Yhtäkkiä se elämä käänsi täysin suuntaansa. Jäätiin kotiin, matkat peruttu, kisat peruttu, palattiin viettämään aikaa kotona rakkaiden kanssa ja luonnossa. Ei se meille ehkä ihan pelkästään pahaa tee.
Jossain sanottiin että korona-ajan voittajia on lemmikit. Näin se varmasti on, eläimet ovat hyvin tyytyväisiä kun ihmiset ovat kotona.
Meillä on tämän näköisiä etätyökavereita:
Massey on kevään tullen herännyt taas henkiin. Se ulkoilee suurimman osan päivästä ja tulee yleensä vasta iltapäivällä sisälle vetämään pitkät päikkärit ennen yötöitä.
Bali on muuttanut sänkyyn ja maastoutuu hienosti mustavalkoisiin lakanoihin.
Ollaan myös erikoistuttu koko perheen päikkäreihin sängyssä <3
Ekat päivät koirat oli sitä mieltä että olen kotona leikkiäkseni heidän kanssa, mutta sitten tottuivat tilanteeseen ja ovat hyvin rauhakseen kun omat päivät menee palavereissa.
26.3. meillä oli juhlat kun Repe täytti 9 vuotta. Meinasi kyllä unohtua koko juhlapäivä mutta onneksi on Facebook joka muistuttaa merkkipäivistä.
Repe sai synttärilahjaksi sorsan ja olikin oikein onnellinen lelustaan. Tosin sille löytyi nopeasti muitakin ottajia. Bali on sen verran intohimoinen leikkijä että normaalisti meillä ei ole mitään leluja esillä. Tuntui siis varmasti koiristakin spesiaalilta että sai leikkiä kotona.
Toissapäivänä Repe hieman säikäytti olemalla kovin vaisu ja väsynyt. Koirat oli syöneet raakoja luita ja heti heräsi huoli, onko luu aiheuttanut jotain sisäelimissä, vatsalaukku kiertynyt tai revennyt tai mitä ihmettä. Ruokahalu vaikutti kuitenkin olevan ennallaan ja ikenet normaalit joten päätin seurata tilannetta, ja nopeasti Repe sitten piristyikin. Liekö ollut huono olo tai jotain, mutta onneksi se toipui ihan ennalleen. Kyllähän nämä seniorikoiralla aina säikäyttää.
Repe on aina ollut rauhallinen ja "vanha sielu", joten siinä ei niin ikääntyminen näy. Alkaa se tosin olla tietoisempi oikeuksistaan ja tekee mitä lystää, ja tottelee jos huvittaa. Tykkää syödä kakkaa ja kieriä siinä, nukkua sohvalla ja sängyssä sekä syödä herkkuja. Meidän ahne sohvaperuna <3
Tokoa ollaan käyty jonkin verran treenailemassa ja maanantaina käytiin myös Korrin Pekan yksärillä. Kisahommat meni nyt siinä määrin uusiksi että tämän hetkisen suunnitelman mukaan seuraava etappi olisi voittajaluokka nykyisillä säännöillä. On kyllä ollut kiva treenata ulkokentällä, säät ovat suosineet ja tilaa on ihan eri tavalla kuin hallissa.
Meidän isoin ongelma on ruutu, olen jotenkin onnistunut sössimään sen niin että Bali ei a) irtoa ruutuun eikä b) tiedä ruudun oikeaa paikkaa. Oma diagnoosini on liian kova palkan odotus ja olenkin nyt koittanut keksiä vaihtoehtoja sille, että palkka tulisi aina minulta. Ihan ok ruutuja on saatu niin että palkka on ruudun takana näkyvillä.
Luoksetulon stoppiin saatiin Pekalta hyvät neuvot ja on saatu onnistumisia siinä. Tunnari edistyy hyvin, joskin rauhakseen kun en uskalla yhdistää vielä noutoa siihen juurikaan. Kaukoja on hinkattu sisällä, samoin kuin takajalkatargettia jonka aion ottaa peruutukseen avuksi. Tässä siitä ekoja treenejä.
Muuten voittajan liikkeet ovat ihan ok mallilla ja uskon että tämän vuoden aikana päästään kisoihin. Jos nyt jotain kisoja vielä tulee :). Ja jos saadaan silmätarkista puhtaat paperit.
Eilen korkattiin jälkikausi. Olen lykännyt sen aloittamista kun arvasin että innostun ihan hirveästi ja niinhän siinä kävi. Niko lähti kaveriksi ja pihasta lähtiessä tuli tarkistettua kohdemaaston sijainti ja todettua että se on Kanta-Hämeen puolella. No ei kun uutta maastoa miettimään, lähdettiin aika summissa ja löydettiin tosi hyvä! Niko tallasi esineruudun ja jätti sinne valmiiksi kaksi esinettä, ja mä polkaisin vähän yli 400m jäljen.
Esineruutu oli ehkä 10m leveä ja 40m pitkä. Kaksi esinettä valmiina, toinen oikealla takarajalla ja toinen vasemmassa laidassa, ehkä 15m takarajasta. Ekalla pistolla suoraan oikealle takaesineelle ja toi sen. Tokaa esinettä sitten etsittiinkin, kävi monta kertaa lähellä mutta ei vain tarkentanut. Lopulta kun itsekin menin vähän syvemmälle ruutuun löytyi.
Esineruutu on Balin suosikki mutta selvästi vielä joskus vaikea, ehkä vaan sellaista rutiinin puutetta. Pitää jatkaa näitä kaistaletreenejä ja muistaa pitää motivaatiotreenit mukana ja välillä myös helpottaa.
Jälki tosiaan reilut 400m pitkä, n. 40min vanha, 5 kulmaa, esineinä 2 keppiä, lelu ja kissanruokapurkki. Tehtiin alkuun pari janaa, eka ehkä 15m ja toinen 20m. Janat on Balilla vielä aika kesken, nyt janan päässä oli merkki, nakkikuppi ja n. 10-15m päässä ekalla lelu ja toisella keppi. Meni molemmilla janoilla muutaman metrin oikealle (jälki meni vasemmalle) mutta muuten eteni ihan reippaasti ja suoraan. Hyvä jäljen nosto molemmilla ja ekan kepin nosti hyvin.
Jälki olikin sitten silkkaa flowta. Se tunne, kun vain kävelet määrätietoisesti etenevän koiran perässä suoraan jäljen päällä ja yrität pysyä pystyssä <3. (En pysynyt, Bali raukka kun joutuu vetämään perässään kömpelöä ohjastajaa).
Bali on aika reipas jäljestäjä ja menee nenä korkealla. Viime kesän haasteena oli huolimattomuus ja jäljen hukkailu mutta nyt meni tosi varmasti, hieman tarkisteli kuten kuuluukin mutta jatkoi aina sujuvasti omaa jälkeä, ja näytti koko ajan hyvin itsevarmalta. Kulmat otti sujuvasti ja kaikkeen vastaan tulevaan reagoi hyvin. Pelkkä ruokapurkki ilman esinettä ei ole toimiva, kun ei oikein tiennyt miten reagoida eli mielummin vaikka sitten keppi ja palkka taskusta. Viime kesänä Balilla oli taipumusta ajaa keppien ohi joten keppimotivaatiota pitää vielä työstää. Loppupalkaksi oli keppi + ruokapurkki, siinä ei tuonut keppiä vaan jäi odottelemaan purkin avautumista.
Kaikenkaikkiaan ihan hullun motivoiva jälkikauden avaus, tätä lisää ja paljon! Niin hienoa nähdä että Bali on todella syttynyt jäljestämiseen ja tiesi heti mitä ollaan tekemässä.
Pk-kokeisiin olisi haaveina päästä tänä vuonna. Tottiksessa on vielä tehtävää mutta lähinnä treenaamisesta kiinni eli tehtävissä. Eteenmenoa, hyppynoutoa ja paukkuja kun työstetään vielä niin ollaan jo lähellä kisakuntoa.
Näihin kuviin ja tunnelmiin :). Kevät koittaa koronasta huolimatta, tosi erilaisena kuin ennen mutta yksi mikä on varma on maastolajien ja ulkotreenien aloitus.
Nauttikaahan kevääseen heräävistä metsistä ja läheisten läheisyydestä. Pidetään etäisyyttä mutta henkistä läheisyyttä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti