Tokokuvia ja silmävaivaa

Tokon hallikausi tosiaan pyörähti käyntiin, ja saatiin heti kuviakin.

Repellä on ollut hieman vaikeaa tämä halliin siirtyminen, hallin seinässä kun asuu se maailman komein bordercollie. Peilikuvaansa siis alkoi ihmetellä jo ekoissa treeneissä, lähti noutoon ja kapulalla huomasi peilin, lähti sitä kohti mutta tuli takaisin. Nyt toka kerralla jätettiin koirat ja kamat peilin viereen, ja Repe veti ihan kunnon kilareita peilikuvalleen. Ehkä hallissa haisee sen verran erilaiselle, että peilistä tosiaan katsoo paljon pelottavampi tyyppi kuin meidän eteisen peilistä kotona... Eikä muuten opi herkkis-pehmeä bc ihan yhdestä kerrasta, että peiliin kimpoilulla tulee nenä kipeäksi :).

No muuten Repellä alkaa olla toko ihan tokoilun näköistä. Seuraamisesta saadaan hyvää pätkää aina treenin alussa lelupalkalla, enkä oikein tiedä pitäisikö tehdä vain vähän ja onnistunutta treeniä vai vaatia enemmän... Mutta kun vire on hyvä, alkaa olla ihan hieno ilme ja paikkahan Repellä on ihan mainio.

Alokasluokasta Repellä on kasassa aikalailla kaikki muu paitsi tuo seuraaminen. Luoksetulossa mietin vielä, vaihtaisinko sen suoraan sivulle... Toisaalta sitä ei ole kamalasti treenattu, eli ehkä eteentulonkin voisi saada kuntoon kun vähän siihen panostaisi. Niin ja paikkamakuuta pitäisi vielä rivissä treenata varmemmaksi.

Myös avoimen liikkeet on ihan hyvällä mallilla, nouto tosin vielä palasina ja kaukoissa välimatka tosi lyhyt. Myös ruutua Repe treenaa, tällä hetkellä vaan namialustalle juoksemalla.

No entäs Humppa. Teemana tokon voittajaluokka ja rallytoko. 

Onhan se mainio. Seuraa sikana edessä, paikka on kyllä nyt varsin huono ja sitä jälleen kerran korjaillaan. Ei se hyväksi enää tule, mutta jos nyt jotain pisteitä voisi tärkeästä liikkeestä saada. 

Intoa enemmän kuin taitoa, tätähän se meillä tuppaa olemaan monessakin asiassa.

Pitkästä aikaa Humpalla on myös liike, josta se ei oikein tykkää, metallinouto. Tykkää sikana noudosta, mutta kun se metalli. 

Onneksi se on kiltti, tekee kyllä kun hiukan kannustaa ja nuhtelee tiputtamisesta. No okei, jos on kerran pakko. Luovutus ei vielä onnistu ihan tyylipuhtaasti metallin kanssa, mutta muut osiot on ok. Voittajan liikkeistä kovin kesken on vielä tunnari ja kaukot, ja niitä ollaan myös oltu aktiivisesti treenaamatta. On niin kivaa treenata vaan sitä mikä sujuu :).
Rallytokosta on olleet treenissä täyskäännökset ja istumisen ennakointi. Eipä siihen oikeastaan muuta sit tarvitakaan kuin ratatreeniä.

Humpan kotiinpaluun jälkeen alkoi Repellä rähmiä silmät. Sillä on suuret ja vähän ulkonevat silmät, ja niillä on taipumusta ärtyä aika helposti, ja ne vähän punoittaa ja rähmii milloin mistäkin (auton ilmastointi, roskat, risut...), mutta tähän asti on auttanut kotihoito keittosuolaliuoksella oikein hyvin (tähän siis on ollut tarvetta ehkä 2 kertaa Repen elämän aikana). Nyt ne kuitenkin rähmi koko naaman alueelta, punoitti ärhäkästi ja hallissa se kirkkaissa valoissa myös vähän siristeli etenkin vasenta silmää, joten Niko vei sen eilen lääkäriin kun itse olin talkoilemassa rotuyhdistyksen luonnetesteissä. Pieni tulehdushan sieltä löytyi, ei kuitenkaan mitään haavaumaa tai roskaa, hoidoksi 10 päivän antibioottigeeli suoraan silmiin. Humppa siis ilmeisesti toi tämän reissultaan tuliaiseksi, tätä ainakin epäillään kun oireet alkoi heti Humpan kotiuduttua. Mielestäni Humpalla on aina ollut todella hyvä vastustuskyky tällaisia kulkutauteja vastaan, sillä ei ole koskaan tulehtuneet korvat eikä silmät, eikä se oireile edes kennelyskää vaikka sitäkin on Repe kertaalleen ehtinyt köhiä eli pöpöjä on varmasti ollut tarjolla. Varmaan tämäkin tulehdus on siis Humpalla piilevänä ollut.

No tänään lähti Repe antibiootteineen Nikon kanssa mökille, lääke alkoi onneksi tehota jo kahden tiputuksen jälkeen. Humpan kanssa me siis vietämme kotona laatuaikaa tunnarin parissa!

Arkikuviot

Syksyssä mennään, ja paluu arkeen suoritettu.

Humppa vietti 6 viikkoa syyslomaillen vanhempieni kanssa Kokkolassa ja mökillä. Eilen käytiin kaveri hakemassa kotiin, ja kotiin palasi taas hoikistunut, vetreä, väsynyt ja hieman minulle ja Repelle mököttävä ukkeli <3.
Humppa on juossut, osallistunut laavun rakentamiseen, vahtinut mökkiä, paimentanut marjastajia, jahtaillut oravia, nukkunut sängyn alla, saanut rapsutuksia, leikkinyt palloleikkejä, syönyt marjoja suoraan mättäistä ja paljon muuta eli kaikkea sitä, mitä keski-ikäisen bc-herran luksuslomaan kuuluu. Varsin virkistäviä ovat nämä Humpan lomat kaikille osapuolille.
Lomansa aikana Humppis sai myös postia:

Eli Viron valionarvo tuli vahvistetuksi, ja nyt se komeilee jo Koiranetissäkin. CIE-hakemus on myös eteenpäin lähetetty, ja sen verran tuli FCI:ltä viestiä, että lähes vuoden takainen Tanskan vara-cacib on vihdoin Humpalle vahvistettu. Meillä ei nämä cacibien vahvistamiset mene ihan putkeen, Humpan ekasta Kajaanin cacibistahan ei vahvistusta saatu koskaan jokun näyttelyjärjestäjän osoitesekoilun vuoksi, ja tätäkään tuskin oltaisiin saatu ilman miljoonaa yhteydenottoa FCI:n. No eipä sen väliä kun kaunista koiraa voi onneksi ihailla kotona kuitenkin joka päivä.

Repelle reilu kuukausi ainokaisena teki taas ihan älyttömän hyvää. Se kun on niin nyhverö että jää vähän Humpan koiraksi, niin ilman Humppaa se oppi leikkimään ja tuomaan leluja, oli valtavan seurallinen ja aktiivinen (sekä istui paljon sohvalla). Alkuun se oli taas aika avuton kun ei kukaan kertonut mitä milloinkin pitäisi tehdä, mutta kyllä sieltä Repenkin päästä aivot ainakin hiukan kaivelemalla taitaa löytyä. 

Repe on viettänyt syksyä treenailemalla tokoa ja jälkeä. Jälkien kanssa palattiin pellolle ja jätettiin ilmaisut hetkeksi tauolle, back to basics jälleen kerran. Tätähän tämä meidän jälkiharrastus tuntuisi olevan, että keväällä aloitetaan suurella innolla, kesällä pilataan koiran jäljestys ja syksyllä palataan perusteisiin, vuodesta toiseen.

Tänään sitten korkattiin talvitreenikausi Showlinkin hallissa täällä Klaukkalassa. Siellä on tarkoitus talvi treenailla pienen bc- ja tolleriryhmän voimin. Todella hyvä halli; suuri matotettu lämmin tila jossa iso peili seinässä. 

Humppa jatkaa siitä mihin kesällä jäi, hyvin oli herralla muistissa asiat, mitä nyt seuraamisen paikka oli valahtanut eteenpäin entisestään. Ruudun muisti hienosti, hyppynouto on ok, kakeja ei osaa yhtään :). Tunnari ja kaket olkoon Humpan talven teemana.

Repellä alkaa alokasluokka olla hallinnassa. Seuraaminen sillä on väljää ja hieman se meinaa jätättää, mutta paranee kerta kerralta ainakin jätättämisen suhteen. Käännökset Repe osaa erikseen, muttei oikein hiffaa niitä pitemmässä kaaviossa. Jäävät alkaa olla hallussa, hyppy samoin. Luoksetulon paikka on jäänyt vähälle treenille ja on kovin epävarma. Myös paikallaoloja rivissä pitäisi vielä treenata paljon. Repen ilme paranee koko ajan ja sen ehdoilla mennään. Varsin hienoja hetkiä sen kanssa koetaan treeni treeniltä enemmän, ja on ilo treenata koiran kanssa, jonka hallinta on aivan omaa luokkaansa (noh, Humppaan verrattuna). En tiedä mitä tuli tehtyä oikein, mutta se kyllä keskittyy mainiosti eikä paljoa ota häiriötä muista koirista, ainakaan niin että se sen omaan tekemiseen vaikuttaisi.

Miehemme maailmalla

Humppa harrasti viime viikonloppuna omatoimimatkailua, kun muu porukka jäi kotiin häiden viettoon. Keltaiseen reissureppuun pakattiin näyttelytavarat, ja perjantaina Humppa suuntasi Sannin koirana Tallinnaan, jossa ohjelmassa kaksi KV-näyttelyä.

Lauantaina tuomarina Suomessakin tuomaroinut Eugeny Kuplyauskas Venäjältä, ja kehässä yhteensä 5 bordercollieta, joista 2 uroksia, molemmat valioluokassa.
Humpalle arvostelu: Corr. bite, v good type & size, long body, v good head, position ears not correct. Chest light for this strong bone, correct present. good movement & coat.
Tällä uroskehässä kakkossija, eli ERI SA PU2 va-CACIB. En tiedä onko Humpan korvat siirtyneet tai jotain, kyllä ne kaikkien muiden mielestä on ihan oikeassa paikassa olleet :). Toinen uros oli Venäjällä asuva, paljon maailmaa kiertänyt Jim Jam At Real Pearl, joka näytti sijoittuneen ryhmäkehässäkin saman tuomarin tuomaroimana. Tämän vara-cacibin olisi kenties saanut vahvistettua Humpalle tarvittaessa.

Sunnuntaina sitten uutta yritystä, nyt tuomarina Antonio Rojo Fajardo Espanjasta, ja kehässä taas samat kaksi urosta. Nyt sitten lykästi, eli Humpalle arvostelu: Worth of champion! Exc.movement. Tällä sitten koko kehän voittoon eli ERI SA PU1 SERT CACIB ROP !!! Hienosti siis Humpalle ensimmäinen ROP-voitto, Viron muotovalion arvo sekä tällä cacibilla myös C.I.E.
Ryhmäkehässäkin olivat Sannin kanssa pyörähtäneet, mutta kuuma ilma alkoi hyydyttää Humpan ja sieltä ei sijoitusta.

Humpan Viron tuliaiset

Sunnuntai-iltana oli sitten laiva reissulaisilla satamassa. Siitä Humppa lähti Kaisalle, mutta olikin päätynyt treenikaveri Marliinalle yökylään, ja siitä Jannen kyydissä Hyvinkäälle Onnenkoiraan, missä Repe jo oli odottamassa. Eilen haimme pojat kotiin, Humppa keltainen reppu täynnä tuliaisia :).

Suurkiitos Sanni Humpan hyvästä huolenpidosta ja upeasta esittämisestä, sekä muille asianosaisille hyvästä hoidosta! On mukavaa häämatkailla, kun tietää että koirista ei tarvitse huolehtia!

Tuuraaja tokoilemassa

Sirken tokojen kakkossettiin lähtikin Humppa, Repe kakisteli kurkkuaan kovasti päivällä, ja päätin että varamies pääseekin areenalle. Oli tosi hyvä valinta (mietin jo aiemmin koiran vaihtoa kun Humpan kanssa kaikenlaista probleemaa on), saatiin mainioita vinkkejä näihin meidän vaikeisiin uusiin liikkeisiin. Ja jotenkin niin mukavaa olla Humpan kanssa liikkeellä, onhan se vähän omanlainen mutta kuitenkin niin luottopeli <3.

Ekana tehtiin kakeja. Humpan tekniikka on nyt sellainen että se kelpaa mulle, mutta en ole itse kyennyt välimatkaa kasvattamaan yhtään, heti jos yritän vähänkään kauemmas Humppa liikkuu eteenpäin, eli on siis ihan liian kiinni mussa. Takapalkkaa Humpalla on käytetty lähes pelkästään. Nyt tehtiinkin niin että palkka taakse, suoraan välimatka 10 metriin, ensin pari kertaa vapautus suoraan maasta palkalle ja sitten kokeilu seisomaan, ja heti jo kun koira lähtee nousemaan, vapautus palkalle. Ja kas, aika hienoa ja mikä parasta, se ylimääräinen sähellys jäi ja Humppa kuunteli hyvin käskyt. Toinen kokeilu niin että jätin koiran seisomaan, ensin taas pari vapautusta suoraan palkalle, sitten istu ja palkka. Se toimi vasta toisella käskyllä mutta toimi kuitenkin. Mielenkiintoinen tyyli, ettei liikkeitä tehdäkään millään lyhyillä etäisyyksillä vaan suoraan vaan koko matkalta, tätä tehtiin niin kaukoissa, tunnareissa kuin ruudussa.
Toisena liikkeenä ruutu. Ruudusta on tullut Humpalle tosi mieluinen liike, ja nytkin se teki ihan mallikkaasti. Epäilin tosin, ettei se oikeasti osaa katsoa ruutumerkkejä vaan juoksee vaan sinne missä olettaa kosketusalustan olevan, testattiin siirtämällä ruutua 3m eteenpäin ja niin meni Humppis lankaan :D. Juoksi siis suoraan ruudun taakse. Eli treenataan siirtymät kuntoon ruudun edestä, takaa ja sivuilta lyhyeltä matkalta. Ruutua me ei olla treenattu juuri yhtään joten siihen nähden se on kuitenkin varsin hyvässä vaiheessa.

Humbe ruudussa, kuva: Kaisa

Tokalla rundilla tehtiin tunnaria. Tiistaina treeneissä tehtiin liikkurin kanssa, ja Humppa juoksi kaksi kertaa suoraan, haistelematta omalle ja toi sen. Heräsi epäily että nappaa tuurilla vaan jotain, joten nyt testattiin ja näinhän se oli.
Humppa on tähän asti tehnyt aika helppoja tunnareita, voimakkaasti hajustettuja kapuloita ja lyhyttä välimatkaa, ja nyt vaikeutettiin molemmat kerralla. No ei haistellut yhtään, ryntäsi kapuloille ja toi jotain. Lopulta isosti auttamalla ja laittamalla nameja kapuloille saatiin se haistelemaan ja tuomaan lopulta oma, mutta tämä kyllä vaatii treeniä. Alkuopetus on periaatteessa ollut ok, mutta nyt Humppa on tajunnut että kas, tämä olikin NOUTO, ja vauhtia ja kierroksia on vähän liikaa. Mutta varmasti toistoilla ja onnistuneilla treeneillä tämä selätetään.
Varsin hyvää treeniä Humpukalle, ja tykkäsin kyllä Sirken ajatuksista!

Eilen käytiin eka kertaa tässä meidän lähellä treenaavan tolleriporukan treeneissä, ja wau, onpa kivaa! Kivat ihmiset treenaa lähellä, valaistulla kentällä ja kaikkine välineineen joten eiköhän me siellä tässä syksyn mittaan treenailla.

 

Molemmille pojille on myös varovaisia kisatavotteita talvelle, katsotaan nyt miten jaksetaan tahkota ja miten hommat etenee. Humpalle on myös rallytokokalenteri ollut katselussa.

Tämän postauksen kuvat (ylintä lukuunottamatta) otettu Repestä 13.7., kuvaaja Linda Fröberg

Niin ja Repen kakistelu loppui heti kun olimme lähteneet ajamaan treeneihin, eli taisi vaan lintsata. Siltä löytyi hännästä puolikas takiainen, joten veikkaukseni on että on sitä yrittänyt irrottaa ja samalla nyhtänyt tupon karvoja kurkkuun.

Repen MH 14.7.

On tämä joskus yhtä juhlaa tämä koiraharrastus, kuten kun kello soi 4.30 ja viideltä oltiin jo Repen kanssa matkalla kohti Pomarkkua ja MH-kuvausta. Perillä oltiin aikamoisten rallireittien jälkeen hyvissä ajoin, ja Repe oli toisena päivän kuvattavista.

Kuvaajina Carina Timberg ja Anne Kuivinen, testinohjaajana Tiina Janka.

TÄÄLLÄ Repen profiili.
Ja tässä video:

Kovasti otti pieni mies kuormaa kuvauksen aikana, ja laukaukset menikin sitten sen piikkiin. Repe ei ole arjessa osoittanut minkäänlaista äänialttiutta, ei reagoi ukkoseen, ilotulitukseen eikä ampumiseen. Mielestäni tuo 5 oli aika kova tuomio (toki kuvaajat ei tiedä sen arjesta mitään), ei Repe mihinkään yrittänyt paeta ja luulen että reaktio olisi pienentynyt jos olisi ammuttu enemmän kuin 2 kertaa. Enemmän reaktio oli sellainen "vieläkö sieltä jotain tulee", kun oli niin kovasti jo säikytelty ennen ampumista. Mutta heikkoon hermorakenteeseenhan tuo enemmän viittaa kuin puhtaaseen laukausalttiuteen.
Haalari oli ehkä kauheinta mitä Repe on ikinä nähnyt, pelästyi sitä tosi pahasti eikä mennyt katsomaan ennen kuin haalari oli laskettu maahan.

Mielestäni Humpan ja Repen taistelutahdon eron huomaa tässä selvästi, Humpalla sitä on ja vaikka hermo meinaa pettää, niin se taistelutahdolla porskuttaa vaikeista tilanteista läpi. Repellä taistelu on selkeästi heikompi, eikä sillä oikein meinaa riittää palikoita millä mennä haasteista eteenpäin. Hyvä muistutus siis siitä, miksi taistelutahto on niin olennainen ominaisuus harrastuskoiralle, ettei se liity pelkkään leikkimiseen ja palkkaukseen vaan niin moneen muuhunkin tilanteeseen.

Arkihan Repellä on onneksi helppoa, Humppa menee edeltä ja hoitelee asiat sen puolesta, ja jos ei Humppa niin ainakin äiti sitten auttaa :). Arjessa se on ihanan helppo koira, bortsuksi rauhallinen ja todella kiltti, ja eiköhän sillä meidän tarpeisiin riitä potkua harrastuskoiranakin.

Sirken tokot

Käytiin omalla porukalla tokottelemassa, mukana Kaisan kasvatteja sekä minä ja Repe, ja pyydettiin Sirke kouluttamaan.

Repen kanssa tehtiin Sirkelle seuraamista, noutoa sekä liikkeestä seisomista. Repe on mökkeilystä ja Käämin viihdyttämisestä vieläkin vähän väsyneen oloinen, enkä tiedä onko se päässyt emäntänsä lomarytmiin, jolloin makkarin ovi ei aukea ennen kahtatoista.
Oltiin ekana vuorossa ja Repe oli kyllä tosi lahna. Katseli muita koiria ja hohhaili, käveli noutokapulalle...

Kuva: Suvi Nousiainen

Saatiin kuitenkin ihan hyviä vinkkejä. Noudossa panostetaan hyvään pitoon. Pitotreeneissä kapulan otto koiran kuonon alapuolelta, jolloin joutuu oikeasti pitämään kapulaa hampailla. Lisäksi kapulan + palkan arvoa pitää nostaa, palkan olla sellainen että koira oikeasti tavoittelee sitä, ja tietää että se on tulossa. Eli aktiivisuutta kapulaa kohtaan.
Seuraamisessa pitää itse miettiä mitä haluaa (kontaktia, paikkaa, mitä?) ja sitten vaatia se. Nyt mulla on tapana helpottaa heti kun koira tekee virheen, Sirke taas neuvoi tekemään juuri päinvastoin eli jos tekee virheen, vaaditaan vähän enemmän ja sitten iso palkka. Eli saadaan koira yrittämään enemmän. Nyt Repe tietää että palkka tulee vähän vähemmälläkin, ja sitähän se osaa käyttää. Eli ihan oikeasti pitäisi vaatia jotain siltä pikku-pikku-pennulta...
Stoppiin treenattiin tekniikkaa, ja valkeni itsellekin miten pitää palkata, että stoppi olisi oikeasti napakka, ja että koira pysähtyisi takapainoisesti. Nopeita stoppeja ja seisomassa pysymistä pitäisi treenata erikseen. Eli stopit niin että suoraan käskystä lentävä palkka. pysymistä taas todella mustavalkoisesti, että yksikään tassu ei saa liikkua.

kuva: Kaisa

Hiukan ärsyttäväähän se on, että koirasta riippumatta koulutusten anti tuntuu olevan se, että ole itse selkeämpi, periaatteessa liikkeet on ihan oikein opetettu mutta ohjaaja on niin epäselvä, ettei koira(t) lainkaan tiedä mitä niiltä vaaditaan, ja mitä ohjaaja milloinkin haluaa. Huoh.

kuva: Kaisa

Samalla raportointia Humpan tunnarista. Sen on tähän saakka tehnyt oman etsintää nurtsista, sitten hiekkakentällä niin että oma on heinillä peitettynä. Eilen otin eka kertaa oman esille, ensin niin että haki heinien alta, sitten heitin heinät ojaan ja oma aika kauas vieraista. No Humppahan lähti sinne ojaan, etsimään niitä heiniä joiden alla oma aina on... Hiffasi kuitenkin itse että kapulaa ei ojasta löydy, ja toi oman. Nyt on kahta treeniä lukuunottamatta onnistumisprosentti 100%, eli hyvin menee. Noissa kahdessa treenissä oli eka kertaa väärät mukana, ja Humppahan toi niitä vääriä, toi, toi, toi kunnes kapulat loppui ja sitten vielä vähän kaivoi sitä paikkaa missä ne oli. Joka kerralla tuli yksi ROUSK lisää kapulaan :). Mutta kahdella treenillä selvisi jutun juoni.
Oikeastaan Humpan voittaja-liikkeistä huonoimmin menee nyt kakeissa, tekniikka sillä on ihan ok (paitsi seiso-maahan vaihto tökkii), mutta etäisyys puuttuu.

Kuva: Suvi Nousiainen

Kesää, lomaa ja kesävieraita

Ensimmäinen osuus kesälomasta alkaa olla takana päin, ja aikaa on tullut vietettyä oikein rennosti mökkeillen. Saunomisen, syömisen ja relailun ohella on jopa tehty muutamia viesti- jälki- ja esinetreenejä, liikaa huhkimatta kuitenkaan.

Säät meitä on mökillä suosineet, sadetta ei olla saatu juuri lainkaan, ja ekalla reissulla helli ihanat helteet. Järvessä on uitu koko lauma.

Kesäkuun lopulla saimme kesävieraaksi Käämin. Ensimmäinen vuorokausi meni vähän kyttäillessä, mutta sen jälkeen poikaporukka tuli toimeen ihan mukavasti. Humppa vähän välillä isottelee, mutta uskoo onneksi puhetta. Repe ja Käämi on ihan bestiksiä, leikkivät ja juoksevat kuten vain pikkupojat osaa eikä niille taida riitaa tulla oikein mistään.

Lopulta saatiin mökille vielä kaverin perhe vieraaksi, ja lopulta pihassa rymysi 4 koiraa ja 2-vuotias ihmispoika. Tässä vaiheessa labbisnarttu sekoitti bortsupoikien pakkaa sen verran, että pojat vuorottelivat Ilon juoksutusvuoroissa.

Tästä lähden taas välillä töihin kunnes loma jatkuu elokuussa. Koirille ei suuria suunnitelmia ole, Repe menee MH-kuvaukseen ja Humppa kenties käy jonkun näyttelyn. Repelle on luonnekuvausta ajatellen ammuttu muutaman kerran, ja ainakaan laukauksista ei pitäisi homman jäädä kiinni, jos nyt ampumiseen saakka kuvauksessa päästään...

Jälkiä on ajeltu melko ahkerasti, Humppakin ajoi mökillä Nikon kanssa yhden. Repeltä jätin namit jäljeltä pois, eli palkka tulee vain kepeiltä, ja tämä tuntuu toimivan hyvin. Keppien ilmaisut sillä on varman oloiset, vaikka itse jäljestykseen toivoisin hiukan enemmän intohimoa.

Tokoakin on tehty, ja siinäkin pieniä edistymisiä koettu. Etenkin Humpalla alkaa voittajaluokan liikkeet olla jotakuinkin tuttuja, toki paljon varmuutta tarvitaan ennen kuin kisoista aletaan haaveilla. Mukavaa on kuitenkin ollut treenailla molempien kanssa.