Perjantaina oltiin ahkeria Hyvinkään suunnalla. Innostuksissamme poljettiin jäljet kuudelle koiralle, mitäpä sitä muutakaan vapaapäivänä!
Mun pojista ensimmäisenä hommiin pääsi Humppa. Humpan kanssa jätettiin kaksi vuotta sitten jälkitreenit siihen, kun poljin sille jäljen ja vein paalulle, ja koira katseli mieluummin taivaalla lenteleviä lintuja kuin söi mitään maasta. Tuohon aikaan kun ruoka tuli kuppiin muutenkin, eikä ollut vaaraa että sitä kukaan siitä varastaisi.
No ihan mielen virkistykseksi talloin Humpalle suoran jäljen, siellä täällä nameja ja lopussa purkki. Ja äijähän yllätti, se oli varsin innostunut ja taisi lunastaa itselleen loppusyksyksi vähän jälkitreenejä. Ruokaa sillä pitäisi olla enemmän, sillä vauhti kiihtyy heti kun tulee tyhjää. Maltti ei kai kaiketi ole koskaan ollut Humppiksen vahvin ominaisuus.
Humppa se kyllä vaan paranee vanhetessaan, ja eihän sitä koskaan tiedä mitä sen kanssa vielä innostutaan aloittamaan!
Sitten Repen vuoro. Repelle nyt niitä kulmia, valitusvirren jälkeen päädyin tekemään kuitenkin teräviä suoria kulmia, talloin ne huolella ja namitin järkevästi. Jäljellä yhteensä 4 kulmaa. No kulmissa ei ollut nyt ongelmaa, kaikessa muussa sitten olikin. Repe oli älyttömän epävarma, pälyili välillä taakseen, katseli mua ja tarjosi maahanmenoja keskellä jälkeä. Ei päässyt ollenkaan rytmiin, kun tonki nameja syvältä ruohon seasta, ja heti pidemmän tyhjän kohdalla ajautui sivuun, eikä se suoraan sanottuna näyttänyt ollenkaan innostuneelta koko hommasta. En tiedä mihin mun innokas pätevä pikkukoira oikein on joutunut.
Kävikö sitten kuitenkin niin, että viime viikonlopun haastavat jäljet jättivät pojalle pienen empimisen mieleen, sitä en tiedä mutta Repen kanssa täytyy ajaa vähän itsetunnonkohotusjälkiä, helppoa treeniä ja paljon ruokaa. Välillä se vaan on niin taitava, että meinaa unohtua miten pieni se vielä on.
No siitä ajeltiin vielä toiseen paikkaan ja tehtiin esineruutu aika hankalaan maastoon, märkää oli ja ryteikköistä. Repelle eka esineruututreeni ja tästähän se ei kyllä ymmärtänyt kerrassaan yhtään mitään. Repeä ei pahemmin kiinnostanut metsään jätetty pikku pehmolelu. Leikittiin sitten vaan hetki esineellä ruudussa ja that's it. Täytyypä koittaa syksyn mittaan muutama kerta tehdä ruutuja, jos jotain pientä esine-etsinnän siementä saisi pienen päähän istutettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti