Jo silloin kun haaveilimme maalle muutosta, kuului haaveeseen kiinteästi myös maalaiskissa. Mikäpä maatilalle sopisi sen paremmin kuin maatiaiskissa ja mikä olisikaan kissalle parempi paikka elää kuin maatila kaukana vilkkaista teistä ja hyvien hiiriapajien äärellä.
Useampi ihminen on kysellyt miten saimme kissan osaksi koiralaumaa ja päätinpä siis kirjoittaa sanasen siitä, sekä omistaa yhden kirjoituksen Masseylle, tuolle maailman parhaalle kissalle.
Niko vähän kissan hankintaa vastusteli mutta vastustelut kaikuivat kuin kuuroille korville ja niin kesällä 2017 hain meille Hämeenlinnasta Tori-ilmoituksesta löytyneen mustan kissanpennun. Kissa tuli perheestä jossa oli useampia ulkoilevia kissoja sekä myös (ulko)koiria. Heti havaitsimme että pentu oli hirveän hyvin sosiaalistettu, se tykkäsi ihmisistä ja otti kontaktia, ja oli muutenkin oikein rohkea ja reipas.
No sitten kissalle nimeä keksimään. Olimme tuoreita maalaisia ja isännällä oli traktorikuumetta. Annoin lopulta Nikolle vapaat kädet nimen keksintään ja tässä ollaan. Arjessa nimi muotoutuu usein Maffeyksi tai Maffey mahakas, tai Maffey mahtava -muotoihin.
Meillä oli lapsuudenkodissakin musta kissa. Masseyn hankinnan jälkeen luin että mustat kissat saavat huonommin koteja, koska niistä ei saa hyviä some-kuvia. Lisäksi kuulin että "ei niin mustaa kissaa ettei sillä olisi 9 valkoista karvaa". Molemmat huhut pitävät paikkansa meidän Masseyn kohdalla.
Kotona laitoimme koirat asumaan porttien taa ja annoimme kissan kotiutua muutaman päivän rauhassa. Ihan alkuun se asettautui asumaan keittiön sokkelin alle, mutta varsin pian uskaltautui esille ja otti talon haltuun. Koirat oli ensin pelottavia, mutta pikku hiljaa aloitimme tutustumisen kilteimmästä eli Repestä. Koirille tehtiin selväksi ettei kissaa saa jahdata ja tosi helposti tutustuminen kävikin. Humppaa epäilin eniten mutta hyvin sekin oppi kissan kanssa elämään, tosin lähinnä olemalla täysin välinpitämätön.
Rakeen liittyessä laumaan se olisi ensin halunnut ajaa kissaa ulkona, mutta pian sekin ymmärsi ettei se ole sopivaa. Varsin vaivattomasti onnistui myös aikuisen koiran totuttaminen kissaan.
Tänä päivänä Repe on Masseyn paras kaveri, Rae ei ole huomaavinaan ja Bali irvistelee kissalle mutta kissa ei tiedä mitä se tarkoittaa. Meidän eläinlaumasta kissa on kyllä ihan päällikkö, sen iso ego ja itsevarmuus on jotain mitä koirat ei pysty ymmärtämään.
Repen kanssa Massey jakaa saman pedin ja leikkii ulkona. Tosin se on nähty nukkumassa samassa pedissä myös Rakeen ja Balin kanssa. Pääsääntöisesti myös hoito- ja vierailijakoirat ovat olleet ihan ok. Massey on varsin tarkka ja huomaa kyllä heti vieraan koiran, vaikka se olisi mustavalkoinen bordercollie. Olemme toki itse tarkkoja siitä ettei kukaan kiusaa Masseyta (eikä Masseykaan tietysti saa kiusata ketään) ja Massey on aika fiksu ja menee piiloon jos tilanne vaikuttaa pelottavalta, kuitenkin se käyttäytyy itsevarmasti myös vieraiden koirien kanssa.
Eniten on kyllä sopeutumisesta kiittäminen Masseyn rohkeaa ja mutkatonta luonnetta. Se on todella luottavainen ja reipas. Lisäksi sen identiteetti on varmaan muodostunut hyvin koiramaiseksi ja sillä on vahva rooli laumassa.
Massey sterkattiin vähän alle vuoden iässä ja kun vein sen (koirien lentoboksissa) eläinlääkäriin, se oli kuin mikäkin koira. Se istui tyytyväisenä boksissa elämänsä toisen automatkan, klinikalla se asteli puntarille ihan kuin koirat (Massey ei omista pantoja tai hihnoja joten oli vapaana koko reissun) ja kun nostettiin pöydälle se puski eläinlääkäriä ja kehräsi. Jos olisi ollut kiinnostusta kissanpentujen hoitamiseen ja niille kotien etsimiseen, olisi Massey ehdottomasti saanut pitää kohtunsa, niin mukava ja hyväluonteinen tyyppi se on. Mutta eiköhän maailmassa kissanpoikia riitä.
Massey on tosiaan ihan vapaana ulkoileva kissa. Mielipiteitä jakava asia mutta ei nyt mennä siihen, jokainen tehköön omat valintansa.
Massey ulkoilee lähinnä öisin. Aamulla se tulee sisälle, syö ja käy nukkumaan. Koko päivän nukuttuaan se seurustelee vähän aikaa, syö vähän lisää ja lähtee illalla ulos. Tällaista rytmiä toteuttaessaan se on varsin mukava ja rauhallinen. Joskus esim. kovien pakkasten aikaan sitä joudutaan pitämään sisällä ja silloin se osaa kyllä olla varsin rasittava. Rasittavuuteen kuuluvat kaikki kovin kissamaiset temput kuten pöydillä käveleminen ja koirien huitominen sekä koirien hännissä roikkuminen.
Hiiret ovat meiltä sisältä pysyneet poissa mutta kanalasta saamme pyydystää hiiret edelleen ihan itse.
Kaiken kaikkiaan Masseysta on tullut kolmessa vuodessa iso osa laumaa ja varsinainen persoona. Se on niin kissa mutta kuitenkin ihan koirien kasvattama, ja omaa liudan hyvin koiramaisia tapoja. Jos Massey on ulkona se lähtee aina koirien mukaan lenkille. Noin pieneksi elukaksi se on todella taitava kommunikoimaan eikä meille jää epäselväksi jos Massey haluaa jotain, ja se osallistuu aktiivisesti lauman elämään ja kaikkiin tapahtumiin. Siitä on valtavasti seuraa ja sen touhuja on jotenkin niin viihdyttävää seurata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti