Repen eka agipäivitys

Repen kanssa suunnattiin tänään möllikisoihin Lohjalle. Ilmoittauduin eka vaan yhteen starttiin mölliradalle ja jäin odottelemaan kisarataa, ilman keinua olisimme voineet sitäkin kokeilla. Möllirata oli tällainen (ihan itte piirsin):

En rataantutustumisessa tajunnut, että 9. esteen jälkeen putken pää oli ihan linjalla (piirroksessa näköjään ei), joten sinnehän Reiska sujahti ja vielä uudestaan 12. putken väärään päähän. Siitä siis hylsy. Sitten lähti möllien toinen kierros, jonne meitäkin huudeltiin radalle. Kävin sanomassa etten kyllä maksanut kuin yhden startin, siinä huomasin että kisaradalla on keinu joten maksoin startin ja ei kun radalle. Taas meinasi livahtaa samaan putkeen 9. hypyn jälkeen, mutta sain jotenkin koiran sieltä ongittua pois. Muurille (10. on toden totta muuri) oli hankala kulma ja mielestäni Repen tassu osui palikkaan joten luulin että tästä tuli virhe. 12. putken jälkeen tuli vähän pimeä hetki että mihin pitikään jatkaa, mutta jotenkin sain Repen tyrkittyä viimeisille esteille. Ja ei sieltä kai muurin palikka tullutkaan alas kun nolla saatiin ja vieläpä voitto. Huippu Repe!

Meno alkaa näitä muutamia epävarmoja esteitä olla kyllä ihan kisavalmista. Pujottelu sujuu jo helpoista kulmista. Maksimuuria tehtiin tänään toista kertaa, ekalla kerralla treeneissä Repe oli sitä mieltä ettei siitä voi yli mennä ja kiersi vaan. Mutta tänään ei ollut mitään epäröintiä siinä. Pussia ei olla muistettu myöskään treenata mutta varsinainen murheenkryyni on keinu, jolle Repe ei halua kiivetä ollenkaan. 

Haluan ennen virallisia startteja saada meille paljon mölliratatreeniä alle, itselle kokemusta radoista (että oppisi just esim. havaitsemaan kaikki ansaesteet rataantutustumisessa) ja Repelle vieraista halleista ja esteistä ja ihmisistä radalla. Vaikka kiva kisakaveri se on, odottelee rauhassa makoillen vuoroaan mutta radalla oli heti ihan asiassa. 

Neitiseuraa

Meillä on lähes pari viikkoa ollut mieluisa vieras. Niin ihana Rae tuli meille kylään ja sopi lauman jatkoksi kuin hansikas.

Ollaan käyty paljon pelto (ja rapa-) lenkeillä, ja voi pojat mitkä juoksuleikit nämä saa aikaan. Repellä ja Rakeella synkkasi heti, mutta muutaman päivän jälkeen myös Humppa sai niin paljon haastetta että niin vaan lähti vanha jääräkin leikkiin.

Humpassa ja Rakeessa on jotain samaa ja tosiaan, nehän on pikkuserkkuja kaukaa Nanan ja Nikon kautta :). Tosin Repe on niin outo että ehkä näiden yhtäläisyys korostuu lähinnä sen takia.

No huippuisäntä Repen kanssahan kaikilla synkkaa. Repe jakaa mieluusti pedit ja lelut, tämä kaksikko on nähty nukkumassa pedillä vierekkäin ja leikkimässä röhköpossuilla sulassa sovussa toinen kärsästä ja toinen saparosta vetäen. Humppa ei ole ihan yhtä ilahtunut vieraista ja on paheksunut nuorison hillumista hyvinkin keski-ikäisellä tyylillä. Vaan muutamana aamuna on kuitenkin löytyneet pikkuserkukset yhdessä sohvalta nukkumasta.

Rakeelle löytyi sopivat valjaat laatikosta ja se pääsi Humpan kanssa canicrossailemaan useaan kertaan. Hieno koira siihen(kin) lajiin.

Mukava pariviikkoinen takana tämän ihastuttavan neidin kanssa! Kolmikko oli hienosti yksinolot ja muutenkin meidän arkeen kolmas koira mahtuisi ihan hienosti. Vaan kolmatta en kyllä millään jaksaisi treenata, eikä se oikein mahdu autoon ja erityisesti hoitopaikkoja hankkiessa tulee raja vastaan. Mutta kyläpaikka tällaisille neideille löytyy anytime!

Repen luonnetesti

Repe kävi SBCAK:n luonnetestissä viime lauantaina 27.9. Oulunkylässä, tuomareina olivat Anu Hatunpää ja Johanna Cederlöf.

Odotuksia ei kovasti ollut, kyllähän Repen pään viat on pennusta saakka olleet nähtävillä, se on hyvin pehmeä, melko huonohermoinen ja arka ihmisiä kohtaan. Etukäteen aavistin että hyökkäykset ovat sille pahoja ja oikeassa olin.
Arjessa Repe on kyllä meidän koirista se hyvähermoisempi, mutta hyökkäykset oli liikaa. Arjen asioista Repe kyllä palautuu ihan sujuvasti. Testin jälkeen oli silti hyvin kuormittunut, ja vielä pitkään pisteitä odotellessa säpsyi ihmisten liikkeitä.

Erityisen tyytyväinen olen siihen, että tuomarit huomasivat Repen pidättyväisyyden. Repe on oppinut Humpalta lähestymään ihmisiä aina vähän yliystävällisesti, mutta se tosiaan on hieman pidättyvä ja jopa vähän mielistelevä. Toinen mistä olin tyytyväinen oli sen vilkkaus. Arjessa ja harrastuksissa näkyy hyvin, ettei Repe ole yhtä vilkas kuin Humppa, ja sillä on usein reaktioissa pieni viive.
Taistelutahdollaan Repe yllätti, ja että leikki myös vieraan kanssa noin reippaasti. Tosin törmäsin tässä reilun vuoden takaiseen MH-videoon, jossa myöskin sanoin alussa ettei Repe varmaan leiki ja sehän leikki ihan erinomaisesti. Mutta nyt ehdottomasti Repelle lelupalkkaus käyttöön ja paljon taisteluleikkejä.

Vähäisistä pisteistä huolimatta Repelle ei testi mitenkään jäänyt päälle, vaan autolle kävellessä se oli jo ihan oma itsensä. Ja meille tietysti niin kovin rakas herkkä poika <3

Pisteet:

Toimintakyky: -1 pieni
Terävyys: +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1 pieni
Taisteluhalu: +3 Suuri
Hermorakenne: -1 Vähän hermostunut
Temperamentti: +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus: -2 pehmeä
Luoksepäästävyys: +2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus: ++ laukauskokematon.
yht. +26, hylätty

video:

Repen AVO-koe

Käytiin viime sunnuntaina starttaamassa avoimessa luokassa Janakkalassa, tuomarina oli Kaisa Lähdesmäki. Liikkeiden keskeneräisyys oli tiedossa, joten lähdettiin lähinnä hakemaan ehjää suoritusta ja hyvää fiilistä. Repe on ollut ihan tosi kiva viime aikoina treeneissä, ja ihana se oli kokeessakin.

Liikkeet oli sekoitetussa järjestyksessä, kivaa! Kaisa oli katsomassa ja otti ihania kuvia.

Liikkeestä seisominen 7: hieman ennakoi stoppia, tai jäi ainakin jotenkin jälkeen ennen käskyä. Takaisin paluussa hieman liikutteli tassuja ja ennakoi perusasennon.
Luoksetulo 5, stoppi venähti monen monta metriä ja loppu oli aika epämääräinen.
Liikkeestä maahanmeno 9: alun seuraamisessa keuli, itse maahanmeno oli ihan ok. Tuomarin mukaan aika voimakas käsky mutta se oli kyllä ihan tarkoituksellista, kun kaksi seisomisliikettä tuli ensin niin varmistelin että saan koiran maahan.

Seuraaminen 8: ihan tosi kivan tuntuista pääasiassa, ja huomattavasti reippaampaa kuin alo-kokeessa. Täyskäännökset valahti, niitähän Repe ei oikein osaa. Se alkaa jotenkin himmata kun itse hidastan ja vire laskee, eli pitäisi treenailla eri tempoisia seuraamisia.

Kaket 8: Ekaan istumiseen kaksoiskäsky, muuten oikein kivat.
Nouto 0: Lähti reippaasti kapulalle mutta jäi sen kanssa seisomaan mun eteen, ja lopulta tiputti. En tajunnut nostaa kapulaa vaan annoin lisää käskyjä ja nollasin samalla liikkeen. Luovutus on tosi kesken, eli tämä oli ihan odotettavissa.

tässä näyttää vielä hyvältä...

luovutus?

Hyppy 6: tätä käytiin vielä perjantaina hädissämme treenaamassa, kun tajusin ettei olla treenattu avo-hyppyä ollenkaan. Siihen nähden se oli ihan kiva, lähti kauheaa vauhtia ja hyppäsi kauas ja vinoon. Istui ihme kyllä ensimmäisellä käskyllä, mutta koska oli niin vinossa, annoin ison vartaloavun että sain hypyn kautta takaisin. Luoksetuloasentokin taisi olla vähän niin ja näin.

Paikallaolo 8. Toisella käskyllä maahan. Makasi ihan kivasti, mitä nyt pariin otteeseen vähän vilkuili ja heilutti häntää naapurin mudinartulle. Tuomari oli kuullut pientä piippausta jostain Repen suunnalta, mutta ei ollut varma oliko se Repe vaiko viereinen koira niin se ei vaikuttanut pisteisiin.

Koe oli mudien mestaruuskoe, ilman kaulusta Repeä tuskin erottaisi mudineitosten keskeltä!

Kokonaisvaikutus 8. Vähän otti häiriötä kaikesta ympärillä tapahtuvasta ja aika paljon epätarkkuuksia liikkeissä.

Yhteensä raavittiin siis 131p ja AVO3, sij. 3/5.

Jibii, palkintoja!

Mitään armopisteitä ei tämä tuomari tosiaankaan jaellut, ja se taisi näkyä osallistujien määrässä :). Mutta ihan mukavaa, reilua ja tasapuolista tuomarointia ja pisteet lähti kyllä ihan asiasta.

Korrien kurssilla

Repen kanssa käytiin taas AST:n järkkäämällä Korrien tokokurssilla. Nyt oltiin eka kertaa Pekan ryhmässä vaihtelun vuoksi.

Ensin vähän puheltiin missä vaiheessa ollaan ja missä meidän ongelmakohdat on. Selitin Repestä miten kummallinen se on, puhuin matalasta vireestä ja siitä miten tuntuu että se masentuu palkattomista pätkistä. Pekka totesi heti että ihan tutulta kuulostaa, eikä ole tokossa välttämättä mikään ongelma.

Aloitettiin sitten noudolla, jossa isoin ongelma on löysä pito. Tosin viime treeneissä Repe myös juoksi noutokapulan kanssa karkuun mutta ehkä se oli joku yksittäinen päähänpisto...
Tehtiin ensin pari vauhtinoutoa, sitten luovutukseen asti ja se oli kyllä tosi huono. Vauhtinoudot ilman luovutusta ok.
Tähän kehiteltiin tuolinkiertotreeniä, jota on vähän aloiteltukin kotona ja joka Repelle tuntuu sopivan, mikäs sen hauskempaa kuin juokseminen. Eli ensin pari toistoa yhdellä tuolilla, nyt tehtiin niin että kapula oli tuolin takana tai lähistöllä, mutta jatkossa tarkoitus olisi saada lähetettyä koira kapula suussa kiertoon. Sitten jalostettiin kahteen tuoliin, eli kun koira on tulossa kierrosta kapulan kanssa lähetetään suoraan vauhdista uuteen kiertoon. Ja tästä sitten pyritään siihen että koiran voi välillä ottaa luovutukseen, välillä lähetetään uuteen kiertoon. Eli koiralla ei olisi kapulaa luovuttaessa mielikuvaa "kohta kapula otetaan suustani pois", vaan välillä se pääsee siitä jatkamaan juoksemista.

Sitten vähän luoksetulon pysäytystä. Repellä on niin hienot stopit seisomisesta että olin kuvitellut myös luoksetulon pysäytyksen olevan ihan helppo nakki, mutta eipäs se ollutkaan.
Tähän tehtiin myös tuolitreeniä, palkkaus vaan tuotti päänvaivaa kun minulta lentävä lelu ei välttämättä tähän ole se paras, mutta avustajan heittämä lelu taas ei Repestä ollut niin kiinnostava. Tässä kuitenkin saatiin yksi tosi hieno stoppi, joten jaksettiin uskoa että se pystyy sen kyllä tekemään kunhan tajuaa vaan. Kokeiltiin sitten myös niin, että avustaja kentälle, juoksutettiin koiraa minun ja avustajan väliä ja tästä stoppi, ja palkka avustajalta. No tämä ei Reiskalle oikeen ekalla yrittämällä auennut mutta loistava keino stoppien treenaamiseen joka tapauksessa. Tästä voi jalostaa treeniä myös evl-luoksetuloon, eli pysäytyspaikat on aina samat mutta vaihdellen mihin pysäytetään, mikä osuus suoraan tai mistä takapalkka avustajalta.

Repestä sitten juteltiin ihan yleisesti, se kun on semmoinen hassu pomppija ja Pekan mielestä tosi iloisen ja hauskan näköinen suorittaja. Tokossa ei tosiaan kannattaisi pehmeyttä ja herkkyyttä ajatella niin negatiivisena asiana, ja tottahan se on että on ihan kiva ettei koiraa tarvi pahemmin ravistella. Repe kuitenkin tekee aina oikein kunhan vaan tietää mitä tehdä, ja on hyvin varma suorittaja. Se ei tykkää tehdä virheitä ja vähän masentuu jos jotain hinkataan pitkään ilman onnistumista, joten pääpaino treeneissä pitää olla positiivisessa vahvistamisessa ja palkkaustahti pitää pitää tiheänä. Sillä se kyllä oppiikin nopeasti ja on innokas ja iloinen. Joku sellainenkin häiriö sille on tullut että on nyt kolme viimeistä treeniä palkkautunut lähes pelkästään lelulla, ja jaksanut leikkiä ja repiä ihan eri tapaan kuin ennen.

Ohjaajalle taas ajateltavaa ja kehitettävää, miten osaisi vähän enemmän keskittyä niihin hyviin puoliin ja koittaa myös treeneissä vahvistaa vahvuuksia eikä jäädä murehtimaan sitä mitä jonkun muun koira on ja minun ei. Ja uusia ideoita pää pullollaan!

Agikoirat

Poikien kanssa höntsäiltiin agia. Rimat oli hellekelissä medeissä, ei Repellä maksirimoilla ihan noin paljoa jää ilmaa hypyn päälle.
Tänään aloitettiin taas tauon jälkeen Ff agilityn treeneissä eli nyt liidellään pari kertaa viikossa kun Imphan treenitkin vielä jatkuvat..

Repen lempparieste puomi

Pujottelua menee eka kertaa kokonainen, vielä aika epävarmasti ja hitaasti mutta etenee!

Halihetki

Humppakin pääsi verestämään muistoja, hyvin muisti kaiken parin vuoden tauosta huolimatta. Ja se menee kovaa...

Kesämies Humppa

Humppa alkoi mökin uimareissujen jälkeen haista niin pahalle, että päädyttiin radikaaliin ratkaisuun.

Rinnuksista ja takapäästä oli iho vähän jo ruvella, ei mitenkään märkinyt mutta hieman ärtyneen näköinen. Lisäksi pohjavilla oli joistakin kohtaa vähän huopunutta joten oli ihan oikea ratkaisu ottaa tukka pois katsoa mitä sen alta löytyy.

Humppa tuntuu tykkäävän uudesta lookistaan, eikä läähätä enää paljon ollenkaan. Olin aina luullut että Humppa läähättää hermostuneisuuttaan, mutta ehkä sillä sitten olikin hiki :D. Ja onhan se ihan äärettömän söpö, eikä sen hössötyskään ärsytä yhtään niin paljon kuin ennen.