Karavaanarit Saamenmaalla kesä 2021

Kun kevättalvella heräilin ison leikkauksen jälkeen, yksi ensimmäisiä ajatuksia heräämössä oli, että Saamenmaalle olisi päästävä. Pohjoisen reissut on useammalta kesältä peruuntuneet ja siirtyneet, mutta nyt oli vihdoin aika. Niinpä kovan kesän jälkeen elokuussa pakkasimme asuntoauton ja suuntasimme pohjoiseen. Suunnitelmissa oli myös Norjan puolella käynti, mutta koronarokotussyistä se jäi toteuttamatta ja päädyimme seikkailemaan Suomen puolella.

Ensimmäinen kohde oli Tastulan lomakylä Kaustisella. Kaikki Tastulat ovat ihan oikeasti lähtöisin tuolta Tastulasta, paitsi tietysti minä ja muut väärän koivun kautta sukuun tulleet. 

Paikka oli rauhallinen ja hiljainen. Yövyttiin ja käytiin aamulla koirien kanssa lenkillä, sitten matka jatkui.

Kaustiselta lähdettiin ajatuksella, että ajellaan niin pitkälle kuin jaksetaan. Poikettiin ihmettelemässä Ylivieskan uutta kirkkoa ja ajeltiin muutenkin rauhakseen. Seuraava yöpaikka oli puskaparkki Pellossa. Joogamatto oli toki mukana, haaveena joogailla ihanissa maisemissa. Oli se tässä hiekkaparkkiksellakin ihan ok :D

Ensi kohtaaminen Saanan kanssa

Pellosta sitten aamusta liikkeelle ja kohti Kilpisjärveä. Hirveästi oli karavaanareita liikkeellä, mutta mahduttiin vielä Kilpisjärven retkeilykeskukseen. Laitettiin auto parkkiin ja lähdettiin kiipeämään Saanalle. Sää oli aika epävakainen niin haluttiin hyödyntää sateeton iltapäivä. Porukkaa oli paljon mutta ei häiriöksi asti, tosi monilla myös meidän tapaan koirat mukana. 

Oma kunto oli mennyt kesän hoitojen aikana melko surkeaksi ja nousu oli kyllä rankka. Ennen puoltaväliä on portaat, ja siinä kohtaa Niko ehdotteli jo takaisinpäin kääntymistä. Äitikin laittoi viestejä että ei ole pakko nousta ihan huipulle asti... Maisemat kuitenkin palkitsivat ja fiilis oli mahtava. Portaiden jälkeen nousu hieman loiveni eikä loppumatka tuntunut enää niin pahalta. Ja sitä tunnetta kun päästiin huipulle <3 <3

Kilpisjärven retkeilykeskus

Repe 10v Saanan valloittaja <3

Kilpisjärvi ja Pikku-Malla

Rae Saanalla

Tähän kuvaan kiteytyy päivän tunnelmat. 

Saanan huiputus oli huonokuntoisille kova suoritus ja loppupäivä menikin lepäillessä. Koiratkin painelivat suoraan nukkumaan eikä niitä paljon loppupäivänä näkynyt. Retkeilykeskus tarjosi illalla saunan ja löylyt maistui.

Seuraavana päivänä jätettiin seniorit autolle ja kävimme Balin kanssa kaksin kiertämässä Saanan luontopolun. Reitti oli tosi kiva, n. 5km mittainen lenkki Saanan juurella. Tosi upeat maisemat ja kaunista tunturivarvikkoa, pieni tihkusade oli karkottanut kaikki muut joten kävelimme koko lenkin ilman havaintoja muista retkeilijöistä.

Kilpisjärvellä oli kyllä ihan hirveästi porukkaa, kävimme pyörillä kaupassa ja ostoskeskuksellakin oli melkeinpä ruuhkaa. 

Kilpisjärven ranta

Kilpisjärveltä otettiin kahden yön jälkeen keula kohti Enontekiötä. Menimme majoittumaan Hetan kodalle, jossa olen ollut ripari-isosena kahdesti 1990-luvulla :). Hetan kota on nykyisin yksityisomistuksessa, mutta paikat olivat aika ennallaan. Vuokrattavana on mökkejä, huoneita ja caravan-paikkoja, ja saatavilla aamiaista sekä esim. venekuljetusta sekä autonsiirtopalvelua Hetta-Pallas -vaeltajille. Tosi kiva paikka, jota pyörittää sympaattinen pariskunta. Pihalla tepsuttelee myös perheen koira ja kissa.

Hetan kodalla vietimme aika rennot kaksi yötä. Niko kävi kalassa ja kävimme kävelemässä läheisellä Ullatievan hiekkaharjualueella. Keskenään saimme siellä kävellä, hieno paikka. Hetan kodallakin saunoimme ja uimme sekä pestiin pyykit.

Riippukeinu oli hyvä idea, mutta polttiaisia oli niin hirveästi ettei ulkona oikein voinut viettää aikaa

Ullatieva oli hieno paikka

Tässä kuvassa taustalla näkyy Pyhä-Keron huippu. Hieman suunnittelimme Pyhä-Keron huiputusta, mutta jäi nyt tällä kertaa toteuttamatta. Reissu olisi ollut aika pitkä päiväretkeksi Saanan seikkailujen jälkeen joten tyydyimme ihailemaan Pyhä-Keroa etäältä.

Enontekiöltä suuntasimme kohti itäpuolta. Paras reitti olisi ollut suoraan Norjan läpi, mutta koska meillä ei ollut Norjan puolelle asiaa, kiersimme eteläkautta Suomen puolta. Tieosuus oli aivan järkyttävän huonossa kunnossa, pääosin soratietä ja tämä olikin reissun pahin taival mennä asuntoautolla. 

Koko päivän täryyttelyn jälkeen saavuimme Inariin, josta jatkoimme vielä Karigasniemen suuntaan Giellajohkalle yöpymään. 

Seuraavana päivänä jatkoimme Karigasniemelle, jossa kävimme kiipeämässä Ailigas-tunturille.  Sattui todella hieno, tuulinen keli eikä taaskaan nähty muita. Huiputuksen jälkeen pidimme taukoja alastullessa, makoilimme tunturinrinteellä ja hengittelimme elämää ja tunturi-ilmaa. Täydellistä <3

Repe jaksoi kaikki lenkit niin reippaasti <3

Karigasniemeltä ajoimmeUtsjoelle, jossa yövyimme ystäviemme mökin pihassa Tenon rannalla. Ja kävimme tietty Balin kanssa Tenossa aamu-uinnilla. Kävimme aamulenkillä viereisellä tunturilla. Keli oli upea ja maisemat ihanat. Eihän näihin vaan kyllästy.

Balin kanssa Tenossa :)

Sitten matka jatkui Nuorgamiin. Kävimme Suomen pohjoisimmassa paikassa (ja vahingossa pikkusen Norjan puolella) ja kävelimme Skaidijärven kodalle tekemään ruokaa.  Skaidijärvellä oli parkissa paljon autoja ja porukkaa lähti kävelemään. Johonkin se väki kuitenkin hävisi, aika rauhakseen saimme kävellä eikä kodallakaan ollut muita. Tähän sattuikin meidän hääpäivä jota siis juhlittiin burgereilla tunturijärven rannassa.

Repe Skaidijärven kodassa

Skaidijärvi oli todella hieno paikka, tuonne ihan pohjoiseen pitää kyllä päästä vielä telttailemaan joskus.

Jäimme yöksi Nights of Northern Lights -karavaaniparkkiin, joka oli juhlallisesta nimestään huolimatta ihan perus omatoimiparkki. 

Sitten lähdettiin takaisin etelää kohti, seuraavana etappina Inari. Olimme yhden yön Inari Camping- matkaparkissa ja kävimme syömässä hääpäivädinnerin Aanaar-ravintolassa. 

Suomen Latu Kiilopää on tosi kiva paikka. Caravan-paikkoja on vain 9kpl joten paikka kannattaa ainakin sesonkiaikaan varata etukäteen. Sauna lämpesi joka ilta ja kaikki palvelut toimi hyvin. Viihdyimme täälläkin kaksi yötä. Keli alkoi kääntyä sateiseksi, ei se kävellessä haitannut mutta muuten hieman rajoitti ulkoilua. Kävelimme Luulammen kämpän kautta Kiilopään huipulle.

Kiilopäällä oli keli aika sössöinen

Kiilopäältä ajelimme sitten Rovaniemelle, jossa kävin juoksemassa Venlojen viestissä lyhyen osuuden. En tosiaankaan jaksanut uskoa että pääsisin Rovaniemen Venlat juoksemaan, mutta kun Jukola ensin siirtyi vuodella ja sitten vielä 2 kuukaudella eteenpäin koronan takia, pääsin minäkin rypemään Rovaniemen metsiin. Rankkaa oli, mutta kyllä kannatti jälleen kerran!

Rovaniemeltä ajelimme sitten aika kiireen vilkkaa kotiin yhden pysähdyksen taktiikalla (lyhyet yöunet Kärsämäellä huoltiksen pihassa). Työt alkoi maanantaina yli 5kk poissaolon jälkeen joten kotiin oli päästävä.

Reissu oli aivan täydellinen. Kaksi viikkoa kolmen koiran kanssa asuntoautossa epäilytti etukäteen, mutta ajattelimme että eletään hetkessä ja mennään sitten vaikka hotelliin jos alkaa nyppiä. Ei alkanut. Säät suosi, ei ollut liian kuumaa eikä märkää vaan juuri hyvät asuntoautokelit. Auto, koirat ja ihmiset pysyi ehjinä. Oli kiva matkustaa niin, ettei oltu tehty kovin tarkkoja suunnitelmia etukäteen ja pari viikkoa oli sopiva aika, että ehdittiin nähdä monta paikkaa mutta olla kuitenkin ihan rauhassa.

Loppuun vielä satunnaisia otoksia karavaanarielämästä

Asuntoautossakin saa kunnon dinnerit aikaan niin halutessaan

Koirat oli niin hienosti koko matkan! Käveltiin paljon joten ne oli autossa aika rauhassa. 

Yllä maailman paras koiratrio ja alla uskollinen ratsumme. Mieletön reissu <3

Balin tokokesä

Meidän perheen kevät ja kesä on ollut aika kummallinen. Sairastuin itse vakavasti ja kevät menikin leikkauksen ja siitä toipumisen sekä hoitojen merkeissä. Vointi on kuitenkin sallinut koiraharrastuksen ja onkin ollut mahtavaa huomata, miten joku itselle mieleinen asia pitää yllä niin henkistä kuin fyysistäkin hyvinvointia. Koiria treenatessa unohtuu muut murheet <3

Balin kanssa saatiin voittajaluokka kisakuntoon ja ollaankin käyty kokeilemassa onneamme peräti kolme kertaa. 

Ensin kisattiin toukokuun lopussa Porvoossa. Koe oli Porskin hienolla uudella hiekkakentällä johon oli tosin hieman vaikea löytää. Kenttä on tosi kiva, rauhallinen ja aidattu. Tämä oli muuten paitsi Balin, myös mun ihan ensimmäinen voittajaluokan tokokoe, Humpan ja Repen kanssa kun jätettiin kisaaminen avoon.

Koe oli iltakoe ja koska eksyin hieman matkalla, oltiin perillä ihan viime tipassa ja otin Balin lähes suoraan autosta kehään. Tämä sopi meille kyllä ihan hyvin, näin treeneissäkin yleensä toimitaan. Bali oli tosi kivassa vireessä kuten se yleisesti aina on ja fiilis oli koekehässä hyvä. Muutama vahinko sattui ja nämä meni kyllä ihan sen piikkiin ettei oltu kisattu pitkään aikaan ja kokemus ulkokentistä on edelleen aika vähäinen kun yleensä treenataan kesät talvet hallissa.

Seuraavanlainen rivi onnistuttiin saamaan:

Paikallaolo 10 - viereinen koira lähti ohjaajan perään ja se käskettiin uudelleen maahan, ei haitannut Balia. Maskit piti olla paikkiksissa, ei haitannut Balia.

Seuraaminen 8,5 - oli mielestäni hyvä, peruutus ei onnistunut ja ehkä hieman katseli täyskäännöksissä ympärilleen

L 10 - istuminen katosi juuri ennen koetta mutta onnistui kokeessa

Luoksetulo 8 - tahallinen kaksoiskäsky (suullinen + käsimerkki) stoppiin

Ruutu 0 - Bali meni takaa yli, mitä se ei ole aiemmin koskaan tehnyt enkä oikein tiennyt miten olisin sitä käskyttänyt korjaamaan. Esim. uusi ruutu-käsky ei tullut mieleen vaan huutelin jotain tule, seis -tyyppistä ja Bali oli aika hoomoilasena että mitä??? 

Ohjattu 0 - Bali bravuuriliike, mutta nyt annoin sille sivu-käskyn liikkeen alussa ja se piti upeaa kontaktia perusasennossa eikä yhtään katsonut kapuloiden vientiä. Ei nähnyt arvottua oikeaa kapulaa vaan lähti vasemmalle. En saanut lukuisista käskyistä huolimatta korjaamaan kun ei vaan uskonut että oikealla on mitään kapulaa.

Tunnari 9 - oli hieno. Balilla on ollut usein nameja kapuloiden edessä ja haisteli siinä vähän jotain kiveä, tästä piste pois.

Kaukot 8 - tuplakäsky ekaan vaihtoon. Bali katseli paljon liikkuria mutta sain ajoitettua käskyt niin että sattui katsomaan mua, tämä aika ruman näköistä mutta vältyttiin enemmiltä lisäkäskyiltä.

Metalli 8 - koomasi alussa ja lähti vasta toisella käskyllä hypylle.

Kokonaisvaikutus 8,5

yht. 216,5p, 3-tulos, 2.sija.

Jäi kyllä harmittamaan nuo nollat, etenkin ohjatussa. Treenattiinkin sitten paljon liikkeen alkua niin etten pyytänyt sivu-käskyllä vaan pyysin katsomaan liikkuria, eikä Bali sitten kokeen jälkeen tätä kertaakaan enää mokannut. Veikkaan, että sekä ohjatussa että ruudussa ulkokenttä erilaisine valoineen ja alustoineen teki tepposet, eli Bali ei hahmottanut asioita samalla tavalla kuin hallissa. Tämän kokeen jälkeen tuli myös mietittyä kehäänmenoja ja liikkeiden välejä hieman tarkemmin, niiden treenaaminen kun oli päässyt unohtumaan.

Tuolla 3-tuloksella lunastettiin kuitenkin osallistumisoikeus joukkue- SM-kisaan ja saatiinkin Hyvinkään koiraurheilijoista joukkue sinne kasaan.

Seuraavan kerran sitten startattiin omassa hallissa 20.6. En mielestäni ollut merkittävästi saanut liikkeille tuossa välissä mitään tehtyä joten odotukset ei olleet korkealla. Jotenkin tuo voittajan kisakehä tuntui niin vaikealta että lähinnä masensi mennä kokeeseen. Kesän ekat helteet oli tulleet ja olikin ihan jees kisata hieman ulkoilmaa viileämmässä hallissa.

Silloin sitten meni näin:

Paikallaolo 9 - oli nuuskinut. Epätyypillistä :O

Seuraaminen 9 - Balin seuraamiseen olen kyllä tyytyväinen. Nyt ei unohdellut mitä oli tekemässä ja peruutuskin taisi onnistua ihan ok.

L 9,5 - istuminen oli edelleen aika epävarma joten annoin vähän vartaloapua

Luoksetulo 7 - edelleen tahallinen kaksoiskäsky, ja lopussa tuli jotain säätöä ja vinoutta.

Ruutu 8 - muuten ihan siisti mutta istui maahan-käskyllä ja vasta toisella käskyllä meni maahan. Tämän keksi ennen koetta treeneissä ja teki sitten kokeessakin. Enemmän niin että oli vähän jumissa eikä ihan keskittynyt käskyyn.

Ohjattu 10 - Balin suosikkiliike <3

Tunnari 9 - taas tosi hieno tunnari kokeessa vaikka treeneissä tämän kanssa on ollut hirveästi ongelmia. Vasta kotona katsoin kapulaa ja siinä oli vähän omtagia eli nostossa oli puraissut kunnolla.

Kaukot 5 - Voi elämä :D. Treeneissä on ollut todella vaikeaa nousta ekaan vaihtoon, nyt sitten seisomisella aloitettiin ja Bali nousi hienosti. Tästä hämmennyttiin kai molemmat niin paljon että seuraavaan vaihtoon tarvittiinkin kolme käskyä :D. Sitten Bali vähän liikkuikin ja teki epäsiistejä vaihtoja.

Metalli 10

Kokonaisvaikutus 10

yht. 269,5p, 1-tulos, 1. sija

Kokonaisvaikutuksen 10 lämmitti kovasti mieltä mutta lähdin hallista siinä uskossa että kaukot oli 0 ja harmitti taas niin paljon. Ehdin jo pariin paikkaan raportoida tästä kunnes sain viestin kaverilta (joka väijyi tuloksia Virkusta) että hienosti meni, onnea, ei yhtään nollaa ja 1-tulos. Olin ihan että whaat, oli pakko kaivaa säännöt netistä ja näin se tosiaan on ettei kaukoissa kolmas käsky vielä automaattisesti nollaa liikettä. Harmitus kääntyikin iloksi ja riemuksi, ensimmäistä kertaa mulla on ylimmän luokan tokokoira <3. Helpotti suuresti myös SM-kisoihin lähtemistä ettei ykköstuloksesta ollut mitään paineita.

No sitten suunnattiin SM-kisoihin Mikkeliin. Oli ihan todella odotettu 1. luokan reissu, oltiin samassa seurueessa Kaisan ja Anun kanssa ja majoitukset varattu niin, että jäädään myös katsomaan finaaleja. Balin kanssa valmistautuminen oli vähän niin ja näin, oma vointi ei ollut paras mahdollinen kisojen alla ja lisäksi aika moni liike vähän hajosi enkä saanut viimeistelytreenejä tehtyä kuten olisin halunnut. Hirmu kuumat kelit on myös tuoneet oman mausteensa treenaamiseen. Yritin kuitenkin pitää yllä positiivista fiilistä ja ajatella, että on etuoikeus päästä edes osallistumaan. Se, että ollaan molemmat kisakunnossa ja vieläpä joku luokka koevalmiina ei ole itsestään selvää, tämän kun aina muistaisi. Bali ei isosti reagoi häiriöihin eikä vaihtuviin olosuhteisiin, tämän ajattelin myös meidän vahvuudeksi isoissa kisoissa.

Tultiin paikalle perjantaina, laitettiin teltta pystyyn ja majoituttiin Visulahdessa. 

Olosuhteet oli Mikkelissä vähintäänkin haastavat. Yli 30 asteen  lämpö suojaisella raviradalla oli niin koirille kuin ohjaajille raskasta. Voittajassa tehtiin paikallaolot heti aamusta ennen kymmentä, ja meidän vuoro n. 30 koiran luokassa oli puolivälin jälkeen, eli päästiin kehään puoliltapäivin. Bali tuntui kuitenkin kestävän hellettä hyvin, ja oli ihan virkeä kun meidän vuoro vihdoin koitti. Liikejärjestys oli L, metalli, tunnari (Ralf Björklund) / ruutu, seuruu (Pipa Pärssinen) / kaukot, luoksetulo, ohjattu (Tommi Varis). Ekassa kehässä Bali katseli aika paljon palkkakassien perään ja oltiin ehkä molemmat vähän koomassa. Petrattiin onneksi loppua kohti.

Paikallaolo 0 - oltiin ryhmän ekana. Meni käskyllä hyvin maahan mutta nousi jättökäskyllä takaisin istumaan ja jouduin pyytämään uudestaan maahan. Ja kun tultiin piilosta, Bali istui :O. Se ei ole ikinä noussut paikkiksessa mutta teki sen sitten eka kertaa SM-kisassa. En tiedä missä vaiheessa oli noussut ja oliko tähän joku syy :/

Seuraaminen 8 - kaavio oli ihan sairaan pitkä, ei olla koskaan tehty noin pitkää. Kaikki tempot ja hirveästi käännöksiä. Bali oli tosi hyvä, Kaisakin kommentoi ettei ole ennen nähnyt meiltä niin hyvää seuruuta. Tuntuikin suht hyvältä kyllä. Peruutus ei taaskaan oikein onnistunut.

L 5 - vaihdot seiso istu. Seisominen oli ok mutta kääntyi perään kun kävelin taakse (ihme kisaongelma, ei tee tuota koskaan treeneissä). Istumissuoralla katsoi palkkakassejaan eikä seurannut kunnolla, jäi käskyllä seisomaan ja toisella käskyllä meni maahan.

Luoksetulo 8 - jätin parissa viimeisessä treenissä käsimerkin pois. Ihan ok luoksetulo, stoppi ei ehkä mikään maailman paras ja lopussa vähän vinoutta.

Ruutu 7,5 - ruudun ympärillä oli kalkkiviivoja mikä vähän jännitti, mutta ei onneksi haitannut koiraa. Bongasi hyvin ruudun ja meni sinne mutta haisteli ruudussa, etsi varmaan namikuppia. Reagoi viiveellä pysäytyskäskyyn. Maahanmeno hyvä mutta oli hiukan varastanut seuruuseen.

Ohjattu 8,5 - oli hieno, olisko ollut hieman vino lopussa

Tunnari 5 - nyt teki sitten kokeessa sen mitä on treeneissä harrastanut. Meni kapuloille, nosti oman mutta lähti haistelemaan vielä muita kapuloita ja kenttää. Haisteli kauan... kunnes otti oman ja toi sen, piti kapulaa aika löysästi. 

Kaukot 8,5 - todella hienot kaukot. Ekat seiso - istu - maahan - istu teki tosi hyvin, sitten katseli sivulle ja jouduin odottamaan kauan ennen kuin sain annettua seuraavan käskyn. Ehdin kuitenkin ennen kuin liikkuri käänsi kylttiä mutta teki hieman vajaan seisomisen. Ei saatu treeneissä yhtään sarjaa ilman kaksoiskäskyjä joten pitää kyllä olla tyytyväinen että kokeessa onnistuttiin. Lisäksi kivasti Balilla tekniikka pitää vaikka vireen kanssa on tekemistä. Kaukojen kanssa on ollut ihan todella paljon ongelmia joten olen kyllä hyvin onnellinen näistä kakeista.

Metalli 9 - oli hyvä, hieman kapula kalisee Balin hampaissa vaikka se pitää sitä ihan kelvollisesti.

Kokonaisvaikutus 8 - 6,5 - 9 - 9 . Olin tosi tyytyväinen kahteen ysiin vaikka liikkeissä oli säätöä.

Yht. 223,9p, 3-tulos, sija 11/29

Olipahan kokemus tuo SM-kehä! Paljon on tullut pohdittua asioita sen jälkeen ja vaikka Bali on suht varma häiriöissäkin, niin kyllä noiden isojen kehien kanssa on tekemistä paljon. Siellä pitää onnistua kaikki: liikkeiden lisäksi palkkaus ja kehien välit, kehiin menot ja sieltä poistumiset, virittelyt jne... Erilaisia kisatilanteitakin pitäisi treenata hurjasti enemmän. Oman hallin kokeista on pitkä matka arvokisakehään ja arvostelukin oli kyllä huomattavasti tiukempaa, siinä missä kyläkokeessa saa kympin, saa SM-kokeessa kasin. 

Alkuun harmitti aika paljon isot pistemenetykset, mutta kyllähän tuo alkaa iloksi kääntyä. Ihan oman tasoisemme suoritus tehtiin ja sitä tämä laji taitaa vaan olla että aina kokeessa sattuu jotain odottamatonta. 

Nyt on sitten pari päivää prosessoitu asioita ja tehty suunnitelmia tulevaan. Yritän varmaan katsoa Balille vielä voittajan kokeita syksylle, ihan vaan että saadaan kisakokemusta. 

Talvelle olisi tavoitteena evl-liikkeiden kasaaminen ja yritetään startata kokeissa sitten mahdollisimman pian alkuvuodesta uusilla säännöillä. Liikkeet on vielä todella kesken eli onhan siinä hommaa, kun näissä tutuissakin liikkeissä (ruutu, tunnari, kaukot, eteen istumiset ja sivulle siirtymiset) on aika paljon epävarmuuksia. Ehjän koesuorituksen rakentaminen olisi yksi iso tavoite. SM-kokeessa huomasi, että pitäisi suunnitella ja harjoitella hyvin etukäteen miten koiraa palkkaa, miten mennään kehään niin ettei koira jäisi palkkoihin kiinni jne. Lisäksi haluaisin lisää rutiinia koetta edeltävään elämään eli miten viimeistellään, miten treenataan ja eletään viimeiset päivät ennen koetta. Sitten tarvitaan ihan vaan paljon kokemusta ja rutiinia, erilaisia kenttiä ja ympäristöjä, häiriöitä ja vähän kaikkea. 

Bali on nyt 4,5-vuotias ja alkaa olla ihan parhaassa harrastusiässä. Pohjat kun on ihan kivasti tehty niin nyt voi vaan nautiskella matkasta. Se on aina motivoitunut ja innoissaan joten tokon treenaaminen on kyllä oikeasti ihan tosi mukavaa Balin kanssa.

Myös seniorikaarti Rae 8v ja Repe 10v voivat hyvin ja nauttivat maalaiselämästä. Mitään niiden kanssa ei ole harrasteltu vaan ovat vaan saaneet elellä elämää. Ei vaan riitä itsellä puhti treenata montaa koiraa, mutta eipä tuo tunnu suuresti heitä itseään haittaavan. Laumaelo sujuu meillä ihan mukavasti, mitä nyt Bali välillä kyttää kissaa ja Raetta. Konflikteilta on kuitenkin vältytty viime kevään jälkeen, jolloin Rakeen paluu kotiin pentujen jälkeen kiristi tilannetta. Kissa osaa sopivasti hämmentää koirakolmikon elämää olemalla vaan just niin outo kuin kissat on :D.