Erkkarikuulumiset

SBCAK:n erikoisnäyttely järkkäiltiin tänä vuonna Jämsään, eilen lauantaina kisattiin erkkarissa ja tänään sunnuntaina olisi ollut vuorossa Jämsän KR-näyttelyn bortsukehä. Meiltä erkkariin oli toki ilmoitettu molemmat pojat, ja sunnuntaille olin ilmoittanut vain Repen.

Paikan päälle ajeltiin jo perjantai-iltana, ilta kasailtiin kehiä (jossa olikin vähän hommaa), yöksi hotelliin jossa todella kuumassa yhden hengen huoneessa vielä pesin ja föönailin kaksi koiraa, ja yö menikin kuin saunan lauteilla. Vähän väliä heräsin koirien huohotukseen ja aamuyöstä myös siihen, että Repe tajusi että saa tulla sänkyyn (kotona ei pääse koko makkariin) ja hyppi ja vehtasi sängyssä.

Lauantaina bc-tuomarina Wayne Fleming Australiasta, Kaisa vei Repen kehään, Repe ei miehistä tykkää joten kokeiltiin, menisikö paremmin ilman minua. No eipä mennyt, Kaisa sai Repen liikkumaan tosi kauniisti, mutta kopelointia ei kestänyt ja yritti lopulta purra, joten Repelle avoimesta luokasta EVA. Tuomari oli tosi ystävällinen, tutki koirat tarkasti mutta käsitteli kauniisti ja lähestyi aivan nätisti. Pitkään Repe kesti, yritti väistää mutta kun ei päässyt pois niin viimeisenä vaihtoehtona käytti hampaita.

Repe ja Kaisa kehässä, kuva Lara Larcarea Borders

Humppa sitten valioluokkaan, on aika niukassa turkissa mutta Humpsu esiintyi oikein hienosti ja sille VAL EH.

6,5 years old male, typical of the breed. Strong boning & substance. Correct ear placement. Would like darker eye. Correct scissor bite. Strong jaw. Nice thick coat, dense undercoat. Slightly sloping topline. Moves freely, altough I'd like more strenght behind.

(kuva Essi R.)

Päivän kenties kohokohta oli kuitenkin jälkeläisluokka, johon oli ilmoitettu Willan (Pikkupaimenen Mercy Speedster) jälkeläisiä. Viimeiseen asti jännättiin tiukalla tuomarilla saako kaikki vähintään EH:n että päästään osallistumaan, ja päästiinhän me. Hauskalla porukalla oli mukavaa jännitellä :).

Mukana vasemmalta Muttaburra Wooly Mammoth, Pikkupaimenen Secret Garden, Pikkupaimenen Smokey Robinson, Muttaburra Wollen Charmer ja pääpahis eli Pikkupaimenen Mercy Speedster.

Ja mitä tekee Willa, hommaa lapsukaiset näyttelyyn ja jälkeläisryhmähän olikin ROP. Wau! Päästiin vielä isoon kehään, siellä jäätiin kelpieryhmälle kakkoseksi eli BIS2. Hienoa ihanan Willan hörökorvatiimi!

Esitin myös käyttöluokassa yhden uroksen ja kelpieissä Kaisan Hippaa, joten tuli kehässä pyörittyä. Kuvissa punaiset housut vilkkuvat milloin kehässä, milloin kehän laidalla...

Repen olin tosiaan vielä ilmoittanut sunnuntain KR-näyttelyyn, mutta lauantain kehän jälkeen päätin, etten lähde sille toista evaa/hylsyä ottamaan miestuomarilta ja ajeltiin lauantai-iltana kotiin.

Kotimatkalla tuli tuota Repen käyttäytymistä prosessoitua, joku kumma trauma sillä on miehistä ja siinä lupasin, etten sitä vie näyttelyyn ennen kuin jos se jonkun tuloksen sieltä johonkin tarvitsee. Ei ole reilua koiraakaan kohtaan pistää sitä tilanteisiin joita se silmin nähden inhoaa. Jalostuskoira se ei tällä hetkellä luonteensa puolesta ole, mutta sen kanssa on tosi kiva puuhata tokoa, jälkeä, viestiä, agia, kaikkea, unohtamatta sitä huumoriarvoa! Joten jatketaan niitä ja katsellaan tuleeko ne aivot päähän jossain vaiheessa.

Hauska päivä oli kuitenkin Jämsässä, oli kivaa nähdä tuttuja kehän laidalla ja seurata kavereiden koirien menestystä. Onnea menestyneille ja tuloksiinsa sekä koiriinsa tyytyväisille!

Rallytokodebyytti

Humpan kanssa aloitettiin rallytokoura suuntaamalla tänään Vantaan Kivistöön. Tuomarina alokasluokassa oli Pia Heikkinen ja rata seuraavanlainen:

Onneksi paikalla oli viimesyksyisen rallitokokurssin kouluttaja Sari, jolle, kuten myös tuomarille, plus muutamalle tuntemattomalle ystävälliselle tyypille esitin lukuisat typerät ensikertalaisen kysymykseni. 

Humppa oli virtaa täynnä ja kävi todella kuumana, vinkui ja vonkui ja jopa haukkui. Olipa taas kyllä rasittavaa sen kanssa.

Ensimmäinen -10 pistettä lähti heti ensimmäisessä tehtävässä, ei oltu kumpikaan oikein radalla siinä vielä, eteenistuminen jäi todella vajaaksi (mikä ei olisi haitannut mutta sekoitti vähän omat pasmat), ja Humppa ehti sivulletulossa ennakoida istumisen, eli tästä tehtävävirhe.

Siitä jatkuikin ihan mallikkaasti, käännökset saatiin tehtyä ilman ennakointeja (ongelmana erityisesti vasemmalle käännöksissä). Jossain vaiheessa hihna jäi Humpan häntään kiinni, ja se aiheutti pientä lisähaastetta. 

9. tehtävässä eli spiraalissa Humpalla lähti mopo keulimaan niin, että siitä -1p, koira estää ohjaajaa. Siitä mentiin taas hienosti, kunnes pujottelussa tuli mulle emämoka ja lähdin siihen väärään suuntaan :D. Se kuuluisa hyvänolontunne, ja radan mokaaminen viimeiseen tehtävään... Viimeinen -3p sitten maalissa, luulin että koira pitää ottaa siinä perusasentoon mutta ei kuulemma pidäkään, eli siihen ylimääräinen istuminen.

Eli näistä vähennykset yhteensä 24p, jäljelle jäi 76/100p ja hyväksytty tulos kuitenkin. Tuomarin kommentti: "Liiankin reipasta, mutta silti selvää yhteistyötä".

Taidetaanpa mennä toistekin, tämä on kyllä ihan hauskaa hommaa!