Repen AVO-koe

Käytiin viime sunnuntaina starttaamassa avoimessa luokassa Janakkalassa, tuomarina oli Kaisa Lähdesmäki. Liikkeiden keskeneräisyys oli tiedossa, joten lähdettiin lähinnä hakemaan ehjää suoritusta ja hyvää fiilistä. Repe on ollut ihan tosi kiva viime aikoina treeneissä, ja ihana se oli kokeessakin.

Liikkeet oli sekoitetussa järjestyksessä, kivaa! Kaisa oli katsomassa ja otti ihania kuvia.

Liikkeestä seisominen 7: hieman ennakoi stoppia, tai jäi ainakin jotenkin jälkeen ennen käskyä. Takaisin paluussa hieman liikutteli tassuja ja ennakoi perusasennon.
Luoksetulo 5, stoppi venähti monen monta metriä ja loppu oli aika epämääräinen.
Liikkeestä maahanmeno 9: alun seuraamisessa keuli, itse maahanmeno oli ihan ok. Tuomarin mukaan aika voimakas käsky mutta se oli kyllä ihan tarkoituksellista, kun kaksi seisomisliikettä tuli ensin niin varmistelin että saan koiran maahan.

Seuraaminen 8: ihan tosi kivan tuntuista pääasiassa, ja huomattavasti reippaampaa kuin alo-kokeessa. Täyskäännökset valahti, niitähän Repe ei oikein osaa. Se alkaa jotenkin himmata kun itse hidastan ja vire laskee, eli pitäisi treenailla eri tempoisia seuraamisia.

Kaket 8: Ekaan istumiseen kaksoiskäsky, muuten oikein kivat.
Nouto 0: Lähti reippaasti kapulalle mutta jäi sen kanssa seisomaan mun eteen, ja lopulta tiputti. En tajunnut nostaa kapulaa vaan annoin lisää käskyjä ja nollasin samalla liikkeen. Luovutus on tosi kesken, eli tämä oli ihan odotettavissa.

tässä näyttää vielä hyvältä...

luovutus?

Hyppy 6: tätä käytiin vielä perjantaina hädissämme treenaamassa, kun tajusin ettei olla treenattu avo-hyppyä ollenkaan. Siihen nähden se oli ihan kiva, lähti kauheaa vauhtia ja hyppäsi kauas ja vinoon. Istui ihme kyllä ensimmäisellä käskyllä, mutta koska oli niin vinossa, annoin ison vartaloavun että sain hypyn kautta takaisin. Luoksetuloasentokin taisi olla vähän niin ja näin.

Paikallaolo 8. Toisella käskyllä maahan. Makasi ihan kivasti, mitä nyt pariin otteeseen vähän vilkuili ja heilutti häntää naapurin mudinartulle. Tuomari oli kuullut pientä piippausta jostain Repen suunnalta, mutta ei ollut varma oliko se Repe vaiko viereinen koira niin se ei vaikuttanut pisteisiin.

Koe oli mudien mestaruuskoe, ilman kaulusta Repeä tuskin erottaisi mudineitosten keskeltä!

Kokonaisvaikutus 8. Vähän otti häiriötä kaikesta ympärillä tapahtuvasta ja aika paljon epätarkkuuksia liikkeissä.

Yhteensä raavittiin siis 131p ja AVO3, sij. 3/5.

Jibii, palkintoja!

Mitään armopisteitä ei tämä tuomari tosiaankaan jaellut, ja se taisi näkyä osallistujien määrässä :). Mutta ihan mukavaa, reilua ja tasapuolista tuomarointia ja pisteet lähti kyllä ihan asiasta.

Korrien kurssilla

Repen kanssa käytiin taas AST:n järkkäämällä Korrien tokokurssilla. Nyt oltiin eka kertaa Pekan ryhmässä vaihtelun vuoksi.

Ensin vähän puheltiin missä vaiheessa ollaan ja missä meidän ongelmakohdat on. Selitin Repestä miten kummallinen se on, puhuin matalasta vireestä ja siitä miten tuntuu että se masentuu palkattomista pätkistä. Pekka totesi heti että ihan tutulta kuulostaa, eikä ole tokossa välttämättä mikään ongelma.

Aloitettiin sitten noudolla, jossa isoin ongelma on löysä pito. Tosin viime treeneissä Repe myös juoksi noutokapulan kanssa karkuun mutta ehkä se oli joku yksittäinen päähänpisto...
Tehtiin ensin pari vauhtinoutoa, sitten luovutukseen asti ja se oli kyllä tosi huono. Vauhtinoudot ilman luovutusta ok.
Tähän kehiteltiin tuolinkiertotreeniä, jota on vähän aloiteltukin kotona ja joka Repelle tuntuu sopivan, mikäs sen hauskempaa kuin juokseminen. Eli ensin pari toistoa yhdellä tuolilla, nyt tehtiin niin että kapula oli tuolin takana tai lähistöllä, mutta jatkossa tarkoitus olisi saada lähetettyä koira kapula suussa kiertoon. Sitten jalostettiin kahteen tuoliin, eli kun koira on tulossa kierrosta kapulan kanssa lähetetään suoraan vauhdista uuteen kiertoon. Ja tästä sitten pyritään siihen että koiran voi välillä ottaa luovutukseen, välillä lähetetään uuteen kiertoon. Eli koiralla ei olisi kapulaa luovuttaessa mielikuvaa "kohta kapula otetaan suustani pois", vaan välillä se pääsee siitä jatkamaan juoksemista.

Sitten vähän luoksetulon pysäytystä. Repellä on niin hienot stopit seisomisesta että olin kuvitellut myös luoksetulon pysäytyksen olevan ihan helppo nakki, mutta eipäs se ollutkaan.
Tähän tehtiin myös tuolitreeniä, palkkaus vaan tuotti päänvaivaa kun minulta lentävä lelu ei välttämättä tähän ole se paras, mutta avustajan heittämä lelu taas ei Repestä ollut niin kiinnostava. Tässä kuitenkin saatiin yksi tosi hieno stoppi, joten jaksettiin uskoa että se pystyy sen kyllä tekemään kunhan tajuaa vaan. Kokeiltiin sitten myös niin, että avustaja kentälle, juoksutettiin koiraa minun ja avustajan väliä ja tästä stoppi, ja palkka avustajalta. No tämä ei Reiskalle oikeen ekalla yrittämällä auennut mutta loistava keino stoppien treenaamiseen joka tapauksessa. Tästä voi jalostaa treeniä myös evl-luoksetuloon, eli pysäytyspaikat on aina samat mutta vaihdellen mihin pysäytetään, mikä osuus suoraan tai mistä takapalkka avustajalta.

Repestä sitten juteltiin ihan yleisesti, se kun on semmoinen hassu pomppija ja Pekan mielestä tosi iloisen ja hauskan näköinen suorittaja. Tokossa ei tosiaan kannattaisi pehmeyttä ja herkkyyttä ajatella niin negatiivisena asiana, ja tottahan se on että on ihan kiva ettei koiraa tarvi pahemmin ravistella. Repe kuitenkin tekee aina oikein kunhan vaan tietää mitä tehdä, ja on hyvin varma suorittaja. Se ei tykkää tehdä virheitä ja vähän masentuu jos jotain hinkataan pitkään ilman onnistumista, joten pääpaino treeneissä pitää olla positiivisessa vahvistamisessa ja palkkaustahti pitää pitää tiheänä. Sillä se kyllä oppiikin nopeasti ja on innokas ja iloinen. Joku sellainenkin häiriö sille on tullut että on nyt kolme viimeistä treeniä palkkautunut lähes pelkästään lelulla, ja jaksanut leikkiä ja repiä ihan eri tapaan kuin ennen.

Ohjaajalle taas ajateltavaa ja kehitettävää, miten osaisi vähän enemmän keskittyä niihin hyviin puoliin ja koittaa myös treeneissä vahvistaa vahvuuksia eikä jäädä murehtimaan sitä mitä jonkun muun koira on ja minun ei. Ja uusia ideoita pää pullollaan!

Agikoirat

Poikien kanssa höntsäiltiin agia. Rimat oli hellekelissä medeissä, ei Repellä maksirimoilla ihan noin paljoa jää ilmaa hypyn päälle.
Tänään aloitettiin taas tauon jälkeen Ff agilityn treeneissä eli nyt liidellään pari kertaa viikossa kun Imphan treenitkin vielä jatkuvat..

Repen lempparieste puomi

Pujottelua menee eka kertaa kokonainen, vielä aika epävarmasti ja hitaasti mutta etenee!

Halihetki

Humppakin pääsi verestämään muistoja, hyvin muisti kaiken parin vuoden tauosta huolimatta. Ja se menee kovaa...

Kesämies Humppa

Humppa alkoi mökin uimareissujen jälkeen haista niin pahalle, että päädyttiin radikaaliin ratkaisuun.

Rinnuksista ja takapäästä oli iho vähän jo ruvella, ei mitenkään märkinyt mutta hieman ärtyneen näköinen. Lisäksi pohjavilla oli joistakin kohtaa vähän huopunutta joten oli ihan oikea ratkaisu ottaa tukka pois katsoa mitä sen alta löytyy.

Humppa tuntuu tykkäävän uudesta lookistaan, eikä läähätä enää paljon ollenkaan. Olin aina luullut että Humppa läähättää hermostuneisuuttaan, mutta ehkä sillä sitten olikin hiki :D. Ja onhan se ihan äärettömän söpö, eikä sen hössötyskään ärsytä yhtään niin paljon kuin ennen.

Paljon on puuhattu

Tokoa, agia, viestiä, tottista, canicrossia. Lajivalikoima pysyy suurena kun kaikkea treenaa vähän silloin tällöin!

Tokon pariin on palailtu ja koekalenteria selailtu vakavin mielin. Humpalle siis voittajan ja Repelle avoimen koetta, ja eiköhän me tuossa syksyllä uudet luokat korkata. Humpalla vielä paljon tekemistä etenkin kaukojen kanssa, Repe on kakeissa luonnonlahjakkuus mutta nouto ja etenkin kapulan luovutus takkuaa. Mutta onhan syksyyn aikaa.

Repen agitkin edistyy, ollaan tykätty Maijun treeneistä kovasti ja kehityttykin. Pujottelua menee puolikas, kontakteja on treenailtu ja ne ihan kivalla mallilla. Puomilla ei meinaa oikein Reiskan jalat kantaa mutta A:ta kiipeilee ihan innoissaan. Repe ei mikään maailman nopein ole (enkä minä), mutta jotenkin niin notkea, hyppää hyvin ja ohjautuu tosi kauniisti.

Tänään käytiin viestillä. Repe yrittää astua isoihin saappaisiin ja on joutunut välillä juoksemaan ensimmäisenä, ei pelkästään Humpan perässä. Hieman meinaa olla vaikeaa. Tänäänkin juoksi 20m ja jäi siihen seisomaan, seisoi ainakin minuutin mutta kun ei minulta apuja tullut, lähti sitten lompsimaan Nikolle päin. Nikolta lähtiessä meinasi lähteä aivan väärään suuntaan... Humppa sen sijaan on kyllä pro. Niin pro, että tänään sille ammuttiin, jospa sen tottiksenkin sille saisi kasattua.
Ammuttiin kolme kertaa niin, että hetsasin leluun ja seuruutin, ampuja katsoi kun seuraa hyvin ja pam. Isostihan Humppa reagoi, mutta reaktio kyllä pieneni huomattavasti. Ekan paukun jälkeen ei palannut leluun mutta palkkautui edelleen nakeilla. Kova kiire oli pois kentältä tämän jälkeen ja hieman sitä sai palautella, mutta en nyt tästä ihan tyystin kuitenkaan lannistunut. Ehkä käydään kokeilemassa vielä toisenkin kerran. Sitten voisi myös miettiä miten se punnerretaan metrisestä yli ja onhan siinä sitten vielä se loppukin tottis... Humpan kanssa vaan on kiva tehdä, kun jotain pitää treenata joka tapauksessa, eikä se sitten niin iso menetys ole vaikkei puusta pitkälle päästäisikään. Ompahan ainakin puuhattu.

Perheen äijäosasto eli Niko ja Humppa ovat ihan innostuneet vetolenkeistä ja Niko kävi tänään kuuntelemassa Samuli Nissisen canicross-luentoakin. Lisääntyneen treenaamisen myötä Humppa alkoi vaikuttaa aika laihalta, joten sen ruokaan otettiin lisäksi silloin tällöin ihralisä, sekä aloitettiin nivelvalmiste Cartivet + msm ylläpitoannoksella.

Lomatunnelmia

Kesäloma alkaa kääntyä loppusuoralle, joten tässä meidän lomatunnelmia kuvin

Ensimmäinen reissu hoitui karavaanaten, ja kuskiosasto oli pätevää

Houtskärin kallioilla

Ihana loma-Humppa

Sitten suunnattiin mökille. Ihania joutilaita päiviä!

ja kauniita päiviä ja iltoja rannassa

Humpalla on ihan erityiset harrastukset mökkirannassa:

Ja isot traumat siitä, että se jätetään mökille. Autoa ja meitä pidetään tarkasti silmällä.

Vielä ehdittiin Jukolan viestiin, josta näin kaunista iltatunnelmaa:

Reiska hierojalla

Koepäivän jälkeen Repe pääsi rentoutumaan hierojalle. Lähes naapurista löytyi kohta valmistumassa oleva hieroja, joka vielä antaa mukavan alennuksen seuramme jäsenille eli varsin hyvä diili!

Mentiin hieman etuajassa eikä pahaa aavistamaton hieroja osannut odottaa meitä oven taakse, ja niin Repe sai päälleen kaksi käppänäurosta. Repe on kyllä sellainen seuramies ettei yhtään provosoitunut vaikka muut rähisi, vaan tyynenä odotteli että joku ottaisi pienet pois sen kimpusta :D.

Katsottiin hieman liikkeitä pihalla, Repe ei valitettavasti ole perinyt isänsä upeaa takaliikettä vaan on aika ahdas, ja sitä kompensoi sitten vähän kääntämällä tassuja ulospäin.
Lihaksisto kuitenkin Repellä ihan ok kunnossa eikä löydetty kummempia jumeja. Takapäähän saisi vähän enemmän kehittää muskelia, ja pientä kireyttä löytyi ponnistavista lihaksista tuosta lonkan taipeesta (termit on hieman hukassa...). Saatiin hyviä venytysohjeita, ja hierojan kanssa käytiin hyvät keskustelut ruokinnasta, liikunnasta ja koiraharrastuksista yleensä, kivaa vaihtaa ajatuksia tällaisen samalla aaltopituudella olevan ihmisen kanssa. Repe rentoutui käsittelyyn hyvin, arvelinkin että hieronta voisi olla Repen juttu se kun on sellainen sylikoira.

Repellä on mielestäni hieno ja aivan tarkoituksenmukainen liike, se on notkea ja nopea, venyttelee paljon ja hyppää hyvin, eli en ollut sen kunnosta mitenkään huolissani. Kuitenkin koska se on C-lonkkainen ja treenaa ja liikkuu paljon, oman mielenrauhan kannalta pidän tärkeänä tsekata sen kroppaa aika ajoin asiantuntijalla. Terveen paperit saatiin ja jatketaan ilomielin treenejä ja lenkkejä.