Sairastuvalta hyvää päivää

Kotonaolon kunniaksi meillä on koirilla kiertänyt oikein kunnon vatsapöpö. Ensin sairastui Bali, sitten Rae, sitten Bali uudestaan, Repe, Rae uudestaan. Ihan kiva kierre kolmen koiran kanssa kun kaikki sairastaa vuorotellen. On tässä hieman kaurapuuroa tullut keiteltyä ja mattoja ja lattioita pestyä, yök. 

Ensimmäinen säikähdys koettiin Rakeen kanssa, kun se toissa sunnuntaina alkoi täristä. Oltiin oltu päivä ja edellinenkin päivä pihalla puutarhahommissa, tultu sisälle ja hetken levättyään Rae alkoi vapista. Se vapisi kauttaaltaan ja kuolasi, ja kävelykin meni hankalaksi kun jalat vispasi niin. Hetken vapistuaan se oksensi oikein kunnon satsit. Olin päivällä levitellyt kompostia kasvimaalle ja sehän on tunnetusti koirien herkkua, ja Rae etenkin sitä ahmi oikein antaumuksella. Liekö sitten komposti jotenkin käynyt tai kaasuuntunut vatsassa ja aiheutti noin kauhean olon. Tärinää jatkui pari tuntia, ja ehdin siinä konsultoida sekä päivystävää eläinlääkäriä että Hattulan Evidensiaa. Kummastakin vakuuteltiin että koiraa voi seurailla kotona, kun se kuitenkin oli koko ajan ihan skarppi ja hereillä, ja oli saanut oksennettua. 

Parin tunnin sisään tuo kohtaus rauhottui, ja ilta ja seuraavakin päivä meni aika rauhallisissa merkeissä.

Sinänsä ihan hyvä tilanne tässä asuinpaikassa, että n. 50km päässä on kaksi eläinsairaalaa täysine varusteluineen. Onneksi kumpaakaan ei ole vielä tarvittu (mitä nyt Balin syntymää olin todistamassa Hattulassa :) )

Tuo ylempi kuva on muuten vappuaatolta, kun ihana Rae täytti 7 vuotta <3

No seuraavaksi pelättiin sitten Repen puolesta. Viikko sitten keskiviikkona se alkoi aamuruuan jälkeen voida pahoin. Ja sitä pahoinvointia riittikin. Repe oksensi ihan solkenaan, ramppasi ulkona ja kun molemmista päistä alkoi tulla verta ei kun lääkäriin soittamaan. Saatiin aika vasta iltapäivälle ja ehdin vielä välissäkin kerran soittaa kun vointi meni niin huonoksi. Tajunnan taso pysyi kuitenkin hyvänä ja lopulta vesikin pysyi pari tuntia sisällä ennen lääkäriin menoa. Heikoksi menee kyllä koirakin tuollaisesta pahoinvoinnista.

Lääkärissä Repe otettiin nesteytykseen ja jätin sen klinikalle. Parin tunnin päästä hain Repen kotiin ja se olikin jo selkeästi pirteämpi. Mukaan se sai kolme eri vatsalääkettä ja antibiootin. Vointi alkoi onneksi näillä avuilla koheta hyvin ja parissa päivässä Repe oli taas iskussa, toki väsynyt ja kyllä se alkaa tuossa iässä palautuminen olla selvästi hitaampaa. Otettiin samalla laaja verenkuva kun ei ole tullut Repeä senioritarkissa käytettyä. Siinä kaikki ok, paitsi toki tuossa tilanteessa otettuna joku suolistoarvo, lipaasi (ei haimaspesifi) sekä tulehdusarvot reippaasti koholla.

Tajusin tässä senkin että Repe täyttää seuraavaksi 10 ja alkaa olla ihan oikeasti iäkäs. Onneksi näyttää siltä että tästäkin selvittiin <3

Muut taudit on selätetty kaurapuurolla ja Canikurilla ja nyt alkaa vaikuttaa siltä että pahin on takana. Liekö sitten ollut joku pöpö joka kiersi kaikki (ehkä tuota Rakeen vapinaa lukuunottamatta), vai onko pihalla joku herkkuraato jolla kaikki herkuttelee, se jäänee arvoitukseksi.

Etäpäivän vahtikoirat. Ajankulukseen koirat ovat täällä maalla alkaneet vahtia silmä kovana naapureiden liikkeitä. Pahaksi onneksi ne ovat surkeita rekisteröimään jos meille asti joku tulee :D

Kotiin tilatut ruokakassit sattuivat kuitenkin huomaamaan ja vahtiesitys oli näinkin vakuuttava:

Kyllä mahtaa ruokalähettiä pelottaa kun kaksi hurjimusta rähjää ikkunassa ja yksi vielä komppaa taustalla :D :D

Korona-ajan rutiiniksi ollaan otettu aamulenkit ennen töiden aloitusta. Keväiset aamut on ihan mielettömän kauniita ja on niin paljon kivempi aloittaa työt pienen jaloittelun jälkeen. Kunpa tämän saisi pidettyä sitten normaalissakin arjessa! Se vaatii silloin hieman aikaisempaa herätystä ja voin jo kuvitella miten kivalta se marraskuussa tuntuu, mutta aion yrittää.

Treenattukin ollaan. Halli aukesi ja siellä ollaan ehditty käydä pari kertaa. Sanottiin myös heipat Uudenmaan kennelpiirin nuorten koirien tokoringille Mari Leiviskän koulutuksessa.

Nuorten koirien ringissä vietetyt kaksi vuotta olivat kyllä antoisat! Oli mahtavaa päästä treenaamaan itseään paljon kovempitasoisessa seurassa, ja päästiin huippuihin koulutuksiin sen myötä, mm. kahdesti Christa Enqvist-Pukkilalle jonka koulutuksia ei ihan jatkuvasti ole tarjolla.

Tokossa hinkataan edelleen ruutua, kaukoja, ohjattua pääasiassa. Viime viikolla alkoi taas ryhmätreenit mutta jäi tuon Repen tapauksen vuoksi väliin, vielä kahdesti ehditään nyt Ninan treeneihin ennen kesää. Kesäksi en hakenut ryhmäpaikkaa mutta yritän saada paikkausvuoroja.

Jälkeä ollaan tehty laskujeni mukaan tälle keväälle 8 kertaa. Ekat 4 meni upeasti; janat pääasiassa onnistui, Bali ajoi jälkeä kuin raiteilla ja keppejäkin nousi. Viides jälki oli vieraan polkema ja se meni aivan vihkoon. Kuin ihmeen kaupalla keppejä nousi 3/5 mutta niillekään ei tultu jälkeä pitkin vaan jostain ihan muualta.
Nyt otettiin sitten korjaussarja. Eilen poljin itse n. 400m jäljen 7 kepillä, tunnin vanha. Alkuun taas sähellettiin (takajälki, sen jälkeen ok eka keppi mutta sitten lähti kepiltä täysin väärään suuntaan ja siinä sekoiltiin pitkään), mutta sen jälkeen ajoi tosi hienon jäljen ja keppejäkin nousi yhteensä 6. Tänään Niko polki jäljen ja se oli tosi hyvä; taas jäi yksi keppi mutta muuten tarkkaa ja keskittynyttä työtä.

Joten voimme varmaan siirtää tuon yhden katastrofijäljen historiankirjoihin. Tänä kesänä Balin jäljestäminen on kyllä alkanut näyttää varsin kivalta etenkin siihen nähden ettei sillä vuosi sitten tuntunut välillä olevan hajuakaan koko hommasta. Keppejä sillä jää edelleen helposti, mutta täytyy kuitenkin olla tyytyväinen siihen että niitä ylipäätään nousee, kun niitäkin jälkiä on nähty ettei keppejä löydy ensimmäistäkään. Rutiinia ja itsevarmuutta tarvitaan tässäkin asiassa ja on tuossa jäljessäkin loppupeleissä aika monta palasta joiden täytyy loksahtaa kohdalleen ja jotka koiran pitää osata.

Esineruutuja on tehty tälle kesälle kolme kappaletta ja ne on kaikki olleet tosi hienoja. Oikeastaan maastotreenien osalta pitäisi vaan treenata; erilaisia maastoja, eri ihmisten tallomia jälkiä, vieraita esineitä jne. Mitään isompia ongelmia ei just nyt ole vaan lähinnä rutiinin puutetta.

Tottiksen puolella onkin sitten vielä enemmän tekemistä, mutta sielläkin palikat periaatteessa olemassa. Kokonaisuuksia pitäisi päästä tekemään ja treenata esim. paukkuja erilaisissa tilanteissa.

Tälle kesälle toiveissa olisi siis paljon kivoja metsätreenejä! Tokokin pysyy mukana mutta vakavammin alamme siihen suhtautua vasta syksyllä.

Eriskummallisia aikoja

Yhtäkkiä se elämä käänsi täysin suuntaansa. Jäätiin kotiin, matkat peruttu, kisat peruttu, palattiin viettämään aikaa kotona rakkaiden kanssa ja luonnossa. Ei se meille ehkä ihan pelkästään pahaa tee.

Jossain sanottiin että korona-ajan voittajia on lemmikit. Näin se varmasti on, eläimet ovat hyvin tyytyväisiä kun ihmiset ovat kotona. 

Meillä on tämän näköisiä etätyökavereita:

Massey on kevään tullen herännyt taas henkiin. Se ulkoilee suurimman osan päivästä ja tulee yleensä vasta iltapäivällä sisälle vetämään pitkät päikkärit ennen yötöitä. 

Bali on muuttanut sänkyyn ja maastoutuu hienosti mustavalkoisiin lakanoihin.

 Ollaan myös erikoistuttu koko perheen päikkäreihin sängyssä <3

Ekat päivät koirat oli sitä mieltä että olen kotona leikkiäkseni heidän kanssa, mutta sitten tottuivat tilanteeseen ja ovat hyvin rauhakseen kun omat päivät menee palavereissa. 

26.3. meillä oli juhlat kun Repe täytti 9 vuotta. Meinasi kyllä unohtua koko juhlapäivä mutta onneksi on Facebook joka muistuttaa merkkipäivistä.

Repe sai synttärilahjaksi sorsan ja olikin oikein onnellinen lelustaan. Tosin sille löytyi nopeasti muitakin ottajia. Bali on sen verran intohimoinen leikkijä että normaalisti meillä ei ole mitään leluja esillä. Tuntui siis varmasti koiristakin spesiaalilta että sai leikkiä kotona.

Toissapäivänä Repe hieman säikäytti olemalla kovin vaisu ja väsynyt. Koirat oli syöneet raakoja luita ja heti heräsi huoli, onko luu aiheuttanut jotain sisäelimissä, vatsalaukku kiertynyt tai revennyt tai mitä ihmettä. Ruokahalu vaikutti kuitenkin olevan ennallaan ja ikenet normaalit joten päätin seurata tilannetta, ja nopeasti Repe sitten piristyikin. Liekö ollut huono olo tai jotain, mutta onneksi se toipui ihan ennalleen. Kyllähän nämä seniorikoiralla aina säikäyttää.

Repe on aina ollut rauhallinen ja "vanha sielu", joten siinä ei niin ikääntyminen näy. Alkaa se tosin olla tietoisempi oikeuksistaan ja tekee mitä lystää, ja tottelee jos huvittaa. Tykkää syödä kakkaa ja kieriä siinä, nukkua sohvalla ja sängyssä sekä syödä herkkuja. Meidän ahne sohvaperuna <3

Tokoa ollaan käyty jonkin verran treenailemassa ja maanantaina käytiin myös Korrin Pekan yksärillä. Kisahommat meni nyt siinä määrin uusiksi että tämän hetkisen suunnitelman mukaan seuraava etappi olisi voittajaluokka nykyisillä säännöillä.  On kyllä ollut kiva treenata ulkokentällä, säät ovat suosineet ja tilaa on ihan eri tavalla kuin hallissa.

Meidän isoin ongelma on ruutu, olen jotenkin onnistunut sössimään sen niin että Bali ei a) irtoa ruutuun eikä b) tiedä ruudun oikeaa paikkaa. Oma diagnoosini on liian kova palkan odotus ja olenkin nyt koittanut keksiä vaihtoehtoja sille, että palkka tulisi aina minulta. Ihan ok ruutuja on saatu niin että palkka on ruudun takana näkyvillä. 

Luoksetulon stoppiin saatiin Pekalta hyvät neuvot ja on saatu onnistumisia siinä. Tunnari edistyy hyvin, joskin rauhakseen kun en uskalla yhdistää vielä noutoa siihen juurikaan. Kaukoja on hinkattu sisällä, samoin kuin takajalkatargettia jonka aion ottaa peruutukseen avuksi. Tässä siitä ekoja treenejä.

Muuten voittajan liikkeet ovat ihan ok mallilla ja uskon että tämän vuoden aikana päästään kisoihin. Jos nyt jotain kisoja vielä tulee :). Ja jos saadaan silmätarkista puhtaat paperit.

Eilen korkattiin jälkikausi. Olen lykännyt sen aloittamista kun arvasin että innostun ihan hirveästi ja niinhän siinä kävi. Niko lähti kaveriksi ja pihasta lähtiessä tuli tarkistettua kohdemaaston sijainti ja todettua että se on Kanta-Hämeen puolella. No ei kun uutta maastoa miettimään, lähdettiin aika summissa ja löydettiin tosi hyvä! Niko tallasi esineruudun ja jätti sinne valmiiksi kaksi esinettä, ja mä polkaisin vähän yli 400m jäljen.

Esineruutu oli ehkä 10m leveä ja 40m pitkä. Kaksi esinettä valmiina, toinen oikealla takarajalla ja toinen vasemmassa laidassa, ehkä 15m takarajasta. Ekalla pistolla suoraan oikealle takaesineelle ja toi sen. Tokaa esinettä sitten etsittiinkin, kävi monta kertaa lähellä mutta ei vain tarkentanut. Lopulta kun itsekin menin vähän syvemmälle ruutuun löytyi. 

Esineruutu on Balin suosikki mutta selvästi vielä joskus vaikea, ehkä vaan sellaista rutiinin puutetta. Pitää jatkaa näitä kaistaletreenejä ja muistaa pitää motivaatiotreenit mukana ja välillä myös helpottaa.

Jälki tosiaan reilut 400m pitkä, n. 40min vanha, 5 kulmaa, esineinä 2 keppiä, lelu ja kissanruokapurkki. Tehtiin alkuun pari janaa, eka ehkä 15m ja toinen 20m. Janat on Balilla vielä aika kesken, nyt janan päässä oli merkki, nakkikuppi ja n. 10-15m päässä ekalla lelu ja toisella keppi. Meni molemmilla janoilla muutaman metrin oikealle (jälki meni vasemmalle) mutta muuten eteni ihan reippaasti ja suoraan. Hyvä jäljen nosto molemmilla ja ekan kepin nosti hyvin.

Jälki olikin sitten silkkaa flowta. Se tunne, kun vain kävelet määrätietoisesti etenevän koiran perässä suoraan jäljen päällä ja yrität pysyä pystyssä <3. (En pysynyt, Bali raukka kun joutuu vetämään perässään kömpelöä ohjastajaa).

Bali on aika reipas jäljestäjä ja menee nenä korkealla. Viime kesän haasteena oli huolimattomuus ja jäljen hukkailu mutta nyt meni tosi varmasti, hieman tarkisteli kuten kuuluukin mutta jatkoi aina sujuvasti omaa jälkeä, ja näytti koko ajan hyvin itsevarmalta. Kulmat otti sujuvasti ja kaikkeen vastaan tulevaan reagoi hyvin. Pelkkä ruokapurkki ilman esinettä ei ole toimiva, kun ei oikein tiennyt miten reagoida eli mielummin vaikka sitten keppi ja palkka taskusta. Viime kesänä Balilla oli taipumusta ajaa keppien ohi joten keppimotivaatiota pitää vielä työstää. Loppupalkaksi oli keppi + ruokapurkki, siinä ei tuonut keppiä vaan jäi odottelemaan purkin avautumista.

Kaikenkaikkiaan ihan hullun motivoiva jälkikauden avaus, tätä lisää ja paljon! Niin hienoa nähdä että Bali on todella syttynyt jäljestämiseen ja tiesi heti mitä ollaan tekemässä.

Pk-kokeisiin olisi haaveina päästä tänä vuonna. Tottiksessa on vielä tehtävää mutta lähinnä treenaamisesta kiinni eli tehtävissä. Eteenmenoa, hyppynoutoa ja paukkuja kun työstetään vielä niin ollaan jo lähellä kisakuntoa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin :). Kevät koittaa koronasta huolimatta, tosi erilaisena kuin ennen mutta yksi mikä on varma on maastolajien ja ulkotreenien aloitus. 

Nauttikaahan kevääseen heräävistä metsistä ja läheisten läheisyydestä. Pidetään etäisyyttä mutta henkistä läheisyyttä <3

Paluu treeneihin ja kisatauolta kisatauolle

Huh, bloggaaminen on kyllä nykyisin vaikeaa. Kaikki tilanteet ja hetket ja parhaat kuvatkin tulee jaettua somessa, ja täällä sitten kertoo ne samat jutut. Tykkään kuitenkin lukea blogeja ja kyllähän nämä jorinat tänne jää jotenkin kivemmassa muodossa talteen. Joten yritetään nyt edes.

Bali on palaillut normaalielämään sterkan jälkeen. Pari viikkoa se oli kokonaan pois treeneistä ja kolmen viikon kohdalla palasi kevyeen treeniin, mitään hyppyjä ei otettu ja agissa oli rimat alhaalla. Nyt sitten toki jo ihan normimeininki.

Olin sopivasti varannut maaliskuun alkuun kaksi fyssariaikaa, ja sieltäkin saatiin Balille ihan täysi treenilupa. Eipä tuollainen leikkaus ja parin viikon lepo terveen nuoren koiran kropalle juuri mitään tee. Ollaan käyty vuosia samalla fyssarilla, ja vaikka ajat pitää varata hirveän ajoissa ja ovat vähän hankalasti keskellä päivää, ei hyvää luottofyssaria kyllä hevillä vaihdeta toiseen. Tamara hoiti Humpankin ja hoitaa nykyiset ja toivottavasti tulevatkin koirat.

Balilla ei ole missään vaiheessa suurempia jumeja tai muuta ollut, mutta haluan aktiivisen (lue: hullun) harrastuskoiran käyttää säännöllisesti hoidettavana etenkin kun tuota agiakin tehdään. Rae kävi myös hoidettavana eikä silläkään mitään ihmeitä ollut, sellaisia pieniä normaaleja aktiivisen koiran jumeja jotka hoidettiin kuntoon.

Aasinsiltana agilityyn, alkuvuosi meni Balin osalta vähän heikoissa merkeissä kun ensin Niko taittoi treeneissä nilkkansa ja sitten Bali joutui saikulle. Mutta nyt on palattu treeneihin ja saimme Jenna Caloanderin pari kertaa kouluttamaan. 

Pikku tekniikkaradalla oli aiheena innarit ja leijeröinti. Balin meno on kyllä ilo silmälle, se menee lujaa mutta on kuulolla ja hyppää nätisti, vaikka tässä pätkässä nyt rima tipahtikin.

Normaalisti treenaamme Marjo Koranderin viikkoryhmässä. 

Rae käy samat treenit, ja se yllätti Jennan treeneissä osaamalla innarit :O. 

Tokomaailmassa tapahtuu, ensin ilmoitettiin sääntömuutoksista ja sen perään peruttiin koko kevään kokeet.

Ajatuksena oli osallistua SM-kisoihin avoon (mikäli päästään joukkueeseen) ja tavoitella voittajan korkkaamista vielä nykyisillä säännöillä. No näistä ei ole vielä luovuttu, onpahan nyt aikaa treenata. Kisaamisen esteenä on vielä lisenssin hankinta ja Balin silmätarkki, mutta näitä voidaan nyt siirtää keväämmälle.

Voittajan liikkeistä eniten kesken on luoksetulon stoppi (just ja just aloitettu rakentamaan) ja kaukot. Kaukoja on hinkattu ihan hirveästi ja tässä niiden tämän hetkinen tilanne:

Balille on ollut tosi vaikeaa hahmottaa takajalkakaukojen kriteeriä. Yritin opettaa sille takajalkatargetia mutta se ei kertakaikkiaan tajunnut sitä. Vasta kun takapalkka saatiin toimimaan homma alkoi auttavasti edetä. 

Tunnari etenee mutta vaatii vielä hurjasti treeniä. Ohjatussa oli ensin isona ongelmana seisomiseen jumittaminen ja kapuloiden kyttääminen mutta purkutreenit on auttaneet tähän. Bali rakastaa noutoja mutta sille on välillä vaikeaa päästä kapuloista irti, tämä on ihan itse aiheutettua kun hetsasin sitä pentuna vauhtinoutoihin. Metallinoutoa on tehty kerran ja se meni hyvin :D

Ruutu on myös vaikea, lähinnä mulle kun en osaa pitää kriteereistä yhtään kiinni. Mutta sekin on treenillä mennyt eteenpäin. Paljon on hommaa mutta mikäs sen kivempaa.

Bali on niin hämmentävä tokokoira, sillä ei ihan rehellisesti ole ollut koskaan mitenkään huono päivä tai huonot treenit (ohjaaja tietty onkin sitten ihan toinen juttu), vaan se on ihan aina todella kivassa vireessä ja ihan hirveän motivoitunut. Nyt Balin myötä olenkin jäänyt jotenkin ihan koukkuun tokon treenaamiseen. 

Viime viikonloppuna oltiin taas jo perinteeksi muodostuneella Strömforsin "leirillä". Mahtava konsepti; kaveriporukalla halliaikaa, huoneet B&B:stä, treeniä, saunomista ja illallinen villasukissa. Halliaikaa oli reilusti ja kaikki ehti treenata ihan sydämensä kyllyydestä. Ihanaa <3

Tällä kertaa sillä poikkeuksella että Niko lähti asuntoautolla mukaan ja yövyttiin autossa. Kaikki koirat tietty myös matkassa.

Koirat on olleet oikein päteviä reissukavereita ja rauhottuvat hyvin autoon.

Tämä erikoinen talvi alkaa onneksi taittua kevääseen. Vaikka onhan se hieman outoa kun sipulikukat alkaa kasvaa jo helmikuulla.

Rempattiin viime kesänä taloa ja maalattiin lautalattiat punaisiksi. Erittäin kiva ratkaisu esim. rapakelien kannalta :). On ollut tänä talvena hieman siivoamista, ja kun Bali ja Repe pukkasi karvanlähdöt tähän samaan aikaan niin välillä tuntuu että hukutaan kuraan ja koirankarvaan.

Repe kun on vielä tällainen sohvanvaltaaja <3

Mutta pikku hiljaa kevättä kohti! Jälkitreenit on vähän jo pyörineet mielessä, hurjimmathan ovat tietty treenanneet jälkeä koko talven mutta me ollaan kyllä oltu siitä hommasta täysin tauolla. En tiedä miten tästä tokohuumasta malttaa maastoon edes irrota.

Ensi viikolla on talvilomaa ja oli ajatuksena lentää Lappiin, mutta saapa nähdä. Talon vahti on jo peruttu. Onneksi on tuo liikkuva mökki pihassa niin aina löytyy vaihtoehto eikä tarvi reissuja niin kovasti suunnitella etukäteen.

Maailman paras Massey

Jo silloin kun haaveilimme maalle muutosta, kuului haaveeseen kiinteästi myös maalaiskissa. Mikäpä maatilalle sopisi sen paremmin kuin maatiaiskissa ja mikä olisikaan kissalle parempi paikka elää kuin maatila kaukana vilkkaista teistä ja hyvien hiiriapajien äärellä.

Useampi ihminen on kysellyt miten saimme kissan osaksi koiralaumaa ja päätinpä siis kirjoittaa sanasen siitä, sekä omistaa yhden kirjoituksen Masseylle, tuolle maailman parhaalle kissalle.

Niko vähän kissan hankintaa vastusteli mutta vastustelut kaikuivat kuin kuuroille korville ja niin kesällä 2017 hain meille Hämeenlinnasta Tori-ilmoituksesta löytyneen mustan kissanpennun. Kissa tuli perheestä jossa oli useampia ulkoilevia kissoja sekä myös (ulko)koiria. Heti havaitsimme että pentu oli hirveän hyvin sosiaalistettu, se tykkäsi ihmisistä ja otti kontaktia, ja oli muutenkin oikein rohkea ja reipas.

No sitten kissalle nimeä keksimään. Olimme tuoreita maalaisia ja isännällä oli traktorikuumetta. Annoin lopulta Nikolle vapaat kädet nimen keksintään ja tässä ollaan. Arjessa nimi muotoutuu usein Maffeyksi tai Maffey mahakas, tai Maffey mahtava -muotoihin.

Meillä oli lapsuudenkodissakin musta kissa. Masseyn hankinnan jälkeen luin että mustat kissat saavat huonommin koteja, koska niistä ei saa hyviä some-kuvia. Lisäksi kuulin että "ei niin mustaa kissaa ettei sillä olisi 9 valkoista karvaa". Molemmat huhut pitävät paikkansa meidän Masseyn kohdalla.

Kotona laitoimme koirat asumaan porttien taa ja annoimme kissan kotiutua muutaman päivän rauhassa. Ihan alkuun se asettautui asumaan keittiön sokkelin alle, mutta varsin pian uskaltautui esille ja otti talon haltuun. Koirat oli ensin pelottavia, mutta pikku hiljaa aloitimme tutustumisen kilteimmästä eli Repestä. Koirille tehtiin selväksi ettei kissaa saa jahdata ja tosi helposti tutustuminen kävikin. Humppaa epäilin eniten mutta hyvin sekin oppi kissan kanssa elämään, tosin lähinnä olemalla täysin välinpitämätön.

Rakeen liittyessä laumaan se olisi ensin halunnut ajaa kissaa ulkona, mutta pian sekin ymmärsi ettei se ole sopivaa. Varsin vaivattomasti onnistui myös aikuisen koiran totuttaminen kissaan.

Tänä päivänä Repe on Masseyn paras kaveri, Rae ei ole huomaavinaan ja Bali irvistelee kissalle mutta kissa ei tiedä mitä se tarkoittaa. Meidän eläinlaumasta kissa on kyllä ihan päällikkö, sen iso ego ja itsevarmuus on jotain mitä koirat ei pysty ymmärtämään.

Repen kanssa Massey jakaa saman pedin ja leikkii ulkona. Tosin se on nähty nukkumassa samassa pedissä myös Rakeen ja Balin kanssa. Pääsääntöisesti myös hoito- ja vierailijakoirat ovat olleet ihan ok. Massey on varsin tarkka ja huomaa kyllä heti vieraan koiran, vaikka se olisi mustavalkoinen bordercollie. Olemme toki itse tarkkoja siitä ettei kukaan kiusaa Masseyta (eikä Masseykaan tietysti saa kiusata ketään) ja Massey on aika fiksu ja menee piiloon jos tilanne vaikuttaa pelottavalta, kuitenkin se käyttäytyy itsevarmasti myös vieraiden koirien kanssa.

Eniten on kyllä sopeutumisesta kiittäminen Masseyn rohkeaa ja mutkatonta luonnetta. Se on todella luottavainen ja reipas. Lisäksi sen identiteetti on varmaan muodostunut hyvin koiramaiseksi ja sillä on vahva rooli laumassa.

Massey sterkattiin vähän alle vuoden iässä ja kun vein sen (koirien lentoboksissa) eläinlääkäriin, se oli kuin mikäkin koira. Se istui tyytyväisenä boksissa elämänsä toisen automatkan, klinikalla se asteli puntarille ihan kuin koirat (Massey ei omista pantoja tai hihnoja joten oli vapaana koko reissun) ja kun nostettiin pöydälle se puski eläinlääkäriä ja kehräsi. Jos olisi ollut kiinnostusta kissanpentujen hoitamiseen ja niille kotien etsimiseen, olisi Massey ehdottomasti saanut pitää kohtunsa, niin mukava ja hyväluonteinen tyyppi se on. Mutta eiköhän maailmassa kissanpoikia riitä.

Massey on tosiaan ihan vapaana ulkoileva kissa. Mielipiteitä jakava asia mutta ei nyt mennä siihen, jokainen tehköön omat valintansa.

Massey ulkoilee lähinnä öisin. Aamulla se tulee sisälle, syö ja käy nukkumaan. Koko päivän nukuttuaan se seurustelee vähän aikaa, syö vähän lisää ja lähtee illalla ulos. Tällaista rytmiä toteuttaessaan se on varsin mukava ja rauhallinen. Joskus esim. kovien pakkasten aikaan sitä joudutaan pitämään sisällä ja silloin se osaa kyllä olla varsin rasittava. Rasittavuuteen kuuluvat kaikki kovin kissamaiset temput kuten pöydillä käveleminen ja koirien huitominen sekä koirien hännissä roikkuminen.

Hiiret ovat meiltä sisältä pysyneet poissa mutta kanalasta saamme pyydystää hiiret edelleen ihan itse.

Kaiken kaikkiaan Masseysta on tullut kolmessa vuodessa iso osa laumaa ja varsinainen persoona. Se on niin kissa mutta kuitenkin ihan koirien kasvattama, ja omaa liudan hyvin koiramaisia tapoja. Jos Massey on ulkona se lähtee aina koirien mukaan lenkille. Noin pieneksi elukaksi se on todella taitava kommunikoimaan eikä meille jää epäselväksi jos Massey haluaa jotain, ja se osallistuu aktiivisesti lauman elämään ja kaikkiin tapahtumiin. Siitä on valtavasti seuraa ja sen touhuja on jotenkin niin viihdyttävää seurata.

Kuulumisia sairastuvalta

Bali sterkattiin viime perjantaina, ja meillä on elelty tämä viikko aika hiljaiseloa. Potilas itse tosin oli omasta mielestään täysin terve jo lauantaina, ja siinä on ollut hieman pitelemistä kun se ei selvästi omaa tilaansa ymmärrä. Ollaan onneksi saatu lainaan aktivointipelejä ja syötetty ruokaa kongista ja hapsumatolta niin on Bali vähän saanut energiaansa purettua.

Tänään varovasti kokeilin voisiko se olla vapaana pihalla, ja hepulit oli sen kaltaiset että ei se kyllä vielä voi. Käytiin kuitenkin ekalla hieman pidemmällä remmilenkillä ja tästä aletaan pikkuhiljaa lisätä liikuntaa ja tekemistä.

Saatiin Kaisalta lainaan haavahaalari ja elämä helpottui huomattavasti. Öisin Bali pitää vielä kauluria ja on sen kanssa kyllä ihan rauhakseen.

Päädyimme steriloimaan Balin, koska se on siirretty EJ-rekkariin ja mahdolliset pentuhaaveet näin ollen lopullisesti haudattu. Vielä suurempi syy on se, että joskus hormonitoiminnan loppuminen rauhoittaa autoimmuunisairauksia ja toivonkin että silmät pysyisivät hyvässä kunnossa. Äidin ja tyttären välit ovat myös olleet erityisesti juoksujen aikaan vähän kireät, jospa jatkossa vältyttäisiin yhteenotoilta.

Leikkaus tehtiin meidän "omalla" klinikalla Hyvinkään Animuksessa. Operaatio sujui hyvin ja pelkät munasarjat poistettiin, kohtu sai jäädä.

Tässä Bali näyttää pelaamisen mallia:

Rakeen kanssa on tässä alkuvuodesta juostu muutamat agikisat. Rae on aloittanut kisaamisen ykkösissä Timon kanssa ja olen sen kanssa aika harvakseltaan agsaillut, ja Repen jälkeen on hieman pitänyt opetella miten tuollaista ohjataan.

Nyt on kuitenkin tehty ihan lupaavia ratoja.

Ojangossa kisattiin 2.2. kolme starttia. Ekana hyppäri, ihan hieno rata mutta hieman hätäisen valssin jälkeen tuli muurista palikat alas ja vielä loppusuoralta yksi rima. Rima jäi tuomitsematta ja saimme vitosen, ja se olikin radan ainoa tulos joten voitettiin :)

Huipulla on yksinäistä, kun en edes koiraa kerennyt napata seuraksi.

Lauantaina 8.2. kisattiin Lägillä niin ikään kolme Mia Laamasen rataa.

Ekalla radalla olin ihan unessa, Rae käytti tilaisuuden hyväkseen ja livahti heti alussa puomin kontaktilta väärään putken päähän. Tokalle radalle kokosin itseni mutta saatiin konflikti aikaiseki putkella ja sekin päädyttiin hyllyttämään.

Kolmantena hypäri, se oli muuten ihan jees mutta tiputeltiin rimoja koko kisojen edestä, kaikkiaan 3 kpl. Mutta taas tehtiin radan ainoa tulos ja voitettiin.

Mitäpä niillä nollilla kun palkinnot saa kotiin ilmankin.

Rakeella on ollut pieniä mielenhallintaongelmia ja parit ekat kisat meni sillä kaavalla, että ekan radan se meni nätisti ja kuulolla ja kahdella seuraavalla paketti hajosi kokonaan. Nyt vähän tiheämpi kisaaminen on selvästi tehnyt hyvää kun viime viikonloppuna mentiin jo kaikki kolme rataa sopuisassa yhteistyössä.

Balista ei ole blogissa yhtään pentukuvaa. Tällainen tuli fb:n muistoissa eräänä päivänä vastaan, tällainen luppakorva se oli <3

Repen doboharrastuksestakin on todiste. 

Talven säät on olleet melko masentavat mutta on hienojakin päiviä joukkoon mahtunut. Ja maalla onneksi on mukavaa vähän rapaisemmallakin kelillä.