyt paikakseen nojatuolin josta voi kytätä ulkona liikkuvia naapureita. Tänään kävimme agitreeneissä joissa Repe oli ihan ennallaan mutta ohjaajan keskittyminen vielä aivan pohjalukemissa.

Koiria on halittu monen monta kertaa ja ihmetelty, että ne sekä me ihmiset, koko perhe olemme tosiaan kaikki hengissä. Suurkiitos kaikille myötäelämisestä ja kaikista tuesta ja lämpimistä viesteistä mitä olemme saaneet. Emme todellakaan olisi tässä ilman teitä <3

tiistai 5. toukokuuta 2015

Repen toiset agistartit

Sunnuntaina matkattiin koko perheen voimin Lohjalle agikisoihin. Aikataulu oli vähän tiukka ennen iltavuoroja, mutta tarkasti suunnitelluilla hylsyillä ehdimme hyvin juosta Repen kanssa kaksi Johanna Nybergin agirataa.

Ensimmäisellä radalla päästiin vihdoin kokeilemaan kisakeinua. Repe ei ole tehnyt keinua koskaan missään muualla kuin Sporttikoirahallilla. Ja lentokeinu siitä tulikin, taisi luulla puomiksi. Siitä vitonen, keinusta meni sitten pasmat sen verran sekaisin että sitä seuranneelta muurilta tuli kielto ja sitä korjatessa Repe ehti kipaista puomilla joten tästä hyl. Lopussa vielä keppien vika väli jäi pujottelematta.



Toisellakin radalla keinu edelleen radalla. Mineillä ja medeillä oli aika kiperä linja keinulta seuraavalle hypylle, mutta makseille tätä vähän helpotettiin. Tehtiin oikein sujuva rata, mutta tälläkin radalla jäi pujottelu kesken. Tajusin vasta ehkä neljän esteen päässä, että rata on hylky kun en jäänyt keppejä korjaamaan... Hieman on vielä itselläkin opittavaa. Muuten kyllä olin oikein tyytyväinen rataan, tosi sujuvaa ja Repe oli ihana <3


Keppitreeniä ja lisää startteja!

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Humpan huonompi kevät

Talvilomailimme viimevuotiseen tapaan Levillä. Tällä kertaa ajeltiin koko matka ylöspäin, olimme Oulussa veljelläni yötä matkalla. Takaisin tultiin sitten autojunalla.
Säät suosi, ja teimme ihania hiihtolenkkejä koirien kanssa ja ilman. Humppa alkoi ontua lenkkien jälkeen oikeaa etujalkaansa aika voimakkaasti, joten pidettiin paljon lepopäiviä ja BoT oli ahkerasti päällä.


Repekään ei ollut oikein innostunut hiihtolenkeistä, ei sitä kiinnosta tuollainen narussa juokseminen ollenkaan. Lisäksi lumi meni ikävästi varpaiden väliin, ja herkkä pieni poika ei voinut yhtään juosta jääpaakut tassuissa. (Toim. huom. Humppa ei varmaan juostessa huomaisi vaikka ei olisi tassuja lainkaan...)

Reiskan huoltotauko


Humpan huoltotauko...


Humpan tassuvaivat eivät ottaneet loppuakseen reissun jälkeenkään. Kerran kävimme Laioksella, joka myöskin totesi Humpan huonon tilanteen. Pidimme sitä viikon verran levossa ja särkylääkekuurilla, mutta kun ontuminen jatkui oli osoitteena jälleen eläinlääkäri.

Kävimme tässä Klaukkalassa Taikatassussa, jossa katsottiin liikkeet, tutkittiin ja päädyttiin kuvaamaan kyynärät, ranteet ja varpaat. Eli jälleen Humppa unten maille.


 Muuten kaikki näytti hyvältä mutta oikeassa ranteessa näkyi pientä nivelrikon alkua. Kuvat lähtivät vielä ortopedille katsottavaksi, ja Humppa saa nyt hoidoksi 4 kerran Cartrophen-pistokset, 6 kertaa laserhoitoa sekä vielä 10 päivän särkylääkekuurin. Lisäksi kuuriluontoisesti nivelvalmistetta. 
Ikävä tilanne, kun kroppa ei kestä sitä miten pää vie :(. Ostopaatille suuntaamme myöskin, ja uintikertoja on varattu Onnenkoirasta.  Kunpa nyt näillä saataisiin kivut pois niin että Humppa voisi taas nautiskella vauhdikkaasta elämästään.
Joka tapauksessa Humpan osalta kaikki rankempi harrastaminen jää. Tokon päätin jo lopettaa (en kropan vuoksi vaan siksi etten vaan jaksa mitään nipo-asioita Humpan kanssa vääntää; kun vaihtoehtona oli aloittaa kaukojen opettelu jälleen kerran alusta, tuntui hanskojen naulaan lyöminen huomattavasti järkevämmältä). Rallytokokisoihin olisimme valmiit kokeilemaan mutta nähtäväksi jää miten tästä toivutaan kisakuntoon. Pääasia kuitenkin että Humppa tokenisi vielä metsälenkkeilijäksi ja sillä olisi vielä monia kivuttomia vuosia edessä. 


Pieni kanadalainen juhli Lapissa 4-vuotissynttäreitään. Reipas nelivuotias on agsannut ahkerasti, ja kisoja on katseltu kalenteriin. Pitkästä aikaa on innostuttu myös tokoilemaan ja kokeitakin olisi tarkoitus vielä vanhoilla säännöillä käydä. Humpan veroista vauhtityyppiä ei Repestä (onneksi, voisi kai sanoa) tullut mutta varsin kiva harrastuskaveri se on. 


Lomasta toipuminen vaati veronsa meiltä kaikilta, ja sohva- ja sänkysäännöistä on lipsuttu pahasti. Humppa nyt on sohvapaikkansa ansainnut ja Repe vaan tykkää muuten vaan niin kovasti kölliä vieressä...

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Aikamoinen kasvutarina

Aikamoinen kasvutarina on tämän koirakon agiura, näin totesi agikoutsi Seppo tänään treeneissä.


Ja eipä kai siihen voi kuin yhtyä. Vaikka agiura päättyisi tähän, on Repen kanssa kyllä kuljettu aika hieno matka siitä, kun se pelkäsi esteitä ja ihmisiä ja sai koomakohtauksia milloin mistäkin tähän estehakuiseen, iloiseen koiraan. Muistan vielä hyvin kun ajateltiin opettaa Repelle pujottelu ohjureilla. Olimme Sepon kanssa molemmat kepeillä nakinpalat kourassa houkuttelemassa, ja Repe seisoi muutaman metrin päässä ihan kauhuissaan katsomassa, mitä ihmettä te teette ja mitä nuo härvelit ovat.  Tai kun hallin nurkasta kuului joku ääni, jonka jälkeen Repe ei voinut tehdä mitään koko treeneissä.


Ei ole mikään helpoin eikä potentiaalisin harrastuskoira tuo meidän Reiska, mutta hyvä opettaja kyllä. Oppitunti on pitänyt sisällään sitä, mikä merkitys on koiran ja ohjaajan suhteella, miten tärkeää on heittää ne tyhmät, muihin vertailemalla määritellyt tavoitteet romukoppaan ja opetella ihan oikeasti nauttimaan harrastamisesta ihan vain sellaisenaan. Enkä nyt missään nimessä väitä että olisin mitenkään täysin oppinut, mutta olen hyvin tyytyväinen että minulle sattui Kanadasta tulemaan juuri tällainen Reiska, sitä minä tarvitsin.

Kuvat lauantain kisoista, (c) Auvo Kuusinen