Hyvästit talvelle

Tänä vuonna piti matkustaa kauas sanoakseen talvelle heipat, meidän perhe meni aina Leville saakka. Siellä vietettiin mukava viikko sukuloinnin ja hiihtourheilun parissa.

Matkaan lähdettiin junalla, kyseessä siis Humpan toka ja Repen eka junamatka, eikä me ihmisetkään olla junassa vuosiin matkustettu. Auto lastattiin junan kyytiin ja matkattiin makuuvaunussa Kolariin. Vähän jännitti miten me metsäläiset pärjätään ihmisten ilmoilla, mutta varsin hienosti osattiin käyttäytyä kaikki neljä.

Pojat odottelee junaa Pasilassa

Junan lähtiessä liikkeelle Reiska meni nukkumaan punkan alle ja pysyttelikin siellä lähes koko matkan. Humpalla oli vähän vaikeampaa, yölläkin se istui ja ihmetteli junan kolinoita ja heilumista. Muutaman kerran pidettiin pikku pissatauko, ja aamulla vasta itse muistin että Humppa menee "nukkumaan" -sanasta sängyn alle, harmi etten hoksannut sille aiemmin kertoa että junassa kannattaisi nukkua. Mutta kaikenkaikkiaan oikein oiva keino matkustamiseen koirienkin kanssa, jos haluaa välttyä hurjalta ajomatkalta.

Humpan klyyvari

Perille päästyämme lähdettiin suksimaan eka hiihtolenkki ja otettiin koiratkin mukaan. Ladun alussa huomattiin että toinen vetovyö oli kotona, mutta kikkakolmosilla selvittiin ihan hyvin. Koirat taisi olla matkasta aika väsyneitä, eikä oikein jaksaneet vetämiseen panostaa, molemmilla siis kyseessä ensimmäinen lenkki suksien edessä ikinä.

Reiska vetää, edellä Niko ja Humppa

Loman edetessä Humppa pääsi jutun juoneen todella hienosti kiinni. Osasin kyllä arvellakin että vetohiihto voisi olla Humpan juttu, ja oikeassa olin. Viimeisellä hiihtolenkillä Humppa veti ekat 7km kuin vanha tekijä, itse seisoskelin perässä suksien päällä ja lykin muutaman kerran sauvoilla vauhtia, ylämäetkin pääsi koiran kanssa mukavasti tasatyönnöillä ylös. Tästä saadaan vielä Humpan senioripäiville hyvä harrastus, kunhan vaan tulisi lumitalvia taas eteläänkin. Humppa on kaikenkaikkiaan ollut tänä talvena huomattavasti aiempaa paremmassa ja vetreämmässä kunnossa. En tiedä sitten johtuuko liikunnan hienoisesta lisäämisestä, paremmasta ruokavaliosta (nykyään pojilla ruokana Hussen lohi-riisi sekä raaka liha ja luut), leudommista keleistä vai siitä että rankempien lenkkien jälkeen on pidetty BoT:tia päällä.

Repe

Repe sitten... No kyllä sekin meidät yllätti käyttäytymällä ihan siivosti ja juoksemalla kiltisti edessä, mutta onhan se Humppaan verrattuna sellainen hyttynen. Kyllä se periaatteessa kai vähän vetääkin tai liina ainakin väliin kiristyy, mutta eipä sitä paljoa huomaa. Mutta pääasia ettei saanut mitään kauhukohtauksia eikä pahasti possuillut muutenkaan.

Meillä Nikon kanssa oli oikein mukava loma siltäkin osin, että sukulaislapset ottivat koirien aamulenkitysvuorot itselleen. Humppaa ei oikein lasten taluteltavaksi voi antaa mutta Repe sopii siihen hommaan oikein hyvin. Ja loppuviikosta Humppa taisi huomata, että rapsutuksia saa paljon enemmän olemalla vähän mukavampi, ja istui jo ihan kiltisti lasten rapsuteltavana. Hiihtolenkkien ansiosta koirat olivat mukavan väsyneitä ja rauhallisia ja tyytyivät eloonsa mökin kellarikerroksessa kun ihmiset majailivat ylempänä. Ei ole meidän koirat paljoa tuollaisia yli 15km juoksulenkkejä ennen tehneet :).

Lapista ajeltiin sitten alaspäin kahdessa osassa ja oltiin välissä mökillä yksi yö. Siellä olikin mahtavan aurinkoinen ja lämmin päivä, ja järvi aukeni kovaa vauhtia. Istuskelin ulkona kahvikupin kanssa ja aloin odotella kesää :).

Osteopaatilla

Käytiin molempien poikien kanssa Markus Laioksen vastaanotolla Riihimäellä. Humpallahan on kaikenlaista vaivaa ollut vähän väliä, Repen halusin tarkistuttaa muuten vaan.

Ensin käsittelyyn otettiin REPE. Reiska ei pidä vieraista miehistä ja vähän jännitti miten se tilanteeseen suhtautuu, mutta sepä yllätti ja pienen tutustelun jälkeen antoi käsitellä ihan suosiolla. Käsittelyn aikana makoili ihan rennosti pöydällä.
Repen liikkuminen on ihanaa katseltavaa, ja se on muutenkin kropaltaan tosi rennon ja elastisen oloinen. En siis epäillyt että sillä mitään vaivaa olisi, mutta sen verran kova menijä se on, että halusin tarkistaa tilanteen, ja nyt lonkkakuvien jälkeen myös tsekata ettei kropassa ole mitään toispuoleisuuksia. Kaikki oli Repen kohdalla odotetusti ihan ok. Pientä vinoutta ja lukkoa ylimenoalueella, kuulemma ihan tyypillistä aktiiviselle koiralle. Nämä hoidettiin paremmaksi, ja uutta käyntiä katsotaan mahdollisesti aktiivisemman treenikauden jälkeen syksyllä, jos tuntuu että on tarvetta.

Sitten moniongelmainen HUMPPA. Kertailtiin Humpan pitkää ontumis- ja jumihistoriaa. Humppa siis ontui eka kerran takajalkoja jo alle vuoden ikäisenä, luusto kuvattiin heti vuoden iässä ja siinä ei ole vikaa. Satunnaiset ontumiset jatkui n. 4-vuotiaaksi, jolloin ne hävisivät, mutta jonkinlaista jumia ja jäykkyyttä lantion alueella sillä on ollut aina. Lisäksi on ollut näitä epämääräisiä oireita; eturauhasvaivaa, virtsatulehdusta, joskus ripulia. Ei mitään isompaa, eikä koira ole varsinaisesti sairastanut, mutta tällaisia pieniä sekalaisia oireita silloin tällöin.
Nythän käytin sen lääkärissä kun se oli taas aivan jumissa, virtsassa sillä oli hieman struviittikiteitä ja pH koholla, mutta ei mitään sen kummempaa. Ei edes hoideta mitenkään, sen verran vähäiset oli oireet eikä itse koira ole siis oireillut mitenkään.
Humppa on elämänsä aikan rampannut hierojilla ja fyssareilla, mutta on aina ollut tosi vaikea hoidettava, koska jännittää niin kovasti. Aiemmin on kerran käyty Leena Piiralla, ja mielestäni osteopaattiseen hoitoon Humppa vastasi hyvin. Piiralla, kuten nyt Laioksellakin Humppa makoili hoidon ajan ihan rentona.

Nyt Laios löysi Humpalta selkeän tukoksen ylävatsan alueelta, ja tuo vaikuttaa koko oikeaan puoleen. Liikeradat on hyvin rajoittuneet.
Humpalta jätetään nyt gluteeni ruuasta pois, eli vaihdetaan nappula aluksi varmaankin Orijeniin. Koirat on syksystä saakka syöneet 50:50 -ruokavaliota, eli puolet nappulaa, puolet lihaa (=jauhelihaa, kanaa, kalaa, kananmunia...), ensin pitkään RC Medium Sensible -nappulalla, ja nyt viimeiseksi Brit Caren lammasriisiä. Ostetaan nyt siis säkki Orijenia tilalle ja katsotaan mitä tapahtuu. Humpalle varattiin myös uusi aika osteopatiaan n. kuukauden päähän.

Kuulostaa aika hipiltä, että kaikki nämä vaivat voisi olla ravinnosta kiinni. Itse kuitenkin uskon myös ihmisten kohdalla kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, eli siitä ravinnostahan se hyvinvointi lähtee. Eipä tämä kokeilu ota jos ei annakaan, ja jos tällä viimein saadaan Humpalle jotain helpotusta, niin kyllä se sen arvoista on.

Muutama päivä otetaan nyt molempien kanssa vähän rennommin, että saa pojat tottua uusiin asentoihinsa, mutta muuten jatketaan ihan normaalilla monipuolisella liikunnalla ja muulla puuhastelulla.