tiistai 13. heinäkuuta 2021

Balin tokokesä

Meidän perheen kevät ja kesä on ollut aika kummallinen. Sairastuin itse vakavasti ja kevät menikin leikkauksen ja siitä toipumisen sekä hoitojen merkeissä. Vointi on kuitenkin sallinut koiraharrastuksen ja onkin ollut mahtavaa huomata, miten joku itselle mieleinen asia pitää yllä niin henkistä kuin fyysistäkin hyvinvointia. Koiria treenatessa unohtuu muut murheet <3

Balin kanssa saatiin voittajaluokka kisakuntoon ja ollaankin käyty kokeilemassa onneamme peräti kolme kertaa. 

Ensin kisattiin toukokuun lopussa Porvoossa. Koe oli Porskin hienolla uudella hiekkakentällä johon oli tosin hieman vaikea löytää. Kenttä on tosi kiva, rauhallinen ja aidattu. Tämä oli muuten paitsi Balin, myös mun ihan ensimmäinen voittajaluokan tokokoe, Humpan ja Repen kanssa kun jätettiin kisaaminen avoon.


Koe oli iltakoe ja koska eksyin hieman matkalla, oltiin perillä ihan viime tipassa ja otin Balin lähes suoraan autosta kehään. Tämä sopi meille kyllä ihan hyvin, näin treeneissäkin yleensä toimitaan. Bali oli tosi kivassa vireessä kuten se yleisesti aina on ja fiilis oli koekehässä hyvä. Muutama vahinko sattui ja nämä meni kyllä ihan sen piikkiin ettei oltu kisattu pitkään aikaan ja kokemus ulkokentistä on edelleen aika vähäinen kun yleensä treenataan kesät talvet hallissa.

Seuraavanlainen rivi onnistuttiin saamaan:

Paikallaolo 10 - viereinen koira lähti ohjaajan perään ja se käskettiin uudelleen maahan, ei haitannut Balia. Maskit piti olla paikkiksissa, ei haitannut Balia.
Seuraaminen 8,5 - oli mielestäni hyvä, peruutus ei onnistunut ja ehkä hieman katseli täyskäännöksissä ympärilleen
L 10 - istuminen katosi juuri ennen koetta mutta onnistui kokeessa
Luoksetulo 8 - tahallinen kaksoiskäsky (suullinen + käsimerkki) stoppiin
Ruutu 0 - Bali meni takaa yli, mitä se ei ole aiemmin koskaan tehnyt enkä oikein tiennyt miten olisin sitä käskyttänyt korjaamaan. Esim. uusi ruutu-käsky ei tullut mieleen vaan huutelin jotain tule, seis -tyyppistä ja Bali oli aika hoomoilasena että mitä??? 
Ohjattu 0 - Bali bravuuriliike, mutta nyt annoin sille sivu-käskyn liikkeen alussa ja se piti upeaa kontaktia perusasennossa eikä yhtään katsonut kapuloiden vientiä. Ei nähnyt arvottua oikeaa kapulaa vaan lähti vasemmalle. En saanut lukuisista käskyistä huolimatta korjaamaan kun ei vaan uskonut että oikealla on mitään kapulaa.
Tunnari 9 - oli hieno. Balilla on ollut usein nameja kapuloiden edessä ja haisteli siinä vähän jotain kiveä, tästä piste pois.
Kaukot 8 - tuplakäsky ekaan vaihtoon. Bali katseli paljon liikkuria mutta sain ajoitettua käskyt niin että sattui katsomaan mua, tämä aika ruman näköistä mutta vältyttiin enemmiltä lisäkäskyiltä.
Metalli 8 - koomasi alussa ja lähti vasta toisella käskyllä hypylle.
Kokonaisvaikutus 8,5

yht. 216,5p, 3-tulos, 2.sija.

Jäi kyllä harmittamaan nuo nollat, etenkin ohjatussa. Treenattiinkin sitten paljon liikkeen alkua niin etten pyytänyt sivu-käskyllä vaan pyysin katsomaan liikkuria, eikä Bali sitten kokeen jälkeen tätä kertaakaan enää mokannut. Veikkaan, että sekä ohjatussa että ruudussa ulkokenttä erilaisine valoineen ja alustoineen teki tepposet, eli Bali ei hahmottanut asioita samalla tavalla kuin hallissa. Tämän kokeen jälkeen tuli myös mietittyä kehäänmenoja ja liikkeiden välejä hieman tarkemmin, niiden treenaaminen kun oli päässyt unohtumaan.

Tuolla 3-tuloksella lunastettiin kuitenkin osallistumisoikeus joukkue- SM-kisaan ja saatiinkin Hyvinkään koiraurheilijoista joukkue sinne kasaan.


Seuraavan kerran sitten startattiin omassa hallissa 20.6. En mielestäni ollut merkittävästi saanut liikkeille tuossa välissä mitään tehtyä joten odotukset ei olleet korkealla. Jotenkin tuo voittajan kisakehä tuntui niin vaikealta että lähinnä masensi mennä kokeeseen. Kesän ekat helteet oli tulleet ja olikin ihan jees kisata hieman ulkoilmaa viileämmässä hallissa.


Silloin sitten meni näin:

Paikallaolo 9 - oli nuuskinut. Epätyypillistä :O
Seuraaminen 9 - Balin seuraamiseen olen kyllä tyytyväinen. Nyt ei unohdellut mitä oli tekemässä ja peruutuskin taisi onnistua ihan ok.
L 9,5 - istuminen oli edelleen aika epävarma joten annoin vähän vartaloapua
Luoksetulo 7 - edelleen tahallinen kaksoiskäsky, ja lopussa tuli jotain säätöä ja vinoutta.
Ruutu 8 - muuten ihan siisti mutta istui maahan-käskyllä ja vasta toisella käskyllä meni maahan. Tämän keksi ennen koetta treeneissä ja teki sitten kokeessakin. Enemmän niin että oli vähän jumissa eikä ihan keskittynyt käskyyn.
Ohjattu 10 - Balin suosikkiliike <3
Tunnari 9 - taas tosi hieno tunnari kokeessa vaikka treeneissä tämän kanssa on ollut hirveästi ongelmia. Vasta kotona katsoin kapulaa ja siinä oli vähän omtagia eli nostossa oli puraissut kunnolla.
Kaukot 5 - Voi elämä :D. Treeneissä on ollut todella vaikeaa nousta ekaan vaihtoon, nyt sitten seisomisella aloitettiin ja Bali nousi hienosti. Tästä hämmennyttiin kai molemmat niin paljon että seuraavaan vaihtoon tarvittiinkin kolme käskyä :D. Sitten Bali vähän liikkuikin ja teki epäsiistejä vaihtoja.
Metalli 10
Kokonaisvaikutus 10

yht. 269,5p, 1-tulos, 1. sija

Kokonaisvaikutuksen 10 lämmitti kovasti mieltä mutta lähdin hallista siinä uskossa että kaukot oli 0 ja harmitti taas niin paljon. Ehdin jo pariin paikkaan raportoida tästä kunnes sain viestin kaverilta (joka väijyi tuloksia Virkusta) että hienosti meni, onnea, ei yhtään nollaa ja 1-tulos. Olin ihan että whaat, oli pakko kaivaa säännöt netistä ja näin se tosiaan on ettei kaukoissa kolmas käsky vielä automaattisesti nollaa liikettä. Harmitus kääntyikin iloksi ja riemuksi, ensimmäistä kertaa mulla on ylimmän luokan tokokoira <3. Helpotti suuresti myös SM-kisoihin lähtemistä ettei ykköstuloksesta ollut mitään paineita.




No sitten suunnattiin SM-kisoihin Mikkeliin. Oli ihan todella odotettu 1. luokan reissu, oltiin samassa seurueessa Kaisan ja Anun kanssa ja majoitukset varattu niin, että jäädään myös katsomaan finaaleja. Balin kanssa valmistautuminen oli vähän niin ja näin, oma vointi ei ollut paras mahdollinen kisojen alla ja lisäksi aika moni liike vähän hajosi enkä saanut viimeistelytreenejä tehtyä kuten olisin halunnut. Hirmu kuumat kelit on myös tuoneet oman mausteensa treenaamiseen. Yritin kuitenkin pitää yllä positiivista fiilistä ja ajatella, että on etuoikeus päästä edes osallistumaan. Se, että ollaan molemmat kisakunnossa ja vieläpä joku luokka koevalmiina ei ole itsestään selvää, tämän kun aina muistaisi. Bali ei isosti reagoi häiriöihin eikä vaihtuviin olosuhteisiin, tämän ajattelin myös meidän vahvuudeksi isoissa kisoissa.



Tultiin paikalle perjantaina, laitettiin teltta pystyyn ja majoituttiin Visulahdessa. 
Olosuhteet oli Mikkelissä vähintäänkin haastavat. Yli 30 asteen  lämpö suojaisella raviradalla oli niin koirille kuin ohjaajille raskasta. Voittajassa tehtiin paikallaolot heti aamusta ennen kymmentä, ja meidän vuoro n. 30 koiran luokassa oli puolivälin jälkeen, eli päästiin kehään puoliltapäivin. Bali tuntui kuitenkin kestävän hellettä hyvin, ja oli ihan virkeä kun meidän vuoro vihdoin koitti. Liikejärjestys oli L, metalli, tunnari (Ralf Björklund) / ruutu, seuruu (Pipa Pärssinen) / kaukot, luoksetulo, ohjattu (Tommi Varis). Ekassa kehässä Bali katseli aika paljon palkkakassien perään ja oltiin ehkä molemmat vähän koomassa. Petrattiin onneksi loppua kohti.

Paikallaolo 0 - oltiin ryhmän ekana. Meni käskyllä hyvin maahan mutta nousi jättökäskyllä takaisin istumaan ja jouduin pyytämään uudestaan maahan. Ja kun tultiin piilosta, Bali istui :O. Se ei ole ikinä noussut paikkiksessa mutta teki sen sitten eka kertaa SM-kisassa. En tiedä missä vaiheessa oli noussut ja oliko tähän joku syy :/
Seuraaminen 8 - kaavio oli ihan sairaan pitkä, ei olla koskaan tehty noin pitkää. Kaikki tempot ja hirveästi käännöksiä. Bali oli tosi hyvä, Kaisakin kommentoi ettei ole ennen nähnyt meiltä niin hyvää seuruuta. Tuntuikin suht hyvältä kyllä. Peruutus ei taaskaan oikein onnistunut.
L 5 - vaihdot seiso istu. Seisominen oli ok mutta kääntyi perään kun kävelin taakse (ihme kisaongelma, ei tee tuota koskaan treeneissä). Istumissuoralla katsoi palkkakassejaan eikä seurannut kunnolla, jäi käskyllä seisomaan ja toisella käskyllä meni maahan.
Luoksetulo 8 - jätin parissa viimeisessä treenissä käsimerkin pois. Ihan ok luoksetulo, stoppi ei ehkä mikään maailman paras ja lopussa vähän vinoutta.
Ruutu 7,5 - ruudun ympärillä oli kalkkiviivoja mikä vähän jännitti, mutta ei onneksi haitannut koiraa. Bongasi hyvin ruudun ja meni sinne mutta haisteli ruudussa, etsi varmaan namikuppia. Reagoi viiveellä pysäytyskäskyyn. Maahanmeno hyvä mutta oli hiukan varastanut seuruuseen.
Ohjattu 8,5 - oli hieno, olisko ollut hieman vino lopussa
Tunnari 5 - nyt teki sitten kokeessa sen mitä on treeneissä harrastanut. Meni kapuloille, nosti oman mutta lähti haistelemaan vielä muita kapuloita ja kenttää. Haisteli kauan... kunnes otti oman ja toi sen, piti kapulaa aika löysästi. 
Kaukot 8,5 - todella hienot kaukot. Ekat seiso - istu - maahan - istu teki tosi hyvin, sitten katseli sivulle ja jouduin odottamaan kauan ennen kuin sain annettua seuraavan käskyn. Ehdin kuitenkin ennen kuin liikkuri käänsi kylttiä mutta teki hieman vajaan seisomisen. Ei saatu treeneissä yhtään sarjaa ilman kaksoiskäskyjä joten pitää kyllä olla tyytyväinen että kokeessa onnistuttiin. Lisäksi kivasti Balilla tekniikka pitää vaikka vireen kanssa on tekemistä. Kaukojen kanssa on ollut ihan todella paljon ongelmia joten olen kyllä hyvin onnellinen näistä kakeista.
Metalli 9 - oli hyvä, hieman kapula kalisee Balin hampaissa vaikka se pitää sitä ihan kelvollisesti.
Kokonaisvaikutus 8 - 6,5 - 9 - 9 . Olin tosi tyytyväinen kahteen ysiin vaikka liikkeissä oli säätöä.

Yht. 223,9p, 3-tulos, sija 11/29



Olipahan kokemus tuo SM-kehä! Paljon on tullut pohdittua asioita sen jälkeen ja vaikka Bali on suht varma häiriöissäkin, niin kyllä noiden isojen kehien kanssa on tekemistä paljon. Siellä pitää onnistua kaikki: liikkeiden lisäksi palkkaus ja kehien välit, kehiin menot ja sieltä poistumiset, virittelyt jne... Erilaisia kisatilanteitakin pitäisi treenata hurjasti enemmän. Oman hallin kokeista on pitkä matka arvokisakehään ja arvostelukin oli kyllä huomattavasti tiukempaa, siinä missä kyläkokeessa saa kympin, saa SM-kokeessa kasin. 
Alkuun harmitti aika paljon isot pistemenetykset, mutta kyllähän tuo alkaa iloksi kääntyä. Ihan oman tasoisemme suoritus tehtiin ja sitä tämä laji taitaa vaan olla että aina kokeessa sattuu jotain odottamatonta. 



Nyt on sitten pari päivää prosessoitu asioita ja tehty suunnitelmia tulevaan. Yritän varmaan katsoa Balille vielä voittajan kokeita syksylle, ihan vaan että saadaan kisakokemusta. 
Talvelle olisi tavoitteena evl-liikkeiden kasaaminen ja yritetään startata kokeissa sitten mahdollisimman pian alkuvuodesta uusilla säännöillä. Liikkeet on vielä todella kesken eli onhan siinä hommaa, kun näissä tutuissakin liikkeissä (ruutu, tunnari, kaukot, eteen istumiset ja sivulle siirtymiset) on aika paljon epävarmuuksia. Ehjän koesuorituksen rakentaminen olisi yksi iso tavoite. SM-kokeessa huomasi, että pitäisi suunnitella ja harjoitella hyvin etukäteen miten koiraa palkkaa, miten mennään kehään niin ettei koira jäisi palkkoihin kiinni jne. Lisäksi haluaisin lisää rutiinia koetta edeltävään elämään eli miten viimeistellään, miten treenataan ja eletään viimeiset päivät ennen koetta. Sitten tarvitaan ihan vaan paljon kokemusta ja rutiinia, erilaisia kenttiä ja ympäristöjä, häiriöitä ja vähän kaikkea. 
Bali on nyt 4,5-vuotias ja alkaa olla ihan parhaassa harrastusiässä. Pohjat kun on ihan kivasti tehty niin nyt voi vaan nautiskella matkasta. Se on aina motivoitunut ja innoissaan joten tokon treenaaminen on kyllä oikeasti ihan tosi mukavaa Balin kanssa.


Myös seniorikaarti Rae 8v ja Repe 10v voivat hyvin ja nauttivat maalaiselämästä. Mitään niiden kanssa ei ole harrasteltu vaan ovat vaan saaneet elellä elämää. Ei vaan riitä itsellä puhti treenata montaa koiraa, mutta eipä tuo tunnu suuresti heitä itseään haittaavan. Laumaelo sujuu meillä ihan mukavasti, mitä nyt Bali välillä kyttää kissaa ja Raetta. Konflikteilta on kuitenkin vältytty viime kevään jälkeen, jolloin Rakeen paluu kotiin pentujen jälkeen kiristi tilannetta. Kissa osaa sopivasti hämmentää koirakolmikon elämää olemalla vaan just niin outo kuin kissat on :D. 




torstai 12. marraskuuta 2020

Bali luonnetestissä ja muita kuulumisia

Lokakuu meni pitkälti pentulaatikossa, mutta 3-viikkoisina eli loka-marraskuun vaihteessa pennut muuttivat Kaisalle, itse aloitin harjoittelun ja rauha palasi taloon.


Rakeesta onneksi sain näin ihania kuvaterkkuja :). Kovasti jo odotellaan Raetta kotiin ja olen ilmoittautunut sen kanssa nosework-kurssille alkuvuodesta. Myös rallyuraa olisi tarkoitus aloitella.


Bali kävi luonnetestissä la 7.11. Korpilahdella, tuomareina Jorma Kerkkä ja Reijo Hynynen. 
Luonnetesti ei ole yhtään muodissa mutta joku outo pakkomielle on vissiin itsellä kaikki koirat kuskata testiin. Minusta testi antaa kuitenkin hyvää tietoa koirasta, vaikka onhan se tällaisille herkemmille tapauksille aika rankka kokemus. Toisaalta itse paljon luonnetestejä nähneenä monesti ajattelen asioita vähän luonnetestin kautta, joten oli kyllä taas mielenkiintoista nähdä oman koiran reaktiot.
Tuomareiden suhteen luonnetestissä kannattaa kyllä vähän katsoa minne koiria vie. Näitä tuomareita ei voi kuin suositella, kohtelivat koiria tosi nätisti, lukivat koiria hyvin ja arvostelusta olin samoilla linjoilla.


Tiesin kyllä että Balin hermoissa ei ole kehumista ja että se on pehmeä, ja paukkujahan me ollaan työstetty kovasti jo pk-tottikseen. Tuli kuitenkin hieman yllätyksenä, että Balilta loppui puhti aika nopeasti ja se oli suoraan sanottuna hyvin järkyttynyt siitä, että näin kiusattiin eikä se oikein edes yrittänyt taistella uhkia vastaan. Olin myös luullut sitä teräväksi mutta terävyyttä se ei tässä testissä osoittanut. Tietysti ymmärrän että kyse on koiran yhdestä päivästä. Bali on osoittanut olevansa monella tapaa lahjakas ja upea harrastuskoira, ja sitä tosiasiaa ei testit eikä pisteet onneksi muuksi muuta <3. 

Bali raukka luuli olevansa tulossa tokokokeeseen, tarjosi alussa perusasentoa ja taisi tulla aikamoisena yllätyksenä ettei siitä ollutkaan kyse. Kelkalla se vielä taisteli mutta palautuminen kesti tosi kauan. Puolustuksessa ei puolustanut, katseli tuomarin kädessä olevaa keppiä ja menikin heti tarjoamaan sitä leikittäväksi. Haalarin selvitti hyvin ja tynnyrillekin vielä tuli ihan suht nopeasti, mutta sen jälkeen oli sitä mieltä että nyt karkuun. Tässä kohtaa mietin jo itse, noinkohan tuomarit antavat testiä jatkaa ja olisi ehkä ollut kiva päästä vähän palauttelemaan, en tosin tiedä olisiko se auttanut. Pimeän huoneen selvitti hyvin, tuli suoraan ilman apuja mun luokse eikä vaikuttanut mitenkään panikoituneelta, mutta kun tultiin huoneesta ulos oli taas sitä mieltä että nyt äkkiä pois täältä. Seinältä yritti ensin kiipeämällä ja sitten kaivamalla karkuun ja sen jo sitten arvasikin, miten laukaukset tämän kaiken jälkeen menee. Sinänsä laukauksiin ei enää reagoinut isosti vaan vaikutti enemmänkin lamaantuneelta. Pyrki kyllä testin jälkeen voimakkaasti pois alueelta ja palautui kunnolla vasta kun lähdettiin lenkille koirien kanssa.

Arjessakin Bali kuormittuu ja paineistuu, mutta palautuu mielestäni hyvin. Se on kyllä sellainen juoksemalla palautuja eli testissä, kun ei pääse missään kohtaa vapaana palauttelemaan kuormaa kertyi niin, ettei pikku koira siitä oikein selvinnyt. Toisaalta testissä varmasti näkyi Balin maalaisuus. Sen elämä on kotona ja treenihallilla tutuissa ympyröissä, eikä se ole juuri pentuajan sosiaalistamisia enempää maailmaa nähnyt.

Tässä linkki videoon: 


Ja osa-alueet:

Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
Terävyys +1b koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu -1 haluton
Taisteluhalu +2a kohtuullinen
Hermorakenne -1 vähän hermostunut
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus -laukausaltis

yht. +98, laukausaltis, hylätty

Loppupisteitä jäi sitten tämän kaiken jälkeen kuitenkin ihan yllättävänkin paljon (, yli 3 kertaa enemmän kuin Repellä :D ). Iloinen saa toki olla myös plussalle jääneestä toimintakyvystä ja luoksepäästävyydestä, avoimuus oli yksi tärkeimpiä asioita mitä tätä pentuetta suunnitellessa mietittiin, Rakeen ollessa ehkä hieman pidättyväisempi (ei tosin luonnetestin mukaan :) ).

Balin Masi-veli oli samassa testissä ja sai hienot 182 pistettä, josta tietysti ollaan Balin ja Rakeen kanssa hyvin ylpeitä! Hyvä Masi ja kiitos matkaseurasta Marliina <3


Arki meillä sujuu taas pentuhommien jälkeen rauhaisasti. 
Täytyy kyllä sanoa että ollaan tänä vuonna Balin kanssa treenattu ihan hullun lailla. Ollaan löydetty pari uutta kivaa treeniporukkaa, käyty säännöllisesti Ninan ja Reijan treeneissä ja näiden lisäksi Bali treenaa myös agia Nikon kanssa. Ei siis ihme että kotona Bali näyttää nykyään usein tältä:


Bali sai uuden (=käytetyn) jumppapompan, eikö oo söpö <3 <3


Ja yksi kuva Repestäkin! Loka-marraskuun vaihteessa oltiin jo perinteeksi muodostuneella Strömfors-"leirillä", eli ystäväporukalla tokoa, saunomista, höpötystä, hyvää ruokaa ja viiniä villasukissa. Ihan paras ja aina niin odotettu konsepti! Repekin pääsi maskotiksi mukaan ja taisi nauttia olostaan :)


 

maanantai 12. lokakuuta 2020

Rakeen pennut syntyivät

Rae synnytti viime yönä ihanan pentueen, kaksi urosta ja kolme narttua. Yksi nartuista on ruskeavalkoinen, muut pennut mustavalkoisia.


Synnytys eteni lopulta hyvin kunhan vauhtiin päästiin. Lämmöt olivat alhaalla lähes 36h ja ensimmäisten pennun ponnistusvaihe kesti yli 3 tuntia. Ensimmäinen pentu syntyikin autoon kun olimme jo motarilla matkalla kohti Hattulan Vethausia. Yksi urospentu syntyi hyvin pienenä ja velttona ja se jouduttiin ikävä kyllä lopettamaan heti.


Rae hoitelee laumaansa antaumuksella eikä juuri arvosta hoitotoimia tai pentuihin koskemista, onneksi niitä ei juuri tarvitse lääppiäkään.
Pennut elävät nyt noin loka-marraskuun vaihteeseen asti meillä ja siirtyvät sitten kasvattajalle. Pentujen vaiheita voi seurata tarkemmin pentublogista.

keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Telttaretkiä koirien kanssa

Ollaan tässä monen muun suomalaisen tavoin innostuttu retkeilystä, ja tehty Kaisan kanssa muutama ihana telttaretki syksyisissä säissä. Molemmilla retkillä on retkikoirina olleet Bali ja Visa, ja ovat kyllä tulevatkin retkensä ansainneet :)

Ensin käytiin pari viikkoa sitten Melkuttimella Lopella. Ajateltiin aloittaa helposta lähikohteesta, edellisestä telttaretkestä kun oli hieman kulunut aikaa. 
Ajeltiin perjantaina työpäivän päätteeksi kohteeseen ja käytiin kävelemässä n. 7km lenkki Melkuttimen ympäri. Yöksi jäätiin auton lähelle telttailualueelle.


Melkutin on tosi kaunis paikka, järvi on uskomattoman kirkasvetinen ja maasto kaunista hiekkakangasta. Järveen menee muutama pitkä niemi joiden päässä olisi mahtavia riipparipaikkoja :)
Varsinaiseksi erämaaksi Melkutinta ei voi kutsua ja kauniina syyskuun viikonloppuna siellä oli aika paljon väkeä, telttapaikalla lähes leirintäaluetunnelmaa.



Syötiin lenkin varrella vähän eväitä ja keiteltiin nuotiolla kahvit. Illalla kokkailtiin nuotiopaikalla, ja aamupalat valmistui trangialla.

Retkikoirat käyttäytyivät oikein asiallisesti, rauhoittuivat puuparkkiin ja nukkuivat rauhassa teltassa. Meillä on 3 hengen tunneliteltta joka on passelin kokoinen 2 ihmiselle ja 2 koiralle. Yö oli viileä mutta varusteet oli kunnossa ja hyvin tarkeni.
Meillä on teltan pohjalle avaruuspeite (koska en halua että koirat rikkovat kynsillään teltan pohjan, mutta kyllä se myös eristää lämpöä) ja omien makuualustojen lisäksi yksi solumuovialusta koirille. Koiralle ehkä saisi olla vielä lisäksi näillä n. +5 asteen yölämmöillä joku loimi. Kaksi ihmistä ja kaksi koiraa lämmittävät teltassa aika mukavasti. Kahdestaan Balin kanssa oli aika paljon viileämpi nukkua.

Tälle reissulle lähdettiin vähän kokeilumielellä ja takki auki, unohdin mm. kaikki retkiastiat matkasta... Mutta ihan kiva kokeilu ja retkeilyinnostus jäi kytemään mieliin.




Aamulla pulahdettiin tietysti uimaan.



Jäin lokakuun alusta opintovapaalle ja teki mieli tehdä joku irtiotto heti alkuun, ennen kuin jäädään kotiin odottelemaan Rakeen synnytystä. 
Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Pirkanmaa ja siellä Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistot. Ensin suunnittelin ihan useamman yön vaellusta, mutta perjantaiksi tuli etäkoulua joten varasin yhdeksi yöksi Airbnb-mökin Ruovedeltä.

Keskiviikkona ajoin työpäivän päätteeksi Seitsemiseen Koverolammelle. Lähtö venähti ja olin paikalla vasta klo 19 jälkeen. Kävelin teltta-alueelle ja ehdin just saada teltan pystyyn ennen pimeää. Paikalla ei näkynyt muita, parkkiskin oli ihan tyhjä. Sain tulet tehtyä vaikka polttopuita ei juuri ollut ja saha oli rikki, joten lisääkin oli haastavaa tehdä. Istuttiin Balin kanssa nuotiolla pimeässä, otsalampun akku veteli viimeisiään. Klo 21 aikaan pimeästä ilmestyi kaksi miestä jotka jäivät myös telttoihin yöksi. Bali oli yllättäen aika epäileväinen ja vähän murisi näille pimeästä saapuneille tyypeille :D.



Nukuttiin mainiot yöunet teltassa. Aamulla Bali paineli suoraan teltasta uimaan mutta itseltä jäi tällä kertaa väliin. Aamut oli koko reissun ajan vilpoisia ja kosteita, vaikka päivä alkaa valjeta niin kestää, että aurinko alkaa paistaa metsään puiden keskelle.



Aamulla tein aamupalan Trangialla ja pakkasin kamppeet kasaan. Yllä olevan kuvan ottamisen jälkeen Bali suoritti vähän tosielämän esineruutua ja toi metsästä purentakiskon :O. Kaikkea ihmiset metsään hukkaa.

Heitimme kamat autoon ja kävelimme Liesijärvelle ja takaisin, n. 16km. Liesijärvellä pidin kunnon tauon, keittelin notskilla kahvit ja söin eväitä. Siellä ei ollut kuin pari puuta ja nekin isoja, eikä taaskaan mitään pilkkomisvälineitä mutta syttyi ne sentään lopulta.


Oli oikein kaunis syyspäivä. Aamulla metsä oli tosi kostea ja reitillä paljon pitkospuita, nämä on koiran kanssa vähän haasteellisia kävellä. Itse reitti oli helppo, ei mitään isoja mäkiä vaan tasaista kaunista korpimetsää. Alkumatkasta tuli pari ihmistä vastaan ja Liesijärvellä oli toisessa niemessä toinenkin porukka, mutta muuten oli hiljaista.



Sitten kohti Ruovettä ja taas kiireellä kun vielä ehti valoisalla. Oli haasteita löytää mökille perille, mutta perillä odotti pieni söpö saunamökki todella hienolla paikalla. Lämmitin saunan ja tein nopeasti ruuat ja menin nukkumaan. Pimeä tuli aikaisin ja päivä väsytti, oli jotenkin ankea fiilis istua siellä yksin pimeässä, alkoi varmaan yksin retkeily riittää kahden yön kohdalla. Nukuttiin taas hyvin ja pitkään ja aamulla käytiin uimassa. Bali leikki taas esineruutua ja löysi tällä kertaa pihasta henkarin :D


Mökiltä otettiin vielä suunnaksi Helvetinjärven kansallispuisto ja treffattiin Kaisa ja Visa siellä. Hetki kokoiltiin kamoja ja päästiin kävelemään joskus klo 14 jälkeen, ja käveltiin reilu 9km Heinälahden telttailupaikalle.
Alussa tuli hieman suunnistusvirhettä ja mentiin vahingossa alas Helvetinkolun päivätuvalle saakka, josta oli vaihtoehtona nousta takaisin ylös joko portaita tai kallionrotkon pohjaa. Valittiin se rotko. En olisi ikinä uskaltanut mennä tuosta yksin, mutta niin vaan päästiin kovalla ähinällä ja puhinalla ylös.



Reitti tuntui aika raskaalta ja vasta seuraavana päivänä tajuttiin että se onkin ylämäkeä melkein koko matka. Katseltiin ensin telttapaikkaa Haukanhiedasta, mutta siellä oli kymmeniä telttoja joten päätettiin jatkaa vielä muutama kilometri Heinälahteen, ja se kyllä kannatti. Perillä odotti todella kaunis telttapaikka ja vain muutama yöpyjä meidän lisäksi.



Seuraavana päivänä kävelimme takaisinpäin Haukkajärven luoteispuolelta omia reittejä n. 12km matka takaisin Kankimäen parkkikselle. Yhtään kulkijaa ei tullut vastaan moneen kilometriin, maastot olivat ihanat ja oli mukavaa päästä suunnistamaan, todella hyvä valinta siis. Etenkin, kun Iso Ruokejärven tulipaikalla jengiä oli kymmeniä, nuotiopaikka niin täysi ettei sinne mahtunut istumaan. Siitä kun käveltiin takaisin Kankimäkeen ihmisiä lappasikin vastaan jonossa. Kaunis lokakuinen lauantaipäivä oli tosiaan saanut porukat liikkeelle.



Sellainen syysretki. Kyllä työasiat unohtui ja mieli virkistyi. Yön yli -retket vaatii vähän säätämistä ja suunnittelua (ja joka reissun jälkeen tuntuu olevan tarvetta muutamalle uudelle varusteelle...) mutta kyllä kannattaa! Luonnossa nukkuminen ja sieltä herääminen ovat niin hienoja kokemuksia. Puhumattakaan siitä itsensä ylittämisen tunteesta kun jaksaa kävellä kunnon päivämatkat rinkan kanssa. Koiralle olisi hyvä olla myös laukku jossa se saisi kantaa omat varusteensa, sellainen täytyy laittaa harkintaan tulevia reissuja varten.

tiistai 22. syyskuuta 2020

Rakeelle tulee pentuja

Rae astutettiin elokuun alussa ja urosvalinta on Rajahiilen Yösydän, Roni. Pentue tulee kennel Quicketin nimiin.


Roni vietti meillä lähes 1,5 viikkoa ja pääsimme tutustumaan siihen hyvin. Se on itsevarma, vahva ja olemukseltaan melko rauhallinen uros. Saimme pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen kaksi onnistunutta astumista, ja jäimme toiveikkaina odottelemaan pentuja. Lisää astutuksesta ja Ronista voi lukea pentublogista.



Noin neljän viikon kohdalla kävimme ultrassa ja tiineys varmistui.

Rae on ollut ihan oma itsensä edelleen. Maha alkaa hiljalleen kasvaa ja nisät on olleet isot jo viikkoja. Rakeen normaalistikin iso ruokahalu on jos mahdollista vieläkin suurempi. Viime viikon lopulla vaihdoimme sille penturuuan ja se saa nyt ruokaa 3 kertaa päivässä. Sehän vaan rouvalle passaa :)


Ultran jälkeen piti päästä syliin <3


Pennut syntyvät tämän hetkisen suunnitelman mukaan meillä ja siirtyvät sitten 3-4vko iässä Kaisalle.