Alkuvuosi on vietetty hiljaiseloa. Humppa jäi joululta jo mökille, oli uudenvuoden Nikon vanhempien kanssa ja sen jälkeen minun vanhemmilla mökillä ja Kokkolassa. Uusivuosi oli kyllä taas niin kauhea täällä Klaukkalassa että Humpan ei sitä todellakaan tarvitse enää nähdä. Repe oli yksin kotona n. klo 20 saakka ja oli ihan rauhallinen. Sitten joskus puoli kahdentoista aikaan sain älynväläyksen viedä sen pissalle ulos, siellä se näki raketteja ja sekös oli kauheaa. Sen jälkeen vähän stressaili, käveli ympäriinsä ja läähätti mutta rauhoittui kyllä heti kun pauke hiljeni keskiyön jälkeen.
Tammikuun lopussa haettiin Humppa kotiin tätini luota Tarvasjoelta, ja 2.2. Humppa tulikin seniori-ikään!
Kovasti ei ikä herrassa vielä näy, poskissa ja suupielissä on muutama harmaa karva mutta se on oikein pirteä ja pontevasti johtaa meidän porukkaa :). Pahimmat, alle 15 asteen pakkaset aiheutti jouluna ja hoidossa ollessa ontumista, ja Humpalle onkin varmuuden vuoksi varattu aika Jan Räihälle viikon päähän. Myös osteopaatille olisi tarkoitus mennä, jos ei lääkäri mitään ihan kauheaa löydä.
Oikeasti Humppa ei juuri enää agsaile, mutta viime viikolla pääsi hieman hubailemaan Repen treenivuorolle. Ja voi sitä onnea! Tässä meni kyllä hieno agikoira aivan hukkaan meikäläisen näpeissä!
Tähän Humppa on viime aikoina keskittynyt, ja missäpä lajissa se ei loistaisi :). Hiihtolenkkejä on tehty useampia, ja runsaan 8-vuotisen hihnassavetämistreenin ansiosta Humppahan on ihan huippu.
Humpalle on vielä suunnitelmissa hiihtoa, rallytokoa ja tokoa eläkepäivien iloksi, ja ehkä myös näyttelyitä kunhan viime kesänä ajeltu turkki on taas kunnossa. Tällä hetkellä (ajeltu heinäkuun alussa) turkki on aivan ihana, n. 10cm pitkää karvaa. Tuon verran saisi olla mun makuun alun perinkin.
No mitäs sitten meidän Reiska!
Reiskahan on enimmäkseen agsannut. Se sai taas jonkun reippausboostin Humpan poissaollessa, pari eka päivää oli aivan hukassa eikä tiennyt mitä tehdä oikein missään tilanteessa, mutta sitten alkoi reipastua. Se ei oikeastaan enää edes pelkää juuri mitään. No vähän ehkä vieraita miehiä mutta ei juuri muuta. Näin sitä kehitystä näköjään tapahtuu vielä lähes 4-vuotiaallakin.
Repen kanssa on agia treenattu viikottain Savikon Sepolla sekä Imphan omatoimitreeneissä Sporttikoirahallilla. Joulun aikaan tuli pitempi, useamman viikon tauko joka teki todella hyvää meille molemmille. Syksyllä Repe koki jonkun vauhtielämyksen ja vauhtia näytti tulevan pysyvästi pykälä lisää. Hidashan se vieläkin on mutta nyt sen kanssa saa kuitenkin jo ihan juosta.
Olen aiemmin aika paljon dissannut agia harrastuslajina, eikä se mielestäni vieläkään kaikille koirille (eikä varsinkaan bortsuille) ole ollenkaan se optimaalisin laji, mutta Repelle kyllä ihan tosi sopiva. Ei siksi että se olisi siinä jotenkin poikkeuksellisen (tai no rodun huomioon ottaen edes keskimääräisen) lahjakas saati nopea, vaan siksi mitä lajin harrastaminen on sen psyykelle tehnyt. Se on radalla ihan kingi, ja ihan super innoissaan aina kun näkee esteet. Se on joskus jopa vähän sellainen räyhäkkä siellä, mitä se ei missään muualla ikinä ole. Ja edelleen sen kanssa on kyllä mukava harrastaa kun se suhtautuu muihin koiriin (ja oikeestaan kaikkeen muuhunkin, ihmisiin paitsi miehiin, esteisiin jne) innostuneesti mutta hyväntahtoisesti, ja on niin kuulolla aina.
Tänään me käytiin epiksissä Lohjalla Lägi-areenalla.
Rohkeasti lähdettiin kisaavien radalle, jossa tein oman radan keinun kohdalla (sitä ei Reiska vielä osaa, menee jo reippaasti pöydältä mutta en viitsinyt ottaa vierasta keinua vieraassa paikasta kun sitä ei ole kokonaisena tehty) ja kepeiltä tuli kielto, mutta loppu rata meni ihan kivasti. Tavoitteena olikin tehdä kepit kisaradalla. Kepit menee Repellä ihan ok mutta vielä tarvitaan hulluna treeniä; vaikeaa on hankalat kulmat, liika vauhti, ohjaaja liian lähellä, ohjaaja liian kaukana, ohjaaja juoksee ohi, takaaleikkaukset, radan jatkuminen keppien jälkeen jonnekin muualle kuin suoraan.... Eli pari pientä haastetta vielä :)
Tässä video kisaavien radalta; 5vp kepeiltä ja hylly kun ei tehty keinua. Aika oli 48,27, kun ihanneaika 1-luokkalaisille oli 53sek. Vauhdissa näkyi epävarmuus uuden paikan suhteen, vielä lähdössä oli vähän korvat luimullaan että mitenköhän täällä pitäisi olla. Positiivista: miestuomaria radalla ei juuri edes huomannut vaikka tuomari ei ollut ihan varautunut meidän keinun kiertoon.
Perään vielä möllirata. Oli ihanaa suoraa kisaavien radan jälkeen. Tästä lähdettiin kyllä nollaa ja vauhtia hakemaan ja vauhti olikin paljon parempi kuin ekalla radalla (jopa meinaa vähän keulia lähdössä, wow), mutta yhdeltä putkelta tuli erikoinen kielto eli siitä vitonen. Aika oli n. 34sek, ihanneaika 55sek ja voittajan aika 26... Eli saataishan me vähän nopeammin kipittää! Sijoitus oli 5/10.
Arkeen meillä ei mitään uutta kuulu. Taas on kelkkailijat vetäneet hienot urat meidän lenkkimaastoihin, kyllä kelpaa!
Kuvat toki taattua puhelinlaatua hämärtyvässä iltapäivässä.
Humpan harrastukset... Hieman välillä haittaa myös hiihtotreenejä, kun pitää joka välissä kieriä. Humppa ei onneksi missään shitissä kieri vaan ihan kierimisen ilosta.
Meidän lenkkipelto <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti