Sairastuvalta hyvää päivää

Kotonaolon kunniaksi meillä on koirilla kiertänyt oikein kunnon vatsapöpö. Ensin sairastui Bali, sitten Rae, sitten Bali uudestaan, Repe, Rae uudestaan. Ihan kiva kierre kolmen koiran kanssa kun kaikki sairastaa vuorotellen. On tässä hieman kaurapuuroa tullut keiteltyä ja mattoja ja lattioita pestyä, yök. 

Ensimmäinen säikähdys koettiin Rakeen kanssa, kun se toissa sunnuntaina alkoi täristä. Oltiin oltu päivä ja edellinenkin päivä pihalla puutarhahommissa, tultu sisälle ja hetken levättyään Rae alkoi vapista. Se vapisi kauttaaltaan ja kuolasi, ja kävelykin meni hankalaksi kun jalat vispasi niin. Hetken vapistuaan se oksensi oikein kunnon satsit. Olin päivällä levitellyt kompostia kasvimaalle ja sehän on tunnetusti koirien herkkua, ja Rae etenkin sitä ahmi oikein antaumuksella. Liekö sitten komposti jotenkin käynyt tai kaasuuntunut vatsassa ja aiheutti noin kauhean olon. Tärinää jatkui pari tuntia, ja ehdin siinä konsultoida sekä päivystävää eläinlääkäriä että Hattulan Evidensiaa. Kummastakin vakuuteltiin että koiraa voi seurailla kotona, kun se kuitenkin oli koko ajan ihan skarppi ja hereillä, ja oli saanut oksennettua. 

Parin tunnin sisään tuo kohtaus rauhottui, ja ilta ja seuraavakin päivä meni aika rauhallisissa merkeissä.

Sinänsä ihan hyvä tilanne tässä asuinpaikassa, että n. 50km päässä on kaksi eläinsairaalaa täysine varusteluineen. Onneksi kumpaakaan ei ole vielä tarvittu (mitä nyt Balin syntymää olin todistamassa Hattulassa :) )

Tuo ylempi kuva on muuten vappuaatolta, kun ihana Rae täytti 7 vuotta <3

No seuraavaksi pelättiin sitten Repen puolesta. Viikko sitten keskiviikkona se alkoi aamuruuan jälkeen voida pahoin. Ja sitä pahoinvointia riittikin. Repe oksensi ihan solkenaan, ramppasi ulkona ja kun molemmista päistä alkoi tulla verta ei kun lääkäriin soittamaan. Saatiin aika vasta iltapäivälle ja ehdin vielä välissäkin kerran soittaa kun vointi meni niin huonoksi. Tajunnan taso pysyi kuitenkin hyvänä ja lopulta vesikin pysyi pari tuntia sisällä ennen lääkäriin menoa. Heikoksi menee kyllä koirakin tuollaisesta pahoinvoinnista.

Lääkärissä Repe otettiin nesteytykseen ja jätin sen klinikalle. Parin tunnin päästä hain Repen kotiin ja se olikin jo selkeästi pirteämpi. Mukaan se sai kolme eri vatsalääkettä ja antibiootin. Vointi alkoi onneksi näillä avuilla koheta hyvin ja parissa päivässä Repe oli taas iskussa, toki väsynyt ja kyllä se alkaa tuossa iässä palautuminen olla selvästi hitaampaa. Otettiin samalla laaja verenkuva kun ei ole tullut Repeä senioritarkissa käytettyä. Siinä kaikki ok, paitsi toki tuossa tilanteessa otettuna joku suolistoarvo, lipaasi (ei haimaspesifi) sekä tulehdusarvot reippaasti koholla.

Tajusin tässä senkin että Repe täyttää seuraavaksi 10 ja alkaa olla ihan oikeasti iäkäs. Onneksi näyttää siltä että tästäkin selvittiin <3

Muut taudit on selätetty kaurapuurolla ja Canikurilla ja nyt alkaa vaikuttaa siltä että pahin on takana. Liekö sitten ollut joku pöpö joka kiersi kaikki (ehkä tuota Rakeen vapinaa lukuunottamatta), vai onko pihalla joku herkkuraato jolla kaikki herkuttelee, se jäänee arvoitukseksi.

Etäpäivän vahtikoirat. Ajankulukseen koirat ovat täällä maalla alkaneet vahtia silmä kovana naapureiden liikkeitä. Pahaksi onneksi ne ovat surkeita rekisteröimään jos meille asti joku tulee :D

Kotiin tilatut ruokakassit sattuivat kuitenkin huomaamaan ja vahtiesitys oli näinkin vakuuttava:

Kyllä mahtaa ruokalähettiä pelottaa kun kaksi hurjimusta rähjää ikkunassa ja yksi vielä komppaa taustalla :D :D

Korona-ajan rutiiniksi ollaan otettu aamulenkit ennen töiden aloitusta. Keväiset aamut on ihan mielettömän kauniita ja on niin paljon kivempi aloittaa työt pienen jaloittelun jälkeen. Kunpa tämän saisi pidettyä sitten normaalissakin arjessa! Se vaatii silloin hieman aikaisempaa herätystä ja voin jo kuvitella miten kivalta se marraskuussa tuntuu, mutta aion yrittää.

Treenattukin ollaan. Halli aukesi ja siellä ollaan ehditty käydä pari kertaa. Sanottiin myös heipat Uudenmaan kennelpiirin nuorten koirien tokoringille Mari Leiviskän koulutuksessa.

Nuorten koirien ringissä vietetyt kaksi vuotta olivat kyllä antoisat! Oli mahtavaa päästä treenaamaan itseään paljon kovempitasoisessa seurassa, ja päästiin huippuihin koulutuksiin sen myötä, mm. kahdesti Christa Enqvist-Pukkilalle jonka koulutuksia ei ihan jatkuvasti ole tarjolla.

Tokossa hinkataan edelleen ruutua, kaukoja, ohjattua pääasiassa. Viime viikolla alkoi taas ryhmätreenit mutta jäi tuon Repen tapauksen vuoksi väliin, vielä kahdesti ehditään nyt Ninan treeneihin ennen kesää. Kesäksi en hakenut ryhmäpaikkaa mutta yritän saada paikkausvuoroja.

Jälkeä ollaan tehty laskujeni mukaan tälle keväälle 8 kertaa. Ekat 4 meni upeasti; janat pääasiassa onnistui, Bali ajoi jälkeä kuin raiteilla ja keppejäkin nousi. Viides jälki oli vieraan polkema ja se meni aivan vihkoon. Kuin ihmeen kaupalla keppejä nousi 3/5 mutta niillekään ei tultu jälkeä pitkin vaan jostain ihan muualta.
Nyt otettiin sitten korjaussarja. Eilen poljin itse n. 400m jäljen 7 kepillä, tunnin vanha. Alkuun taas sähellettiin (takajälki, sen jälkeen ok eka keppi mutta sitten lähti kepiltä täysin väärään suuntaan ja siinä sekoiltiin pitkään), mutta sen jälkeen ajoi tosi hienon jäljen ja keppejäkin nousi yhteensä 6. Tänään Niko polki jäljen ja se oli tosi hyvä; taas jäi yksi keppi mutta muuten tarkkaa ja keskittynyttä työtä.

Joten voimme varmaan siirtää tuon yhden katastrofijäljen historiankirjoihin. Tänä kesänä Balin jäljestäminen on kyllä alkanut näyttää varsin kivalta etenkin siihen nähden ettei sillä vuosi sitten tuntunut välillä olevan hajuakaan koko hommasta. Keppejä sillä jää edelleen helposti, mutta täytyy kuitenkin olla tyytyväinen siihen että niitä ylipäätään nousee, kun niitäkin jälkiä on nähty ettei keppejä löydy ensimmäistäkään. Rutiinia ja itsevarmuutta tarvitaan tässäkin asiassa ja on tuossa jäljessäkin loppupeleissä aika monta palasta joiden täytyy loksahtaa kohdalleen ja jotka koiran pitää osata.

Esineruutuja on tehty tälle kesälle kolme kappaletta ja ne on kaikki olleet tosi hienoja. Oikeastaan maastotreenien osalta pitäisi vaan treenata; erilaisia maastoja, eri ihmisten tallomia jälkiä, vieraita esineitä jne. Mitään isompia ongelmia ei just nyt ole vaan lähinnä rutiinin puutetta.

Tottiksen puolella onkin sitten vielä enemmän tekemistä, mutta sielläkin palikat periaatteessa olemassa. Kokonaisuuksia pitäisi päästä tekemään ja treenata esim. paukkuja erilaisissa tilanteissa.

Tälle kesälle toiveissa olisi siis paljon kivoja metsätreenejä! Tokokin pysyy mukana mutta vakavammin alamme siihen suhtautua vasta syksyllä.