Jostain päähänpistosta päädyin ilmoittamaan Rakeen rallytokon seuramestiksiin. Ollaan jokunen kerta rallya testailtu ja onhan se aika haastavaa kun koira ei osaa seurata... Parilla treenillä ollaan kuitenkin menty jo eteenpäin ja Rakeella on kyllä aivan mahdottoman hauskaa aina kun se saa jotain tehdä <3. Nyt kesällä päästiin kaksiin ohjattuihin treeneihin paikkaamaan ja kerran treenattiin keskenään, ja tältä pohjalta sitten kisaamaan. Kaikki kyltit nyt oli jokseenkin tuttuja onneksi.
Hannele Pirttimaan rata vaikutti ihan tehtävissä olevalta. Ohjaajan ympäri myötäpäivään sekä saksalaista täyskäännöstä treenattiin vähän ennen kehää. Tarjolla oli normi alon lisäksi nakki-alo, mutta mentiin tavalliseen. Raetta on helpompi ohjata ilman nameja, se kun ahneena koirana menee vähän sfääreihin nakeista.
Mentiin ihan palkkaamatta kisamaisesti koko rata läpi. Rata oli kentällä, jossa Rae normaalisti tekee agia ja sitä se ehkä vähän ihmetteli. Ei oikein pitänyt kontaktia mutta seurasi ihan nätisti mukana. Yksi talutinvirhe saatiin radan alkupuolelta mutta muuten oikein sujuvasti päästiin rata läpi, ja seurakaveritkin sanoivat että oli näyttänyt tosi hyvältä, jopa seuraaminen.
Ja hieno oli tulos: 99p, luokkavoitto ja ALO-seuramestaruus.
No tästä innostuneena laitoin virallisiinkin ilmon, ollaan ekalla varasijalla. Toki juoksujakin odotellaan joten katsotaan miten käy.
Rae on kyllä niin upea koira. Halliin mennessä se käy todella kuumana, mutta ei ota häiriötä mistään ja keskittyy tekemiseen ihan uskomattoman hyvin ja näemmä palkattomuus ei ole sille mikään ongelma. Tekniikassa toki paljon puutteita eikä sitä ole tuollaiselle 7-vuotiaalle kovin helppoa opettaa, treeniäkin on aika vähän alla; yleensä Rakeen treenit jää vain höntsäilyksi Balin treenien ohessa.
Rakeen osalle olen varovasti ajatellut myös tokon aloa ja bh-koetta, mutta seuraamista täytynee vielä vähän hinkata eteenpäin.
Näinä aikoina kun ei ulkomaille pääse (eikä olisi haluttukaan) kesälomareissumme suuntautui asuntoautolla "johonkin". Saatiin ihana Tiina koirapoikineen talonvahdiksi lampaita, kanoja ja kissaa hoitamaan <3
Asuntoautoilussa ihaninta on se, ettei tarvitse päättää kuin ilmansuunta ja antaa sitten fiiliksen viedä.
Kaikki koirat tietty mukana, ja he ovat parin reissun aikana oppineet oikein hyviksi karavaanarikoiriksi.
Otimme suunnan kohti kaakkoa, hoidimme Porvoossa ruoka-ja parit muut ostokset ja ajoimme Valkmusan kansallispuistoon. Pääsimme liikkeelle kotoa vasta iltapäivästä joten olimme Valkmusassa illansuussa, ja kävelimme parin kilsan mittaisen Läntisen keitaan lenkin. Valkmusa on tosi hieno pienehkö kansallispuisto eteläsuomalaisessa suomaisemassa. Lenkki meni lähes kokonaan pitkospuilla.
Keli oli lämmin ja jonkin verran vastaantulijoita, mutta ei mitään ruuhkaa sentään. Hienoa että suomalaiset ovat löytäneet kotimaan kohteisiin ja luontoon <3
Soilla näkyi runsaasti hillan raakileita, harvemmin niitä tuossa määrin Etelä-Suomessa näkee.
Valkmusasta lähdimme ajelemaan puskaparkki mielessä ja löysimmekin tosi kivan, metsäautotien varresta.
Tämä jäikin sitten reissun ainoaksi puskaparkiksi. Teki aina mieli parkkiin veden äärelle ja on hieman vaikeampi löytää puskaparkkeja, jotka eivät olisi aivan tien vierellä mutta kuitenkin rannassa, ja vieläpä asuntoautolla tavoitettavissa.
Tässä nukuttiin rauhassa koko porukka ja takana oli mukavaa metsää missä pissattaa koiria. Paljon mustikkaa myös.
Aamulla evästeltiin metsän siimeksessä ja sitten pakattiin auto ja lähdettiin kohti Kotkaa.
Kotkassa määränpäänä oli Santalahti resort, jota eräs treenikaveri suositteli. Kun ei muitakaan suunnitelmia lomalle ollut niin päätimme lähteä katsomaan paikan, Kotka vieläpä meille molemmille ihan vieras kaupunki. Huvitti kun matkalla lueskeltiin Turun saariston 4 tunnin lossijonoista, ja meidän reitillä näytti tältä:
Me hankittiin asuntoauto vasta viime syksynä emmekä ole ehtineet vielä leirintäalueisiin tutustua ollenkaan. Santalahti veti kyllä hyvät pohjat. Tosi kiva kokemus kaikin puolin! Löytyi kaikki palvelut; uimaranta, KOIRIEN UIMARANTA, hienot lenkkimaastot, upeita rantakallioita, ravintola, ihan upouudet ja siistit huoltorakennukset. Oltiin paikalla yhden aikaan päivällä ja tilaa oli vielä hyvin, kuulemma joka ilta alue täyttyy mutta silti oli mukavan väljää ja rauhallista. Kelit oli helteiset eikä uimarannalla ollut silti kuin kourallinen väkeä.
Yksi reissun tavoitteista oli meressä uiminen ja se täyttyi täällä. Alueella on monta todella hienoa uimapaikkaa ja vieläpä yksi ihan erityisesti koirille suunnattu uimapaikka.
Käytiin iltapäivällä kävelemässä toinen alueen luontopoluista, parin kilsan mittainen metsäreitti. Siellä ei ollut ketään muita :O.
Sen jälkeen käytiin syömässä ravintolassa ja kun tultiin takaisin autolle Repe oli ottanut ohjat omiin tassuihinsa ja seisoi auton ruokapöydällä :D.
Illalla chillailtiin ja grillailtiin autolla ja koirat opettelivat karavaanarielämää eli remmin nokassa elelyä. Useammassakin läheisessä autossa oli koiria mutta oli tosiaan ihan hiljaista ja rauhallista koko ilta ja yö.
Aamulla lähdettiin koirien kanssa kiertämään vielä toinen alueen luontopolku ja Niko jäi laittamaan autoa lähtökuntoon. Toinen polku, merireitti kulki upeita merenrantakallioita pitkin ja siellä olikin porukkaa. Ei nyt toki mitenkään haitaksi asti. Olin haaveillut uimisesta koirien kanssa mutta ainoalla paikalla mistä olisin itse voinut uida oli vähän liikennettä niin jätin väliin. Koiria on aika hankalaa hallinnoida vedestä käsin ja Repe ei ole kovin innokas uimaan vesihullujen Balin ja Rakeen kanssa, niin homma ei vain toiminut :D. No Rae ja Bali nauttivat meidänkin edestä.
Ja Repellä oli sillä välin ihan jotain omaa kivaa...
Kävin vielä itse pulahtamassa ja sitten matka jatkui. Poikkesimme Kotkan satamaan, jossa olikin jengiä ja parkkipaikat täynnä. Keli oli kuuma joten koiria ei voinut jättää pitkäksi aikaa autoon. Söimme kuitenkin lounaan ja sitten ajoimme Haminaan ja siitä Lemille. Särätauon jälkeen jatkoimme vielä kohti Mikkeliä ja jäimme yöksi Löydön kartanon leirintäalueelle. Tämä oli tosi symppis paikka jossa vain muutamia leiriytyjiä. Kun tulimme paikalle oli naisten saunavuoro juuri meneillään, pääsimme siis rantasaunaan ja jälleen uimaan. Aamulla päästin myös Balin uimaan.
Sitten taas kamat kasaan ja ajoimme ensin Mikkeliin ja siitä Keski-Suomeen. Taas oli lämmin päivä joten asioinnit Mikkelissä jäivät lyhyeen. Eikä siellä väenpaljoudessa kyllä viihdytty muutenkaan.
Matkalla taas parit uimatauot ja yöksi menimme Konnevedelle Häyrylänrantaan. Yritimme etsiä puskaparkkia (ankeahkon) leirintäalueen sijaan mutta ei löydetty ja uimaan teki taas mieli.
Tästä siirryimme vielä sukulaisten mökille yhdeksi yöksi. Se olikin koirille hankala paikka, mökki oli saaressa ja koirat pakko pitää kiinni etteivät olisi asuneet järvessä. Siellä raikasi sitten melkoinen konsertti etenkin kun ihmiset ui...
Veneilemäänkin päästiin, Bali (ja tietääkseni Rae?) ihan ekaa kertaa.
Tosi kiva reissu Kesä-Suomessa! Valittiin hyvät reitit ja majoitukset joissa oli väljää ja helppo matkailla koirien kanssa. Ehkä matkailupalveluiden tarjoajat ovat myös havainneet koiraihmisten potentiaalin koska paljon löytyi koiraystävällisiä kohteita, osa jopa mainostaa itseään niin.
Kolme koiraa on pienessä asuntoautossa toki ajoittain aika paljon, mutta meidän koirat on kyllä tottuneet nopeasti meininkiin ja menevät suht helposti matkassa mukana.
Reissusta muodostui lämpöisten kelien vuoksi varsin uintipainotteinen, mikä toki koirille sopi erinomaisesti. Väsyneitä ne olivatkin reissun jäljiltä ja jaksoivat kaikki makoilla useamman päivän.
Sunnuntai oli suuri päivä, kun osallistuimme Balin kanssa palveluskoirien jälkikokeeseen. Pk-kokeet on olleet haaveissa siitä lähtien kun koiran hankin, mutta Humpan kanssa ei oikein saatu asian suhteen mitään aikaan ja Repe nyt on... Repe. Joten voitte kuvitella, että kaikkien pannus-vaiheiden jälkeen oli iso asia päästä edes osallistumaan.
Kaikki alkoi siitä, että bongasin Virkusta Hollolan koiraharrastajien kokeen, jossa houkuttelevasti tarjottiin kokeenomainen tottis kisakentällä viikkoa ennen koetta. No sinnehän me ei edes päästy mutta koe jäi takaraivoon ja sitä ajatellen alettiin sitten alkukesästä treenata (hulluna). Käytin Balin kesäkuussa silmätarkissa ja pannuksen suhteen saatiin puhtaat paperit, pannuslääkkeen takia hankittuun poikkeuslupaan pitää hakea eläinlääkärin lausunto joka ei kokeessa saa olla 6kk vanhempi.
Balin kanssa on treenattu pk-lajit mielessä pennusta asti, mutta treeneissä on kyllä käyty kaikenlaisia vaiheita. Kokematon koira ja kokematon ohjaaja kun säätää kahdestaan niin siellähän sattuu ja tapahtuu. Kasvattaja Kaisa on onneksi ollut isona apuna. Kisoja ajatellen on treenattu vasta tämä kesä, pohjia toki tehty jo aiemmin.
Jäljellä Bali on aika huoleton, ajaa usein korkealla nenällä enkä todellakaan useimmiten tiedä onko se jäljellä vai ei. Keppien ilmaisu on ollut hyvin vaihtelevaa, viime kesänä nähtiin jälkiä joilta ei noussut ainuttakaan keppiä, mutta ilmaisuja saatiin tänä kesänä harppaus eteenpäin ottamalla kunnon palkat käyttöön (...se kokematon ohjaaja...). Janat on tehty kokonaan vasta tänä kesänä. Edelleen on ollut jälkiä joissa on hukattu koko jälki, keppejä harvoin nousee 100% ja erilaiset häiriöt on vaikeita.
Esineruutuun oli hyvä luotto, Bali diggaa etsiä ja noutaa. Tosin kun se oli mennyt ihan hirveän hyvin pitkään, tajusin että on 3 vuotta treenattu samoilla esineillä :D. Hain kirppikseltä uusia ja heti olikin vaikeampaa... mutta esineet kyllä Balilla nousee aina, kisakokoista ruutua ei toki oltu tehty kuin ehkä kerran.
Tottis olikin sitten se heikoin lenkki. Vielä kuukausi sitten oli esteet ihan alkutekijöissään, eteenmenoa ei ollut vielä oikein ollenkaan ja ampumiseen Bali on herkkä reagoimaan. Sitä sitten kiireellä rakenneltiin. Liikkeet pääsääntöisesti onnistuu mutta moni asia on kesken ja kaikki kokemus ja rutiini puuttuu. Metrin estettä on Balin kanssa tehty kuin Iisakin kirkkoa. Olen hyppyyttänyt todella paljon niin, että treeneissä otetaan yksi toisto namikupille, ja tässä korkeus on ollut 60-100cm. Vasta tänä kesänä alettiin rakennella paluuhyppyä. Hyppytekniikka on mielestäni kunnossa mutta Bali jää aika kiinni noutokapulaan joten kapulan heiton jälkeen on vaikeaa hypätä. Treeneissä saatiin kuitenkin onnistumaan hyppynoutoja, tosin metrin korkeudella tehtiin vain paluuhyppyä ja sitäkin vain kerran.
Mutta kun se kisa-ajatus pesiytyy aivoihin niin sitä on vaikea saada pois. Ja toisaalta vaikea siitä kisavalmiudesta on kokemattomana sanoa ellei käy kokeilemassa.
Olin jo ihan paniikissa ajatuksesta, että pitäisi alkaa soitella koepaikkaa. N. 40 puhelun jälkeen pääsin läpi ja tilaa oli :O, ja paniikki vain yltyi. Jännitti siis mennä jopa treeneihin, kun tiesi että koe on tulossa. Voisin joskus joutessani kirjoittaa tästä kisajännityksestä enemmänkin, se kun menee ihan sairauden puolelle mutta kyllä siitä kovalla ajatustyöllä nykyään kuitenkin jää henkiin.
Valmistelut meni oikeastaan tosi nappiin. Koetta edeltävällä viikolla yksissä tottistreeneissä Bali paineistui, en oikeastaan ihan tiedä mistä kun ei oltu vielä ampuakaan ehditty. Sain tilanteen mielestäni kuitenkin ihan hyvin hoidettua, ja jälkikäteen mietin että ehkä kyse oli lähinnä väsymyksestä. Ollaan treenattu viimeiset viikot huomattavasti normaalia enemmän, ja huilin jälkeen Bali olikin taas ihan ok.
Ei päästy koejärjestäjän järjestämään treeniin mutta satumaisella flaksilla koeviikon tiistaille järjestyi kisamainen treeni koekentällä. Se meni tosi kivasti, hieman paineistui ampumisesta mutta palkkasin hyvissä kohdissa ja sain Balin hyvin mukaan. Koetreenissä oli vieläpä kokeen tuomari arvostelemassa, ja sain itselle ihan autenttisen jännityksen kehitettyä. Saatiin hyvää palautetta ja jäin vain arvailemaan oliko hyvä vai huono, että Bali kuuli paukut tuolla kyseisellä kentällä. Kuitenkin jäi hyvä fiilis treenistä, mielestäni onnistuin palkkauksessa ja autoin koiraa onnistumaan.
No asiaan eli kokeeseen. Aamu alkoi maastoilla. Olin ajoissa tapaamispaikalla, koirien tarkastukset koronatyyliin hanskat kädessä ja itse katsottiin juoksut ja siru. Arvoin meille kivasti numeron 10, eli koko kokeen viimeisen. Rae oli mukana, koska kyllä kunnon jälkikoirilla on aina äiti mukana <3. Rae on myös mun terapiakoira johon voin omaa jännitystä purkaa.
Tytöt haistelee jälkimetsän hajuja
Maastot oli ihan lähellä ja jäljellä aloitettiin. Maastot oli tosi kivat, sammalpohjaista selkeää metsää jossa oli tosi helppo kulkea ja jälki oli suoraviivainen. Bali oli ihan innoissaan kun otin sen autosta, ja otti hyvin hajua jo matkalla janalle. Jana oli tosi upea <3. Lähti ihan suoraan mutta tarkasti, jälki lähti ehkä puolivälistä janaa mutta otti takajäljen kuten yleensä tekee. Tuomari huusi "takajälki", sain tosi sujuvasti Balin käännettyä ja lähti hienosti oikealle jäljelle. Janalta -4p eli janapisteet 26p. Tuomarin sanoin täydellinen jana, mutta harmittava takajälki.
Kun sain koiran oikeaan suuntaan löytyikin pian eka keppi. Ja sitten toinen. Toisen kepin jälkeen Bali lähti jotenkin hassusti liikkeelle ja huomasin että nyt on vaikeaa. Se liikkui hitaasti ja pää pystyssä, näin että liina tuli takajalkojen välistä mutta annoin sen kuitenkin edetä. Siinä ehdin miettiä että tähänkö tämä kaatui, selvästi jäljellä ei oltu ja eteneminen oli jotenkin tosi tahmeaa. Lopulta aloin korjata ja huomasin että liina oli kaksi kertaa kiertynyt takajalan ympäri. Siitä kun selvittiin, annoin uuden käskyn jälki, Bali lähti taas tosi reippaasti etenemään ja pian löysikin kepin. Tuohon säätöön vaan jäi sitten kulma ja sinne varmaankin myös kolmoskeppi. Nelonen kuitenkin taskussa ja sitten tulikin kulma ja autot jo näkyi, siitä vielä loppusuoralta kaksi keppiä. Viisi keppiä kutonen mukaanlukien oli siis taskussa, mutta kun aikaa oli niin käytiin vielä katselemassa sitä kolmosta. Päästin Balin vapaaksi ja etsimään mutta ei löytynyt, joten viisi keppiä palautettiin ja jäljeltä 146 pistettä.
Seuraavaksi esineruutu, sitä saatiin hetki odotella ja ehdin käyttää koirat kävelyllä. Esineet meni tosi upeasti. Kaksi pistoa, molemmilla suoraan esineille, pieni tarkennus ja tuonti. Luovutuksia kehuttiin vielä erikseen ja esineistä siis täydet 30 pistettä ihan ansaitusti.
Maastosta siis 176p käteen ja hyvillä mielin kohti tottista.
Sitten odoteltiin, oltiin viimeisessä parissa ja alkoi jo itseäkin melkein hyydyttää. Tottisten arvostelua kuunnellessa jo teki mieli luovuttaa, me ei vaan voida selvitä tästä!
Tottikseen siis viimeisessä parissa ja ekana makuuseen. Bali meni maahan toisella käskyllä. Parina oli rottisnarttu joka oli hieman vallaton, paristi jouduin katsomaan lähteekö se Balia kohti mutta onneksi riekkui muutenvaan. Tuomariharjoittelija varmaan huomasi huoleni ja tuli onneksi seisomaan koirien väliin. Makuu meni hyvin, skarpisti sivulle ja seurasi hyvin kaavion aloituspaikkaan. Eka suora meni hyvin ja täyskäännös, mutta sitten pakka levisi. Bali oli selvästi paineistunut laukauksista ja ei kyennyt seuraamaan, vaan pyrki kohti esteitä ja yleisöä. Vielä liikkeestä istumisen valmisteleva oli vaikea, ja sen jälkeen tuomariharjoittelija sanoi että tuomari keskeyttää suorituksen, mutta voimme tehdä liikkeet loppuun jos haluan. Halusin tietysti, lopun noudot ja eteenmeno on Balin lempparit. Liikkeet sinänsä meni seuraamista lukuunottamatta ihan ok; liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oikein hyvä, noudossa korjasin luovutuksen mutta muuten ok, estettä ei hypännyt kumpaankaan suuntaan, vinoeste ok. Eteenmenoa ei oltu treenattu kertaakaan ilman lelua ja maahanmenoa vain erikseen. Valmisteleva osuus oli kerrankin ok, lähti tuhatta ja sataa eteen ja meni toisella käskyllä oikein siististi maahan ja perusasento hyvä. Sinänsä hieman harmitti ettei saatu arvostelua lopusta kun liikkeet meni kuitenkin kivasti ja Bali palautui hyvin, toki tulokseen tuskin olisi tuolla seuraamisella pisteet kuitenkaan riittäneet. Arvostelun jälkeen Bali palkkautui hyvin lelulla ja oli ihan normaali oma itsensä.
Vaikea sitten sanoa mikä tuon paineistumisen aiheutti; pitkän koepäivän väsymys, tiistain koemainen treeni tai ehkä kuitenkin päällimmäisenä ihan se ettei koemaista tottista ole juuri treenattu. Koiralle pitäisi jotenkin saada selväksi, ettei paukkujen jälkeen tule enää lisää ja nostaa virettä henkilöryhmään ja seuraamisen loppuun. Olen kyllä ihan toiveikas että tästä vielä koetottis kasataan, Bali kuitenkin vastaa hyvin treeniin ja sillä on kova taistelutahto millä porskuttaa vaikka välillä onkin vaikeaa.
