Humpan ontumahistoriahan on pitkä ja vaiheikas. Se ontui ensimmäisen kerran takajalkoja alle 1-vuotiaana, minkä vuoksi päätimme Sarin kanssa kuvata sen heti 1-v iässä jolloin siltä kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä. Selkäkuvaus ei tuolloin 2008 ollut kovin muodikasta ja selkäkuvista ei paljoa kostuttu, mutta lonkat lausuttiin A-A, kyynärät 0-0 ja selkä oli kahden eläinlääkärin toimesta katsottuna ok.
No ajoittainen ontuminen jatkui. Se on aina vaikuttanut lihasperäiseltä, ilmennyt rasituksen jälkeisen levon jälkeen kuten autosta otettaessa. Humppaa on hierottu, käytetty osteopaatilla ja fyssarilla ja se on aina ollut todella vaikea käsiteltävä. Kiltti toki eli ei pure tai juokse karkuun, mutta jäykistää kyllä kaikki lihaksensa. Osteopatia on ollut paras hoitomuoto ja sitä ollaan käytettykin tarvittaessa. Joskus 4-6 ikävuoden aikana mitään vaivoja ei ollut, kunnes ne pahoilla pakkasilla palasivat nyt vanhemmiten, ja nyt onkin onnuttu etujalkaa ja lisäksi välillä on sellaista yleistä jäykkyyttä. Viime vuoden leuto talvi meni tosi hyvin, mutta tänä talvena hoidossa ollessa oli oireita, kun pakkanen oli kireämpää. Liikunnan laatu tai määrä ei juurikaan oireisiin vaikuta.
Ei siis oikein ole tietoa onko kyse samasta vai eri vaivasta, mutta virallisten kuvien jälkeen Humppaa ei ole kuvattu ja siksi halusin nyt päästä asiantuntijalle katsomaan löytyykö rangasta jotain vakavampaa.
Ensin mentiin puntarille, joka näytti 17,5kg :O. Meitä ennen oli punnittu yksi irlanninsusikoira, jonka omistajat myös ihmettelivät vaa'an pientä lukemaa ja punnitsivat koiraa monta kertaa. Henkilökunta kävi buuttaamassa puntarin mutta Humpan lukema ei siitä muuttunut. Humppa on normaalisti painanut sellaiset 19-20kg joten tuo on kyllä sille tosi pieni paino, vaikka turkkia ei olekaan mutta ei kai sekään kahta kiloa paina. Tuli vasta myöhemmin mieleen että vaakaa olisi voinut kokeilla nousemalla sille itse... No hieman on Humpan ruoka-annosta nostettu mutta ei se mitenkään nälkiintyneeltä omiin käsiin vaikuta.
Sitten Räihän juttusille. Lääkäri haastatteli ja kirjasi historiaa ja teki sitten tutkimuksen pöydällä. Humppa oli tosi hermostunut jo klinikalle tullessa, mutta nätisti se seisoi pöydällä ja antoi tutkia. Mitään kipureaktiota ei saatu etupäästä eikä lonkista, ne sai taivutettua taakse vaikka kovaa sai vääntää eli tosi jumissa on takapää. Ainut pieni reaktio tuli lannerangan kohdalta painaessa. Päätettiin kuvata olat (koska ontuu etupäätä ja on ocd-riskiryhmää rotunsa puolesta :) ), lonkat (koska sukurasitetta on eikä ole kuvattu 1-v jälkeen) ja lantio ainakin, lisää sitten jos ei mitään löydy. Laitettiin Humppa unille (nukahti muuten huomattavasti helpommin nyt 8-vuotiaana mitä sillon 1-vuotiaana jolloin pongahti pystyyn aina minun äänen kuultuaan jopa kuvauspöydältä :D ) ja mentiin odottelemaan.
Sitten kuvia katsomaan. Olat oli puhtaat, ja niistä Räihä sanoi ettei niissä ole ollutkaan OCD:tä. Kuulemma näkyisi, jos siellä olisi jotain ollut, vaikka jotkuthan puhuvat myös näistä "itsestään paranevista" irtopaloista. Silloin 2008 kun Humppa kuvattiin ei OCD ollut ollenkaan vielä niin tuttua eikä sitä oikeastaan pidetty näyttelylinjaisten ongelmana.
Oikea olka, Humpan mikrosiru näkyy hauskasti kuvassa. Lukijalla se löytyy etujalkojen välistä rinnasta, jonne se putosi jo nuorena.
Vasen olka
Lonkat; hieman näkyi varjostumaa oikeassa lonkassa, mutta ei nivelrikkoa eikä kuulemma mitään mikä voisi oireita aiheuttaa. Hauskaa sinänsä, että Räihän mukaan lonkat ei koskaan ole olleet A-A, vaan ehkä enemmänkin B-A tai C-B. Erehtyy se Kennelliittokin :).
Lanneranka: viimeisessä selkänikamassa näkyi ikävä väkänen (näkyy hyvin lonkkakuvassa), joka luultavasti aiheuttaa oireet. Ongelma on siis ristiluun alueella ja todennäköisesti välilevyssä. Välilevyjä vaan ei röntgenissä näy eli vaatisi magneettikuvauksen.
Diagnoosini on siis osunut oikeaan; Humpalla lannerangan ongelmiin viittaa ikijäykkä takapää, huonot takaliikkeet sekä liian korkea hännän kanto. Oireet ovat tietty aika jännät, eli oireilee lähinnä lihasjäykkyydellä ja ongelma säteilee nykyään erityisesti etupäähän.
Koska oireet ovat kuitenkin melko lievät ja koira jo senioriosastoa, päädyimme jättämään tutkimukset tähän eli emme magneettikuvaa ainakaan tällä erää. Humppa on 99% ajasta ihan ennallaan; tosi reipas ja liikkuu iloisesti ja mielellään joten en usko että se on hullun kipeä koko aikaa, se ei siis osoita kipua oikeastaan ollenkaan paitsi pakkasella.
Tällä hetkellä siis lääkkeenä oireiden hoito; lämmintä päälle kylmillä keleillä sekä särkylääkettä tarvittaessa. Lääkäri ohjeisti myös välttämään äkillisiä rajuja liikkeitä, mutta ei osannut kertoa miten tämä koulutetaan :). Jos selkä poksahtaa, se poksahtaa ja siihen asti Humppis elelee kuten ennenkin, ja syö tarvittaessa Rimadylia ja käyttää BoT:ia. Vetolajit jatkuvat ja muukin harrastelu. Humppa pääsee Laioksen käsittelyyn heti kun saadaan aika, ja siellä käydään aina tarpeen mukaan. Tavoitteena meillä oli että minä nukkuisin yöni rauhassa, ja ehkä se nyt tällä saavutettiin eli mitään ihan kauhean radikaalia ei löytynyt ja koiraa saa jatkossakin hoitaa oireiden mukaan.
Höh kirjoittelin ja onnistuin poistamaan välilehden, minä tunari. :D
VastaaPoistaRasmuksella todettiin välilevyn pullistuma muutamia vuosia sitten (yhtenä aamuna ei päässyt makuulta ylös ja onneksi toipui aika äkkiä, joillakin pidempi prosessi). Onneksi meni ohi lääkkeillä. Sitä ennen oli ontunut olkapäätä, josta 4 vuotta sitten todettiin luupiikki. Nyt osteopaatit on auttaneet. Välillä vetää selän niin jumiin -> paikkaa etupäällä sitä ja olkapää rasittuu liikaa ja alkaa ontua etujalkaa. Ruutilla taas välillä toinen lonkka ollut enemmän jumissa ja vetänyt taas ristikkäisen etujalankin jumiin. Ja kerran osteopaatilla jumissa olevan niskan takia ontui etujalkaa.
Alunperin näkyi juuri satunnaisesti eri tilanteissa milloin ontui, ei saattoi ennen agilitya tai vasta jälkeen. Sen jälkeen ei heitelty enään leluja ja nykyään rauhallisia ja useampia lyhyempiä lenkkejä. Kipulääkettä osteopaatin jälkeen välillä osteopaatti määrännyt, ettei kun jumit aukeaa ja on kipeämpi, kehitä sen takia ontumista. Ja eläinlääkärikin välillä määrännyt kipulääkettä. Talvella on huomannut, että paksu takki pakkasilla tai muuten vetää selän nopeasti jumiin. Akupunktiota en oo koskaan koittanut, mutta siitäkin kuullut hyvää. Kai vähän edullisempaakin kuin osteopaatti.
Osteopaattia säännöllisesti, välillä kipulääkettä ja iän mukaan rasitusta. Kyllä se siitä :)