Ollaan tässä monen muun suomalaisen tavoin innostuttu retkeilystä, ja tehty Kaisan kanssa muutama ihana telttaretki syksyisissä säissä. Molemmilla retkillä on retkikoirina olleet Bali ja Visa, ja ovat kyllä tulevatkin retkensä ansainneet :)
Ensin käytiin pari viikkoa sitten Melkuttimella Lopella. Ajateltiin aloittaa helposta lähikohteesta, edellisestä telttaretkestä kun oli hieman kulunut aikaa.
Ajeltiin perjantaina työpäivän päätteeksi kohteeseen ja käytiin kävelemässä n. 7km lenkki Melkuttimen ympäri. Yöksi jäätiin auton lähelle telttailualueelle.
Melkutin on tosi kaunis paikka, järvi on uskomattoman kirkasvetinen ja maasto kaunista hiekkakangasta. Järveen menee muutama pitkä niemi joiden päässä olisi mahtavia riipparipaikkoja :)
Varsinaiseksi erämaaksi Melkutinta ei voi kutsua ja kauniina syyskuun viikonloppuna siellä oli aika paljon väkeä, telttapaikalla lähes leirintäaluetunnelmaa.
Syötiin lenkin varrella vähän eväitä ja keiteltiin nuotiolla kahvit. Illalla kokkailtiin nuotiopaikalla, ja aamupalat valmistui trangialla.
Retkikoirat käyttäytyivät oikein asiallisesti, rauhoittuivat puuparkkiin ja nukkuivat rauhassa teltassa. Meillä on 3 hengen tunneliteltta joka on passelin kokoinen 2 ihmiselle ja 2 koiralle. Yö oli viileä mutta varusteet oli kunnossa ja hyvin tarkeni.
Meillä on teltan pohjalle avaruuspeite (koska en halua että koirat rikkovat kynsillään teltan pohjan, mutta kyllä se myös eristää lämpöä) ja omien makuualustojen lisäksi yksi solumuovialusta koirille. Koiralle ehkä saisi olla vielä lisäksi näillä n. +5 asteen yölämmöillä joku loimi. Kaksi ihmistä ja kaksi koiraa lämmittävät teltassa aika mukavasti. Kahdestaan Balin kanssa oli aika paljon viileämpi nukkua.
Tälle reissulle lähdettiin vähän kokeilumielellä ja takki auki, unohdin mm. kaikki retkiastiat matkasta... Mutta ihan kiva kokeilu ja retkeilyinnostus jäi kytemään mieliin.
Aamulla pulahdettiin tietysti uimaan.
Jäin lokakuun alusta opintovapaalle ja teki mieli tehdä joku irtiotto heti alkuun, ennen kuin jäädään kotiin odottelemaan Rakeen synnytystä.
Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Pirkanmaa ja siellä Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistot. Ensin suunnittelin ihan useamman yön vaellusta, mutta perjantaiksi tuli etäkoulua joten varasin yhdeksi yöksi Airbnb-mökin Ruovedeltä.
Keskiviikkona ajoin työpäivän päätteeksi Seitsemiseen Koverolammelle. Lähtö venähti ja olin paikalla vasta klo 19 jälkeen. Kävelin teltta-alueelle ja ehdin just saada teltan pystyyn ennen pimeää. Paikalla ei näkynyt muita, parkkiskin oli ihan tyhjä. Sain tulet tehtyä vaikka polttopuita ei juuri ollut ja saha oli rikki, joten lisääkin oli haastavaa tehdä. Istuttiin Balin kanssa nuotiolla pimeässä, otsalampun akku veteli viimeisiään. Klo 21 aikaan pimeästä ilmestyi kaksi miestä jotka jäivät myös telttoihin yöksi. Bali oli yllättäen aika epäileväinen ja vähän murisi näille pimeästä saapuneille tyypeille :D.
Nukuttiin mainiot yöunet teltassa. Aamulla Bali paineli suoraan teltasta uimaan mutta itseltä jäi tällä kertaa väliin. Aamut oli koko reissun ajan vilpoisia ja kosteita, vaikka päivä alkaa valjeta niin kestää, että aurinko alkaa paistaa metsään puiden keskelle.
Aamulla tein aamupalan Trangialla ja pakkasin kamppeet kasaan. Yllä olevan kuvan ottamisen jälkeen Bali suoritti vähän tosielämän esineruutua ja toi metsästä purentakiskon :O. Kaikkea ihmiset metsään hukkaa.
Heitimme kamat autoon ja kävelimme Liesijärvelle ja takaisin, n. 16km. Liesijärvellä pidin kunnon tauon, keittelin notskilla kahvit ja söin eväitä. Siellä ei ollut kuin pari puuta ja nekin isoja, eikä taaskaan mitään pilkkomisvälineitä mutta syttyi ne sentään lopulta.
Oli oikein kaunis syyspäivä. Aamulla metsä oli tosi kostea ja reitillä paljon pitkospuita, nämä on koiran kanssa vähän haasteellisia kävellä. Itse reitti oli helppo, ei mitään isoja mäkiä vaan tasaista kaunista korpimetsää. Alkumatkasta tuli pari ihmistä vastaan ja Liesijärvellä oli toisessa niemessä toinenkin porukka, mutta muuten oli hiljaista.
Sitten kohti Ruovettä ja taas kiireellä kun vielä ehti valoisalla. Oli haasteita löytää mökille perille, mutta perillä odotti pieni söpö saunamökki todella hienolla paikalla. Lämmitin saunan ja tein nopeasti ruuat ja menin nukkumaan. Pimeä tuli aikaisin ja päivä väsytti, oli jotenkin ankea fiilis istua siellä yksin pimeässä, alkoi varmaan yksin retkeily riittää kahden yön kohdalla. Nukuttiin taas hyvin ja pitkään ja aamulla käytiin uimassa. Bali leikki taas esineruutua ja löysi tällä kertaa pihasta henkarin :D
Mökiltä otettiin vielä suunnaksi Helvetinjärven kansallispuisto ja treffattiin Kaisa ja Visa siellä. Hetki kokoiltiin kamoja ja päästiin kävelemään joskus klo 14 jälkeen, ja käveltiin reilu 9km Heinälahden telttailupaikalle.
Alussa tuli hieman suunnistusvirhettä ja mentiin vahingossa alas Helvetinkolun päivätuvalle saakka, josta oli vaihtoehtona nousta takaisin ylös joko portaita tai kallionrotkon pohjaa. Valittiin se rotko. En olisi ikinä uskaltanut mennä tuosta yksin, mutta niin vaan päästiin kovalla ähinällä ja puhinalla ylös.
Reitti tuntui aika raskaalta ja vasta seuraavana päivänä tajuttiin että se onkin ylämäkeä melkein koko matka. Katseltiin ensin telttapaikkaa Haukanhiedasta, mutta siellä oli kymmeniä telttoja joten päätettiin jatkaa vielä muutama kilometri Heinälahteen, ja se kyllä kannatti. Perillä odotti todella kaunis telttapaikka ja vain muutama yöpyjä meidän lisäksi.
Seuraavana päivänä kävelimme takaisinpäin Haukkajärven luoteispuolelta omia reittejä n. 12km matka takaisin Kankimäen parkkikselle. Yhtään kulkijaa ei tullut vastaan moneen kilometriin, maastot olivat ihanat ja oli mukavaa päästä suunnistamaan, todella hyvä valinta siis. Etenkin, kun Iso Ruokejärven tulipaikalla jengiä oli kymmeniä, nuotiopaikka niin täysi ettei sinne mahtunut istumaan. Siitä kun käveltiin takaisin Kankimäkeen ihmisiä lappasikin vastaan jonossa. Kaunis lokakuinen lauantaipäivä oli tosiaan saanut porukat liikkeelle.
Sellainen syysretki. Kyllä työasiat unohtui ja mieli virkistyi. Yön yli -retket vaatii vähän säätämistä ja suunnittelua (ja joka reissun jälkeen tuntuu olevan tarvetta muutamalle uudelle varusteelle...) mutta kyllä kannattaa! Luonnossa nukkuminen ja sieltä herääminen ovat niin hienoja kokemuksia. Puhumattakaan siitä itsensä ylittämisen tunteesta kun jaksaa kävellä kunnon päivämatkat rinkan kanssa. Koiralle olisi hyvä olla myös laukku jossa se saisi kantaa omat varusteensa, sellainen täytyy laittaa harkintaan tulevia reissuja varten.
