sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Eteenpäin

Elämä jatkuu. Erilaisena, mutta jatkuu. Ajatuksissa asioita jaottelee ennen ja jälkeen tulipalon tapahtuneisiin.
Kuukausi on vierähtänyt Vantaalla, ja nyt näyttää siltä että heinäkuussa pääsemme muuttamaan hieman pysyvämpään tilapäisasuntoon. 

Koirien kanssa touhuaminen on pitänyt arjessa kiinni, ja siihen oli ihanaa palata tauon jälkeen. Tosin kaikki treenikamat jäivät Latvatielle, ja eka kertaa agitreeneihin lähtiessä totesin ettei ole mitään laukkua mihin pakata pallo ja nakit :). Ensimmäisillä kerroilla oli ohjaajan keskittyminen todella hukassa, mutta ehkä sekin pikkuhiljaa taas jostain löydetään. 
Koirat ovat selvinneet kaikesta aivan hämmästyttävän hyvin, niistä ei ole ensimmäisen illan jälkeen huomannut ollenkaan että mitään kummempaa olisi tapahtunut, eikä ne ole stressailleet kerrostaloelämää eikä muuttamista lainkaan.

Joukko bc-ihmisiä ja muita kavereita toteutti meille unohtumattoman yllätyksen, ja pääsimme shoppailemaan uusia treenikamoja Koiraurheilu-kauppaan Tuusulaan. Alla kuvia shoppailutuokiosta, kaikki kuvat otti Outi Toni.


Minulle kerrottiin mihin pitää mennä ja koska, ja pahaa (=hyvää) aavistamatta lähdin juoksukamoissa ajatuksena poiketa kaupassa matkalla juoksulenkille.


Yllätys oli kyllä melkoinen kun paikalla olivat Outi ja Anita ja käsky kävi ostaa koirille kaikki puuttuvat tarvikkeet. Humppa ja Repe saivat mm. uudet vetokamat, jälkikamat, paljon tokotavaraa ja muita tarvikkeita, pedin, luita ja muita herkkuja unohtamatta. 

Uskomaton juttu, itku on tullut monta kertaa nimilistaa lukiessa ja koko juttua miettiessä. Kiitos ystävät, tätä emme unohda ikinä <3


Uusilla kamoilla onkin sitten tokoiltu muutama kerta, ja käytiin Repen kanssa kokeilemassa koekuntoakin vielä kun ehdittiin vanhoilla säännöillä. No treenin puolellehan se tällä tokoilumäärällä meni, ei nyt ollut edes kovin realistisia haaveita ykköstuloksesta. Kokeessa Repe oli iloinen ja palkkautui kokeen jälkeen hyvin, mutta keskittyminen oli aika rakoilevaa ja liikkeissä sattui aikamoisia mokia. Loppupäästä aloin ihan reippaasti antaa lisäkäskyjä ja nollasin siten itse monta liikettä. Ihan hyvillä mielin kuitenkin jatketaan uusia sääntöjä ja uusia treeniryhmiä kohti. 
Agility jää hetkeksi tauolle, syksyllä aloitetaan toivon mukaan uudessa ryhmässä. Pakka on tällä hetkellä hieman sekaisin joten kisattukaan ei olla. Kootaan tässä vielä arkea hieman ehjemmäksi ja hiotaan sotasuunnitelmat kuntoon.

Humppa on parannellut jalkaansa joka kipuilee edelleen aika ajoin. Särkylääkettä menee vielä sillon tällöin, ja nyt ollaan käyty fyssarin käsittelyssä. Fyssari ei mitään radikaalia Humpasta löytänyt ja kehui kyllä Humpan kuntoa, mutta kovin jumissahan se kaiken kevään kinkkaamisen jäljiltä on. Humpan elämäntyylin tietäen en kyllä ihmettele yhtään, että kremppaa alkaa olla tässä iässä, mutta toivon mukaan saadaan Humppa vielä ihan elämää kestävään kuntoon kuitenkin. Millään lailla kipeä se ei itse koe olevansa, ja tosi innoissaan on mukana kaikessa ja poukkoilee pitkin Vantaan metsiä.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Elossa koko perhe!

Maanantaina 25.5. kotimme tuhoutui tulipalossa.


Olimme molemmat töissä, koirat keskenään kotona. Töissä oli hiljaista, vilkaisin Facebookkia jossa näin kuvan talostamme, katto ilmiliekeissä.
Yritin soittaa naapurille joka ei vastannut. Seuraava soitto hätäkeskukseen, joka ei voi tällaisissa tilanteissa antaa mitään tietoja. Kolmas soitto ystävälle, joka järjesti tiedon Nikolle töihin ja sitten auton rattiin ja kotia kohti. Oli kyllä ikimuistoinen ajomatka, tavallaan se tuntui samalta kuin työmatka joka ikinen päivä, paitsi etten tiennyt onko minulla yhtään koiraa saatikka naapuria hengissä.

Alla oleva kuva: HS.


Lähemmäksi päästyäni koko alue oli täynnä paloautoja ja porukkaa, ja siellä väkijoukon keskellä näin pariskunnan taluttavan Humppaa ja Repeä. Aika sanoinkuvaamaton tilanne. Pysäytin auton siihen ja ryntäsin heidän luokse, koirat olivat elossa ja kunnossa. Matkalla olin ehtinyt ajatella, että mikäli koirat vielä näen elävinä niin kunnossa ne eivät mitenkään voi olla, ja mietin jo että noinkohan ne joudun lopettamaan molemmat. Sen sijaan tämä pariskunta oli pitänyt huolta koirista, antanut niille vettä ja rauhoitellut niitä.

Naapuritaloista oli huomattu talomme katon olevan tulessa. Ihmiset oli hälytetty ulos asunnoista, ja naapurimme Janne (jota Repe on aina pelännyt) oli tämän jälkeen murtautunut asuntoomme sisään ja kahden muun naapurin kanssa hakenut koirat pois tyhjästä asunnosta. Repe oli karannut sisään asuntoon ja yksi naapuri kiskoi sen korvista pois pöydän alta, Humppa oli karannut ulos ja joku on sen saalistanut kiinni. Eräs naapureista lähti hakemaan omasta kotoaan koirille hihnoja, jona aikana Repe puri miestä joka piteli sitä kiinni. Ja tästä kaikesta huolimatta koiramme ovat elossa ja kunnossa ja perheemme kokonainen. Vaikka paljon on liikkunut mielessä, on päällimmäisenä tunteena silti edelleen kiitollisuus näitä rohkeita, välittäviä ihmisiä kohtaan, jotka pelastivat meidän perheen ja pitivät vielä sen jälkeen meistä kaikista huolta.

Kotia meillä ei enää ole. Asunto oli sisältä litimärkä ja täynnä katon läpi pudonnutta tuhkaliejua. 
Edellisenä iltana oli treenattu noutoa kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä.


Eihän tällaista mitenkään uskoisi omalle kohdalle tapahtuvan, vaikka vastaavaa luemme lehdistä viikottain. Tunteet ovat aika vaihtelevia mutta päivä kerrallaan rakennamme uutta arkea.
Olemme saaneet ihan valtavasti apua niin tutuilta kuin tuntemattomilta ihmisiltä, mistä olemme aivan suunnattoman kiitollisia. Emme itse ole kovin sosiaalisia tai tee tuttavuutta naapureiden kanssa emmekä tunne kovin paljoa ihmisiä Klaukkalasta, ja silti meitä on autettu ja meistä välitetään.

Olemme väliaikaisasunnossa, ja etsimme täältä käsin jotain pysyvämpää paikkaa mihin kotia rakentaa. Humppa ja Repe ovat ihan kuin ennenkin, toki kerrostaloelämä tuo omat haasteensa mutta Humppa on onnellinen kun asunnossa on joka huoneessa sänky jonka alle mahtuu nukkumaan, ja Repe on löytänyt paikakseen nojatuolin josta voi kytätä ulkona liikkuvia naapureita. Tänään kävimme agitreeneissä joissa Repe oli ihan ennallaan mutta ohjaajan keskittyminen vielä aivan pohjalukemissa.

Koiria on halittu monen monta kertaa ja ihmetelty, että ne sekä me ihmiset, koko perhe olemme tosiaan kaikki hengissä. Suurkiitos kaikille myötäelämisestä ja kaikista tuesta ja lämpimistä viesteistä mitä olemme saaneet. Emme todellakaan olisi tässä ilman teitä <3