Huh, bloggaaminen on kyllä nykyisin vaikeaa. Kaikki tilanteet ja hetket ja parhaat kuvatkin tulee jaettua somessa, ja täällä sitten kertoo ne samat jutut. Tykkään kuitenkin lukea blogeja ja kyllähän nämä jorinat tänne jää jotenkin kivemmassa muodossa talteen. Joten yritetään nyt edes.
Bali on palaillut normaalielämään sterkan jälkeen. Pari viikkoa se oli kokonaan pois treeneistä ja kolmen viikon kohdalla palasi kevyeen treeniin, mitään hyppyjä ei otettu ja agissa oli rimat alhaalla. Nyt sitten toki jo ihan normimeininki.
Olin sopivasti varannut maaliskuun alkuun kaksi fyssariaikaa, ja sieltäkin saatiin Balille ihan täysi treenilupa. Eipä tuollainen leikkaus ja parin viikon lepo terveen nuoren koiran kropalle juuri mitään tee. Ollaan käyty vuosia samalla fyssarilla, ja vaikka ajat pitää varata hirveän ajoissa ja ovat vähän hankalasti keskellä päivää, ei hyvää luottofyssaria kyllä hevillä vaihdeta toiseen. Tamara hoiti Humpankin ja hoitaa nykyiset ja toivottavasti tulevatkin koirat.
Balilla ei ole missään vaiheessa suurempia jumeja tai muuta ollut, mutta haluan aktiivisen (lue: hullun) harrastuskoiran käyttää säännöllisesti hoidettavana etenkin kun tuota agiakin tehdään. Rae kävi myös hoidettavana eikä silläkään mitään ihmeitä ollut, sellaisia pieniä normaaleja aktiivisen koiran jumeja jotka hoidettiin kuntoon.
Aasinsiltana agilityyn, alkuvuosi meni Balin osalta vähän heikoissa merkeissä kun ensin Niko taittoi treeneissä nilkkansa ja sitten Bali joutui saikulle. Mutta nyt on palattu treeneihin ja saimme Jenna Caloanderin pari kertaa kouluttamaan.
Pikku tekniikkaradalla oli aiheena innarit ja leijeröinti. Balin meno on kyllä ilo silmälle, se menee lujaa mutta on kuulolla ja hyppää nätisti, vaikka tässä pätkässä nyt rima tipahtikin.
Normaalisti treenaamme Marjo Koranderin viikkoryhmässä.
Rae käy samat treenit, ja se yllätti Jennan treeneissä osaamalla innarit :O.
Tokomaailmassa tapahtuu, ensin ilmoitettiin sääntömuutoksista ja sen perään peruttiin koko kevään kokeet.
Ajatuksena oli osallistua SM-kisoihin avoon (mikäli päästään joukkueeseen) ja tavoitella voittajan korkkaamista vielä nykyisillä säännöillä. No näistä ei ole vielä luovuttu, onpahan nyt aikaa treenata. Kisaamisen esteenä on vielä lisenssin hankinta ja Balin silmätarkki, mutta näitä voidaan nyt siirtää keväämmälle.
Voittajan liikkeistä eniten kesken on luoksetulon stoppi (just ja just aloitettu rakentamaan) ja kaukot. Kaukoja on hinkattu ihan hirveästi ja tässä niiden tämän hetkinen tilanne:
Balille on ollut tosi vaikeaa hahmottaa takajalkakaukojen kriteeriä. Yritin opettaa sille takajalkatargetia mutta se ei kertakaikkiaan tajunnut sitä. Vasta kun takapalkka saatiin toimimaan homma alkoi auttavasti edetä.
Tunnari etenee mutta vaatii vielä hurjasti treeniä. Ohjatussa oli ensin isona ongelmana seisomiseen jumittaminen ja kapuloiden kyttääminen mutta purkutreenit on auttaneet tähän. Bali rakastaa noutoja mutta sille on välillä vaikeaa päästä kapuloista irti, tämä on ihan itse aiheutettua kun hetsasin sitä pentuna vauhtinoutoihin. Metallinoutoa on tehty kerran ja se meni hyvin :D
Ruutu on myös vaikea, lähinnä mulle kun en osaa pitää kriteereistä yhtään kiinni. Mutta sekin on treenillä mennyt eteenpäin. Paljon on hommaa mutta mikäs sen kivempaa.
Bali on niin hämmentävä tokokoira, sillä ei ihan rehellisesti ole ollut koskaan mitenkään huono päivä tai huonot treenit (ohjaaja tietty onkin sitten ihan toinen juttu), vaan se on ihan aina todella kivassa vireessä ja ihan hirveän motivoitunut. Nyt Balin myötä olenkin jäänyt jotenkin ihan koukkuun tokon treenaamiseen.
Viime viikonloppuna oltiin taas jo perinteeksi muodostuneella Strömforsin "leirillä". Mahtava konsepti; kaveriporukalla halliaikaa, huoneet B&B:stä, treeniä, saunomista ja illallinen villasukissa. Halliaikaa oli reilusti ja kaikki ehti treenata ihan sydämensä kyllyydestä. Ihanaa <3
Tällä kertaa sillä poikkeuksella että Niko lähti asuntoautolla mukaan ja yövyttiin autossa. Kaikki koirat tietty myös matkassa.
Koirat on olleet oikein päteviä reissukavereita ja rauhottuvat hyvin autoon.
Tämä erikoinen talvi alkaa onneksi taittua kevääseen. Vaikka onhan se hieman outoa kun sipulikukat alkaa kasvaa jo helmikuulla.
Rempattiin viime kesänä taloa ja maalattiin lautalattiat punaisiksi. Erittäin kiva ratkaisu esim. rapakelien kannalta :). On ollut tänä talvena hieman siivoamista, ja kun Bali ja Repe pukkasi karvanlähdöt tähän samaan aikaan niin välillä tuntuu että hukutaan kuraan ja koirankarvaan.
Repe kun on vielä tällainen sohvanvaltaaja <3
Mutta pikku hiljaa kevättä kohti! Jälkitreenit on vähän jo pyörineet mielessä, hurjimmathan ovat tietty treenanneet jälkeä koko talven mutta me ollaan kyllä oltu siitä hommasta täysin tauolla. En tiedä miten tästä tokohuumasta malttaa maastoon edes irrota.
Ensi viikolla on talvilomaa ja oli ajatuksena lentää Lappiin, mutta saapa nähdä. Talon vahti on jo peruttu. Onneksi on tuo liikkuva mökki pihassa niin aina löytyy vaihtoehto eikä tarvi reissuja niin kovasti suunnitella etukäteen.