Kun kevättalvella heräilin ison leikkauksen jälkeen, yksi ensimmäisiä ajatuksia heräämössä oli, että Saamenmaalle olisi päästävä. Pohjoisen reissut on useammalta kesältä peruuntuneet ja siirtyneet, mutta nyt oli vihdoin aika. Niinpä kovan kesän jälkeen elokuussa pakkasimme asuntoauton ja suuntasimme pohjoiseen. Suunnitelmissa oli myös Norjan puolella käynti, mutta koronarokotussyistä se jäi toteuttamatta ja päädyimme seikkailemaan Suomen puolella.
Ensimmäinen kohde oli Tastulan lomakylä Kaustisella. Kaikki Tastulat ovat ihan oikeasti lähtöisin tuolta Tastulasta, paitsi tietysti minä ja muut väärän koivun kautta sukuun tulleet.
Paikka oli rauhallinen ja hiljainen. Yövyttiin ja käytiin aamulla koirien kanssa lenkillä, sitten matka jatkui.
Kaustiselta lähdettiin ajatuksella, että ajellaan niin pitkälle kuin jaksetaan. Poikettiin ihmettelemässä Ylivieskan uutta kirkkoa ja ajeltiin muutenkin rauhakseen. Seuraava yöpaikka oli puskaparkki Pellossa. Joogamatto oli toki mukana, haaveena joogailla ihanissa maisemissa. Oli se tässä hiekkaparkkiksellakin ihan ok :D
Ensi kohtaaminen Saanan kanssa
Pellosta sitten aamusta liikkeelle ja kohti Kilpisjärveä. Hirveästi oli karavaanareita liikkeellä, mutta mahduttiin vielä Kilpisjärven retkeilykeskukseen. Laitettiin auto parkkiin ja lähdettiin kiipeämään Saanalle. Sää oli aika epävakainen niin haluttiin hyödyntää sateeton iltapäivä. Porukkaa oli paljon mutta ei häiriöksi asti, tosi monilla myös meidän tapaan koirat mukana.
Oma kunto oli mennyt kesän hoitojen aikana melko surkeaksi ja nousu oli kyllä rankka. Ennen puoltaväliä on portaat, ja siinä kohtaa Niko ehdotteli jo takaisinpäin kääntymistä. Äitikin laittoi viestejä että ei ole pakko nousta ihan huipulle asti... Maisemat kuitenkin palkitsivat ja fiilis oli mahtava. Portaiden jälkeen nousu hieman loiveni eikä loppumatka tuntunut enää niin pahalta. Ja sitä tunnetta kun päästiin huipulle <3 <3
Kilpisjärven retkeilykeskus
Repe 10v Saanan valloittaja <3
Kilpisjärvi ja Pikku-Malla
Rae Saanalla
Tähän kuvaan kiteytyy päivän tunnelmat.
Saanan huiputus oli huonokuntoisille kova suoritus ja loppupäivä menikin lepäillessä. Koiratkin painelivat suoraan nukkumaan eikä niitä paljon loppupäivänä näkynyt. Retkeilykeskus tarjosi illalla saunan ja löylyt maistui.
Seuraavana päivänä jätettiin seniorit autolle ja kävimme Balin kanssa kaksin kiertämässä Saanan luontopolun. Reitti oli tosi kiva, n. 5km mittainen lenkki Saanan juurella. Tosi upeat maisemat ja kaunista tunturivarvikkoa, pieni tihkusade oli karkottanut kaikki muut joten kävelimme koko lenkin ilman havaintoja muista retkeilijöistä.
Kilpisjärvellä oli kyllä ihan hirveästi porukkaa, kävimme pyörillä kaupassa ja ostoskeskuksellakin oli melkeinpä ruuhkaa.
Kilpisjärven ranta
Kilpisjärveltä otettiin kahden yön jälkeen keula kohti Enontekiötä. Menimme majoittumaan Hetan kodalle, jossa olen ollut ripari-isosena kahdesti 1990-luvulla :). Hetan kota on nykyisin yksityisomistuksessa, mutta paikat olivat aika ennallaan. Vuokrattavana on mökkejä, huoneita ja caravan-paikkoja, ja saatavilla aamiaista sekä esim. venekuljetusta sekä autonsiirtopalvelua Hetta-Pallas -vaeltajille. Tosi kiva paikka, jota pyörittää sympaattinen pariskunta. Pihalla tepsuttelee myös perheen koira ja kissa.
Hetan kodalla vietimme aika rennot kaksi yötä. Niko kävi kalassa ja kävimme kävelemässä läheisellä Ullatievan hiekkaharjualueella. Keskenään saimme siellä kävellä, hieno paikka. Hetan kodallakin saunoimme ja uimme sekä pestiin pyykit.
Riippukeinu oli hyvä idea, mutta polttiaisia oli niin hirveästi ettei ulkona oikein voinut viettää aikaa
Ullatieva oli hieno paikka
Tässä kuvassa taustalla näkyy Pyhä-Keron huippu. Hieman suunnittelimme Pyhä-Keron huiputusta, mutta jäi nyt tällä kertaa toteuttamatta. Reissu olisi ollut aika pitkä päiväretkeksi Saanan seikkailujen jälkeen joten tyydyimme ihailemaan Pyhä-Keroa etäältä.
Enontekiöltä suuntasimme kohti itäpuolta. Paras reitti olisi ollut suoraan Norjan läpi, mutta koska meillä ei ollut Norjan puolelle asiaa, kiersimme eteläkautta Suomen puolta. Tieosuus oli aivan järkyttävän huonossa kunnossa, pääosin soratietä ja tämä olikin reissun pahin taival mennä asuntoautolla.
Koko päivän täryyttelyn jälkeen saavuimme Inariin, josta jatkoimme vielä Karigasniemen suuntaan Giellajohkalle yöpymään.
Seuraavana päivänä jatkoimme Karigasniemelle, jossa kävimme kiipeämässä Ailigas-tunturille. Sattui todella hieno, tuulinen keli eikä taaskaan nähty muita. Huiputuksen jälkeen pidimme taukoja alastullessa, makoilimme tunturinrinteellä ja hengittelimme elämää ja tunturi-ilmaa. Täydellistä <3
Repe jaksoi kaikki lenkit niin reippaasti <3
Karigasniemeltä ajoimmeUtsjoelle, jossa yövyimme ystäviemme mökin pihassa Tenon rannalla. Ja kävimme tietty Balin kanssa Tenossa aamu-uinnilla. Kävimme aamulenkillä viereisellä tunturilla. Keli oli upea ja maisemat ihanat. Eihän näihin vaan kyllästy.
Balin kanssa Tenossa :)
Sitten matka jatkui Nuorgamiin. Kävimme Suomen pohjoisimmassa paikassa (ja vahingossa pikkusen Norjan puolella) ja kävelimme Skaidijärven kodalle tekemään ruokaa. Skaidijärvellä oli parkissa paljon autoja ja porukkaa lähti kävelemään. Johonkin se väki kuitenkin hävisi, aika rauhakseen saimme kävellä eikä kodallakaan ollut muita. Tähän sattuikin meidän hääpäivä jota siis juhlittiin burgereilla tunturijärven rannassa.
Repe Skaidijärven kodassa
Skaidijärvi oli todella hieno paikka, tuonne ihan pohjoiseen pitää kyllä päästä vielä telttailemaan joskus.
Jäimme yöksi Nights of Northern Lights -karavaaniparkkiin, joka oli juhlallisesta nimestään huolimatta ihan perus omatoimiparkki.
Sitten lähdettiin takaisin etelää kohti, seuraavana etappina Inari. Olimme yhden yön Inari Camping- matkaparkissa ja kävimme syömässä hääpäivädinnerin Aanaar-ravintolassa.
Suomen Latu Kiilopää on tosi kiva paikka. Caravan-paikkoja on vain 9kpl joten paikka kannattaa ainakin sesonkiaikaan varata etukäteen. Sauna lämpesi joka ilta ja kaikki palvelut toimi hyvin. Viihdyimme täälläkin kaksi yötä. Keli alkoi kääntyä sateiseksi, ei se kävellessä haitannut mutta muuten hieman rajoitti ulkoilua. Kävelimme Luulammen kämpän kautta Kiilopään huipulle.
Kiilopäällä oli keli aika sössöinen
Kiilopäältä ajelimme sitten Rovaniemelle, jossa kävin juoksemassa Venlojen viestissä lyhyen osuuden. En tosiaankaan jaksanut uskoa että pääsisin Rovaniemen Venlat juoksemaan, mutta kun Jukola ensin siirtyi vuodella ja sitten vielä 2 kuukaudella eteenpäin koronan takia, pääsin minäkin rypemään Rovaniemen metsiin. Rankkaa oli, mutta kyllä kannatti jälleen kerran!
Rovaniemeltä ajelimme sitten aika kiireen vilkkaa kotiin yhden pysähdyksen taktiikalla (lyhyet yöunet Kärsämäellä huoltiksen pihassa). Työt alkoi maanantaina yli 5kk poissaolon jälkeen joten kotiin oli päästävä.
Reissu oli aivan täydellinen. Kaksi viikkoa kolmen koiran kanssa asuntoautossa epäilytti etukäteen, mutta ajattelimme että eletään hetkessä ja mennään sitten vaikka hotelliin jos alkaa nyppiä. Ei alkanut. Säät suosi, ei ollut liian kuumaa eikä märkää vaan juuri hyvät asuntoautokelit. Auto, koirat ja ihmiset pysyi ehjinä. Oli kiva matkustaa niin, ettei oltu tehty kovin tarkkoja suunnitelmia etukäteen ja pari viikkoa oli sopiva aika, että ehdittiin nähdä monta paikkaa mutta olla kuitenkin ihan rauhassa.
Loppuun vielä satunnaisia otoksia karavaanarielämästä
Asuntoautossakin saa kunnon dinnerit aikaan niin halutessaan
Koirat oli niin hienosti koko matkan! Käveltiin paljon joten ne oli autossa aika rauhassa.
Yllä maailman paras koiratrio ja alla uskollinen ratsumme. Mieletön reissu <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti